Pitäisikö maaseutu autioittaa ihmisistä?

Viime aikoina sosiaalisessa mediassa on noussut esiin väite, jonka mukaan maaseudun asukkaat ovat merkittävä uhka Suomen eläimistölle. Keskustelu on kiihtynyt erityisesti sen jälkeen, kun on muistutettu, että valtaosa hirvikolareista, villieläinten karkotuksista, loukuista ja niityille hylätyistä jätteistä tapahtuu juuri harvaanasutuilla alueilla.

Kriittisimmät kommentoijat väittävät jopa, että maaseudun ylläpito maksaa yhteiskunnalle suhteettoman paljon. Teiden, koulukuljetusten, ambulanssien, postin ja muiden peruspalveluiden järjestämisen katsotaan kuormittavan julkista taloutta enemmän kuin jos asutus keskitettäisiin tiiviimmin suuriin kaupunkeihin.

Ei ole normaalia, että yhden talouden vuoksi joudutaan auraamaan useita kilometrejä tietä ja ajamaan koulubussi lähes tyhjillään, toteaa yksi keskustelija. Toiset huomauttavat, että eläinkadot ja maatalousympäristön pirstoutuminen ovat seurausta nimenomaan maaseudun toimista, eivät kaupunkien.

Väitteet ovat herättäneet vastareaktioita. Maaseudun puolustajat muistuttavat, että juuri maaseutu tuottaa ruoan, ylläpitää monimuotoisuutta ja kantaa osan kulttuurisesta identiteetistämme. Silti kriitikot kysyvät, pitäisikö valtion rahan käyttöä ja vaikutuksia luonnon hyvinvointiin tarkastella aiempaa tiukemmin.

Yksi asia on varma: keskustelu ei ole laantumassa. Maaseudun rooli, sen kustannukset ja vaikutus eläinluontoon jakavat mielipiteitä tavalla, joka ei jätä ketään kylmäksi.