Seurustelisitko miehen kanssa jolla lapsia
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
En. Lapset määrää esim missä ja miten asutaan, lomaillaan, jne.
Eivät määrää jos sellaista suhdetta ei huoli 😂.
Sitten saa mennä kuten lystää. Thank god!
Vuoroviikko isän tai yksinhuoltaja isän kanssa voisin hyvin seurustella. Vastuutaan pakenevan "isän" joka näkee lapsiaan silloin tällöin jos silloinkaan, kiertäisin hyvin kaukaa.
En... olen lapseton ja en halua miehen lapsia tai ex-vaimoa riesaksi. Sopiva lapseton mies tai sitten olen mieluummin yksin.
En. En halua lapsia elämääni, en omia enkä bonuslapsia ja näin 40+ ikäisenä en edes jaksaisi lähteä harjoittelemaan mitään perheleikkejä enää. Ehkä siinä tapauksessa voisin harkita, jos ko. lapset olisi itsenäisiä aikuisia, mutta pienet lapset tai teinit on vaan suora ei.
Enkä tiedä, olisiko sellainenkaan suhde kummoinen, jossa asuttaisiin vuosikausia eri asunnoissa ja tavattaisiin vain niinä viikkoina, kun lapset eivät kuulu miehen elämään.
Jos mies on upporikas (omaisuus vähintään 100 miljoonaa euroa) niin sitten voin harkita. Mies palkkaa lapsille hoitajat, kotiopettajat, siivoojat, kokit, autonkuljettajat, yms. Minun ei tarvitse panna tikkua ristiin lasten eteen. Lapset asuvat suuren kartanon toisessa siivessä, joten minun ei tarvitse edes nähdä heitä. Lapset voivat käydä nopeasti kääntymässä illallispöydässä, ihan vaan siksi että "oppivat tavoille" eli sanomaan kiitos, ole hyvä, ja niin edelleen.
Vähän riippuu, mikä siinä miehessä on vialla ettei ole kelvannut suhteeseen lastensa äidin kanssa tai lähivanhemmaksi lapsille jos ero johtui lasten äidistä?
En, rn halua kotiini kiljuvia kakaroita enkä leikkiä ns. Varaäitiä.
Vierailija kirjoitti:
En tee palkatonta työtä toisen naisen puolesta. Mies kasvattaa itse omat lapsensa. Minä en osallistu millään tavalla.
Miehet on tässäkin asiassa hurjasti empaattisempia.
Jos ovat aikuisia ja asuvat omillaan. Muuten ehdoton ei. En todellakaan ole koskaan halunnut lapsia elämääni, en pidä niistä yhtään.
En. Olen sen verran itsekäs, että haluan miehen olevan keskittynyt meidän yhteiseen elämään ilman mitään entisiä kuvioita painolastina.
Noissa uusioperhejutuissa tulee aina vaan sotkua, kun entinen kumppani pyörii siinä vaikka kuinka yritetään pitää elämät erillään. Ne lapsetkin aistii sen tasapainottoman ympäristön ja aikuisten välisen jännitteen.
Vierailija kirjoitti:
En. En halua lapsia elämääni, en omia enkä bonuslapsia ja näin 40+ ikäisenä en edes jaksaisi lähteä harjoittelemaan mitään perheleikkejä enää. Ehkä siinä tapauksessa voisin harkita, jos ko. lapset olisi itsenäisiä aikuisia, mutta pienet lapset tai teinit on vaan suora ei.
Enkä tiedä, olisiko sellainenkaan suhde kummoinen, jossa asuttaisiin vuosikausia eri asunnoissa ja tavattaisiin vain niinä viikkoina, kun lapset eivät kuulu miehen elämään.
Lapset kuuluu isän elämään joka viikko! Ja joka päivä.
En.
On vapaita lapsettomiakin miehiä joka ikäluokassa.
Olen kasvattanut omat lapseni yksin aikuisiksi. Ja se riittää minulle tässä elämässä vastuista.
En seurustelisi. Niin kuin miehetkään eivät halua että naisilla on lapsia edellisestä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee palkatonta työtä toisen naisen puolesta. Mies kasvattaa itse omat lapsensa. Minä en osallistu millään tavalla.
Miehet on tässäkin asiassa hurjasti empaattisempia.
Joo, miehet puhuu yh-äidistä hurjan empaattisesti. Kyllä kyllä.
Riippuu ihan omastakin elämäntilanteesta. Omat kersat jo aikuisia, niin en välttämättä mitään pikkulapsia enää alkaisi passata.
Kun itsellä ei ollut lapsia vielä, halusin lapsettoman miehen, jonka kanssa saada lapsia. Tykkään lapsista tosi paljon, mutta en ole suurperheihminen. Halusin pari lasta, jolle antaa kaiken mahdollisen: rakkautta, huomiota, aikaa, taloudellista hyvää jne. Nyt kun lapset ovat aikuisia, ja jos haluaisin uuden miehen, niin haluaisin kyllä, että miehen lapset on jo aikuisia tai ainakin vuoroviikkosysteemi, jolloin lapset ovat vähintään puolet ajasta miehen ex:llä. En halua paapoa muiden lapsia enää enkä muiden lapsia omaan huusholliin. Kouluasiat, harrastusrumba, ruoka-, siivous-, ja pyykkirumba on osaltani ohi. Toki hyvä kaverisuhde ja joskus tapaamiset miehen lasten kanssa on ok ja jopa toivottavaa. Uusia yhteisiä lapsiakaan en enää haluaisi, ei se iän puolesta kyllä onnistuisikaan enää.
En todellakaan. Miksi haluaisin ylimääräistä riesaa elämääni? Plus, jos ne lapset on vielä pieniä niin eiköhän sen ukon kuuluisi keskittyä niihin lapsiin eikä deittailuun. Iljettävä helppoheikki.
Ei se vuoroviikkosysteemi tarkoita sitä, että lapset olisivat aina toisella vanhemmalla viikon. Vanhemmat asuvat usein lähekkäin, koska koulu. Eli lapset ramppaa kahden kodin väliä miten sattuu monena päivänä jollei joka päivä, huolimatta siitä, kumman viikko on. Miten tällaisessa perheessä vietetään kahdenkeskistä aikaa? Kysyy epätietoinen.
Jos miehellä olisi esim. kahdeksan alle 12-vuotiasta lasta.