Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon syyllisyydestä, että on itse aiheuttanut sen että lapsella ei ole isää?
29.11.2025 |
Olin erittäin häiijy, ailahtelevainen ja epäkypsä. Täynnä vihaa ja katkeruutta. Mies jätti kun vauva oli 2 kk ja lähti uuteen suhteeseen. Uusi nainen otti vahvan roolin samantien ja sekaantui ihan kaikkeen, änkesi lastenvalvojallekin. Mies yritti aikansa tavata lasta, mutta raivosta ja katkeruudesta sekopäinen käytökseni sai hänet luovuttaman kokonaan. Hän ei enää koskaan palannut asiaan, vaan perusti uuden perheen tämän naisen kanssa.
Tuosta on kulunut jo vuosia, ja kun olin lopulta saanut itseni kasattua ja yritin sopia ja pyytää anteeksi, niin isä ilmoitti lyhyesti että palaa asiaan ehkä sitten kun lapsi on täysi-ikäinen. Olin yksinkertaisesti niin vaikea, että isä jätti lapsen kokonaan.
Kommentit (28)
Anna itsellesi anteeksi. Aidosti. Et voi muuttaa menneitä. Voit yrittää kertoa nämä asiat lapsen isälle. Mutta voi olla että asiat jää näin. Sitten näin on. Ehkä tulevaisuudessa tulee jotakin uutta tilalle. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on heikolle lapselle täysin oikein!
Anna miehen kantaa syyllisyys oman lapsensa hylkäämisestä.
Jos roolit olisi toisin päin, kuinka moni äiti toteaisi "lapsen isä on ilkeä, yhyy, enpä sitten enää koskaan suostu näkemään omaa lastani"?
Niinpä.
Höpö höpö. Paskan miehen aloitus naisena taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen kantaa syyllisyys oman lapsensa hylkäämisestä.
Jos roolit olisi toisin päin, kuinka moni äiti toteaisi "lapsen isä on ilkeä, yhyy, enpä sitten enää koskaan suostu näkemään omaa lastani"?
Niinpä.
Tämä.
Saatoit ehkä olla vaikea, mutta sinusta riippumatta hänellä olisi voinut olla vähän suurempi halu olla tekemisissä lapsen kanssa. Viimeistään siinä kohtaa hän olisi voinut aktivoitua, kun leppyneenä ja rauhallisena otit uudelleen yhteyttä.
Miehellä on omakin vastuu, ja mahdollisuus luoda suhde suoraan lapsen kanssa, ilman sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen kantaa syyllisyys oman lapsensa hylkäämisestä.
Jos roolit olisi toisin päin, kuinka moni äiti toteaisi "lapsen isä on ilkeä, yhyy, enpä sitten enää koskaan suostu näkemään omaa lastani"?
Niinpä.
Juuri näin. Isän osuus on 50%. Ap. n exä on käyttänyt Henkistä väkivaltaa, kun hylkäsi lapsensa. Miehen uudella puolisolla ei ole mitään asiaa puuttua lasten asioihin ja kävellä lasten äidin yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuka sen lapsen isä on? Mielikuvitus-siittäjä vai?
Isähän se on lapsen jättänyt. Toki käytöksesi on ollut huonoa, mutta isä on päätökset tehnyt eroon ja siihen ettei ole yrittänyt tavata lasta.
Itse olen eronnut lasten ollessa teinejä. Eropäätös oli minun, mutta eron jälkeen isä vain lopetti tapaamasta ja huoltamasta lapsia. Enkä todellakaan ole käyttäytynyt huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin kukaan tällaista tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kukaan tällaista tunnustaa.
Miestrollin aloituksia, osa 1000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen kantaa syyllisyys oman lapsensa hylkäämisestä.
Jos roolit olisi toisin päin, kuinka moni äiti toteaisi "lapsen isä on ilkeä, yhyy, enpä sitten enää koskaan suostu näkemään omaa lastani"?
Niinpä.
"Mies yritti aikansa tavata lasta..."
Harva nainen voi samaistua tuohon, koska äiti pääsee aina halutessaan osaksi lapsen elämää.
Niinpä.
Lapsellani on myös sisarpuoli jota ei ole koskaan nähnyt, jotenkin ihan kauhean ahdistava ajatus että senkin mahdollisuuden vein katkeruuksiasani. Olisin varmasti tarvinnut jotain apua silloin eron läpikäymiseen, tilanne olisi voinut mennä toisin. Lähetin isälle aikoinaan viestillä lapsen puhelinnumeron jos haluaa puhua lapsen kanssa ja sopia tapaamisista. Kerroin että en en ole tiellä. Isä kuitenkin sanoi että tein kaiken niin mahdottomaksi että hän ei enää luota. Asia jäi silleen, eikä yhteyttä tullut.
Ap
Kulli hullussa ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin kukaan tällaista tunnustaa.
Tiedätkö, olen käynyt läpi melkoisen henkisen myllyn asian kanssa. Olen monessa muussakin asiassa kyennyt tunnistamaan omat virheeni.
Ap
Mies kuulostaa lapaselta, kun on päästänyt jonkun random justiinan, jolla ei ole osaa eikä arpaa lapseesi, huseeraamaan lastenvalvojallekin. Erot harvoin sujuvat täydessä yhteisymmärryksessä, ja monet käyttäytyvät siinä kohtaa enemmän tai vähemmän sekopäisesti, koska se on iso kriisi. Mutta isän päätös hylätä lapsensa ja lisäksi olla tarttumatta sovintotarjoukseesi on lopulta hänen omansa. Ehkä on parempi sitten näin, ettei tapaa.
Anna anteeksi itsellesi ja jatkakaa elämäänne lapsen kanssa. Asiat voisivat olla paljon pahemminkin, mies vainota ja uhkailla ja hyökkäillä, ryypätä lapsen tapaamisilla, tehdä jatkuvia lasuja, nostaa oikeusjuttuja, vaikeuttaa elämäänne monin tavoin vuosikaudet yms. Itselleni olisi ollut ihanaa saada elää rauhassa ja pelotta lapsen kanssa.
Sen siitä saa