Seurustelisitko miehen kanssa jolla lapsia

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon itsekkään narsistisia ja lapsivihamielisiä naisia palstalla, empatiakykyiset naiset sit tuolla oikeassa maailmassa.

 

T.m39 ja lapset 3v ja 1v

Kunhan ne sun lapset aikanaan kasvavat, niin tajuat, kuinka aikansa kutakin -hommaa hoiva ja kasvatustyö on, ei sitä kaipaa kun sen on tehnyt päävastuullisen roolissa, kuten naiset yleensä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon itsekkään narsistisia ja lapsivihamielisiä naisia palstalla, empatiakykyiset naiset sit tuolla oikeassa maailmassa.

 

T.m39 ja lapset 3v ja 1v

 

Kunhan ne sun lapset aikanaan kasvavat, niin tajuat, kuinka aikansa kutakin -hommaa hoiva ja kasvatustyö on, ei sitä kaipaa kun sen on tehnyt päävastuullisen roolissa, kuten naiset yleensä ovat.

Oma lapseni lähenee teini-ikää. Jokaisessa ikäkaudesta toki omat haasteensa, mutta nautin kyllä tästä, ettei jokaiseen kaupassakäyntiin/yksin lenkilläkäymiseen enää tarvitse hankkia lapsenvahtia.

Olen tuon vaiheen jo läpimennyt, enkä palaisi siihen uusperheen kautta uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat turn off ja vuoroviikko asuminen on vielä isompi turn off. Varsinkin jos lapset ovat pieniä, niin pitäisi pystyä vanhempien sopimaan keskenään kumman luona asuvat eikä heitellä niitä edes takaisin kuin mitäkin tavaroita. 

 

Vähän nyt menee ohi, mutta vuoroviikoilla mahdollistetaan lapsen arki molempien vanhempien kanssa.

Itse olin erolapsena viikonloppulapsi, eli asuin äidillä ja vierailin isällä joka toinen vkloppu ja lomilla. 

Ja kadehdin pohjattomasti niitä muutamaa harvaa, jotka jo siihen aikaan olivat vuoroviikkolapsia.

 

Ja ikäsi oli mikä? Se että viettää arkea yhtä paljon siellä ja yhtä paljon tuolla ei ole mikään välttämättömyys tai tarve, joka tulisi täyttää, ja kuten todettu niin pienille lapsille, jotka tarvitsevat pysyvyyttä, se on haitallista. Niitä suhteita toiseen vanhempaan eli etävanhempaan voi hoitaa muulla tavoin ja järjestää asiat niin, että ei etäänny. Voi olla yökylässä ilman, että tarvitsee oikeasti muuttaa joka helvatun viikko viikon välein.

Ja se että itse on kadehtinut jotain, ei tarkoita että sen kateuden kohde olisi automaattisesti hyväksi lapsille. 

Joo. Jos lapset olis aikuisia. Ja iskä menisi tapaan lapsiaan aina heidän omiin koteihinsa, kaupungille, yms. Eli ne (aikuis)lapset eivät tulisi meidän yhteiseen kotiin ikinä.

Asiat vaan menisi parhaiten sillä tavalla..

En, koska toi vuoroviikko ei oikeasti ikinä toteudu. 

Tarvitsen niin paljon säännöllisyyttä, ennalta-arvattavuutta ja sopimuksista kiinni pitämistä elämässä monesta syystä. En sattumanvaraisesti kahden talon välillä ramppaavia naperoita.

Aikuiset lapset ok. 

Mulla lapset jo aikuisia ja en lähde enää pikkulapsiarkea pyörittämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat turn off ja vuoroviikko asuminen on vielä isompi turn off. Varsinkin jos lapset ovat pieniä, niin pitäisi pystyä vanhempien sopimaan keskenään kumman luona asuvat eikä heitellä niitä edes takaisin kuin mitäkin tavaroita. 

 

Vähän nyt menee ohi, mutta vuoroviikoilla mahdollistetaan lapsen arki molempien vanhempien kanssa.

Itse olin erolapsena viikonloppulapsi, eli asuin äidillä ja vierailin isällä joka toinen vkloppu ja lomilla. 

Ja kadehdin pohjattomasti niitä muutamaa harvaa, jotka jo siihen aikaan olivat vuoroviikkolapsia.

 

Ja ikäsi oli mikä? Se että viettää arkea yhtä paljon siellä ja yhtä paljon tuolla ei ole mikään välttämättömyys tai tarve, joka tulisi täyttää, ja kuten todettu niin pienille lapsille, jotka tarvitsevat pysyvyyttä, se on

Enemmän siinä kyläilyssä piti raahata mukana kaikki mahdollinen. Verrattuna vuoroasumiseen, jossa kummassakin kodissa on lapsella tarvittavat valmiina.

Kyllä me isän kanssa jatkuvasti soiteltiin ja lähetettiin kirjeitä. Mutta arvaa mitä: se ei koskaan korvannut sitä, että olisin saanut elää arkea hänen kanssaan.

Edelleen sunnuntaissa on haikea tunnelma. Koska koko lapsuuteni se oli päivä, josta taas kaipais ja ikävä alkoi.

Vierailija kirjoitti:

En, koska toi vuoroviikko ei oikeasti ikinä toteudu. 

Tarvitsen niin paljon säännöllisyyttä, ennalta-arvattavuutta ja sopimuksista kiinni pitämistä elämässä monesta syystä. En sattumanvaraisesti kahden talon välillä ramppaavia naperoita.

 

 

Tässä on muuten syy, miksi en en aloittaisi nyt mitään parisuhdetta. Koska haluan lapseni voivan "rampata" täällä halutessaan, enkä mitään tiukkoja vierailuaikoja.

Tämähän on hänen kotinsa.

Mutta ei tähän kuvioon parisuhde nyt mahtuisi.

Olen itse kahden lapsen yksinhuoltaja ja kallistun siihen, että vuoroviikkovanhemman kanssa en haluaisi seurustella. Olisi outoa, jos mies viettäisi enemmän aikaa arjessa minun lasteni kuin omiensa kanssa. Toisen yksinhuoltajan kanssa seurustelisin mieluusti, mutta kas kummaa miehet eivät sellaisia yleensä ole. 

Miksi ihmiset tappelee vuoroviikot jopa oikeudessa asti, kun ne ei käytännössä toteudu? Siis kahden kodin väliä rampataan miten haluavat.

Deitti-ilmoituksessa huijataan kertomalla lasten olevan viikko-viikko, kun oikeasti se tarkoittaa sitä, että lapset tulee ja menee miten lystäävät. Miten tuollaisessa rakennetaan mitään uutta parisuhdetta?

Toivoisin asiallisia vastauksia tähän.

Up

En. En halua elättää ja kasvattaa toisen akan kersoja.

Ei kiitos en halua normityön lisäksi päiväkotityötä vapaa-ajaksi

Vierailija kirjoitti:

Ei kiitos en halua normityön lisäksi päiväkotityötä vapaa-ajaksi

Et voi kokeilematta tietää

Kyllä jos mies ei itse käyttäydy kuin lapsi. Keskenkasvuiset miehet ovat päästään viallisia.

Kyllä, jos ei ihan pieniä lapsia. Omat jo 16 ja 18. Ei nuo lapset ole este, mikäli homma sen toisen vanhemman kanssa sujuu eikä ole pompottelua.

Up

Ihan riippuu sen miehen aktiivisuudesta paljonko se järjestää meille kahdenkeskistä aikaa.

Mihinkään seukataan täs samalla ku viikkaillaan nää teinien pyykit tässä- juttuun en enää i-k-i-n-ä lähde, kiitos vaan. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos ei ihan pieniä lapsia. Omat jo 16 ja 18. Ei nuo lapset ole este, mikäli homma sen toisen vanhemman kanssa sujuu eikä ole pompottelua.

Mitä pompottelua?