Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, miten 1800-luvulla naiset jaksoi hoitaa yli 10 lasta, kodin ja vanhempiaankin?
28.11.2025 |
Olen nainen itsekin.
Ihmettelen, miksi naiset nykyään uupuvat jo parista lapsesta. "Naiset ovat työelämässä" ei selitä kaikkea.
Tuolloin ei ollut sossutukeakaan.
Veikkaan itse syyksi vertaistukea. Kaikilla oli samanlaista. Kukaan ei myöskään avioeronnut ja naimisiin mentiin nuorena.
Esim mun isoäidin isoäiti kuoli vuonna 1870. Hän kuoli tulehdukseen 40-vuotiaana. Oli saanut tavanmukaiset yli 10 lasta (osa kuoli ihan nuorena) Hän teki huushollityöt, hoiti lapsensa ja lisäksi osallistui miehensä käsityöläisammattiin tekemällä miehen rinnalla töitä.
Miten on mahdollista, että nykyään sossutukien ja koneiden keskellä ei vaan jakseta mitään. (En ole itse sen kummempi.)
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaines on velttoa!
Muumio voi palata takaisin sinne 1800-luvulle raatamaan!
Totuudenpuhujasta ei koskaan pidetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta pysyi hengissä, oli aherrettava. Siinä oli se motivaatiotekijä. Samoin muutkin naapurit ahersivat.
Lisäksi turvauduttiin kollektiivisesti Jumalaan. Se oli vahva auktoriteetti kaikille.
Ei ollut nykyistä määrää nuorten mt-ongelmiakaan.
Tekemättömyys ja keinotodellisuus ei ole hyväksi.
Olemme ehkä nyt eläneet länsimaisen yhteiskunnan huippuhetkiä. Työikäisten on mahdollisuus viettää myös aikaa huvitellen.
Ennen asuttiin omien vanhempien ja isovanhempien kanssa samassa asunnossa. He osallistuivat lastenhoitoon. Vanhemmat lapset hoitovat nuorempia lapsia. Edelleen isoissa lestadiolaisperheissä vanhimmat lapset hoitavat nuorempia, ei vanhemmat ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurustossa sen lisäksi oli tavallista että katsottiin samalla myös naapureiden lasten perään ja autettiin toinen toista, jos oli tarve.
Huonounisena mietin, miten on aikuiset pystyneet nukkumaan porukassa lasten kanssa.
Ei se niin mene, että kun tarpeeksi ahertaa, nukkuu kuin tukki. Lisäksi tuohon aikaan saattoi olla kolotuksia raskaasta työstä, mutta ei lääkkeitä. Mietin myös heitä, joiden synnytykset ei sujuneet helposti. Jäikö hoitamattomia repeämiä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenhän kuolema oli läsnä jatkuvasti Lapsia kuoli synnytykseen jatkuvasti. Äitejä kuoli myös synnytyksiin. Kuka tahansa, myös nuoret ihmiset kuolivat bakteereihin ja muihin sairauksiin mihin on antibiootit nykyään. Eipä siinä kuoleman keskellä tajuttu valittaa jostain kolotuksesta kun muut menee maan alle vasemmalta ja oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen asuttiin omien vanhempien ja isovanhempien kanssa samassa asunnossa. He osallistuivat lastenhoitoon. Vanhemmat lapset hoitovat nuorempia lapsia. Edelleen isoissa lestadiolaisperheissä vanhimmat lapset hoitavat nuorempia, ei vanhemmat ehdi.
Ei se mennyt noin kuin harvoin. Ensinnäkin isovanhemmat tekivät itsekin töitä vielä omissa ympyröissään ja sitten kun eivät enää jaksaneet, heidän lukuisat lapsensa jakoivat hoivavastuun. Yleensä isovanhempia (eli siis perheen lasten isovanhempia) hoidettiin vuorotellen.
Vaikka isovanhemmat eivät olisi enää tehneet omia töitään ja olisivat olleet siinä kunnossa, että pystyisivät hoitamaan lapsenlapsiaan, ei heitä riittänyt jokaisen jälkeläisen perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen asuttiin omien vanhempien ja isovanhempien kanssa samassa asunnossa. He osallistuivat lastenhoitoon. Vanhemmat lapset hoitovat nuorempia lapsia. Edelleen isoissa lestadiolaisperheissä vanhimmat lapset hoitavat nuorempia, ei vanhemmat ehdi.
Ei se mennyt noin kuin harvoin. Ensinnäkin isovanhemmat tekivät itsekin töitä vielä omissa ympyröissään ja sitten kun eivät enää jaksaneet, heidän lukuisat lapsensa jakoivat hoivavastuun. Yleensä isovanhempia (eli siis perheen lasten isovanhempia) hoidettiin vuorotellen.
Vaikka isovanhemmat eivät olisi enää tehneet omia töitään ja olisivat olleet siinä kunnossa, että pystyisivät hoitamaan lapsenlapsiaan, ei heitä riittänyt jokaisen jälkeläisen perheeseen.
Ennen ihmiset lisääntyivät niin nuorena että isoäiti saattoi olla alle 40-vuotias. Kyllä sen ikäinen vielä jaksoi tehdä töitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen asuttiin omien vanhempien ja isovanhempien kanssa samassa asunnossa. He osallistuivat lastenhoitoon. Vanhemmat lapset hoitovat nuorempia lapsia. Edelleen isoissa lestadiolaisperheissä vanhimmat lapset hoitavat nuorempia, ei vanhemmat ehdi.
Maaseudulla oli syytinki. Talon saanut elätti siellä vanhempiaan.
Muilla sisaruksilla ei ollut näistä vanhemmista lastenhoitoapua.
Kaupungeissa vanhukset yleensä kiersi lastensa perheitä tai naimattomat lapset asui heidän kanssaan ja muut antoi rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen asuttiin omien vanhempien ja isovanhempien kanssa samassa asunnossa. He osallistuivat lastenhoitoon. Vanhemmat lapset hoitovat nuorempia lapsia. Edelleen isoissa lestadiolaisperheissä vanhimmat lapset hoitavat nuorempia, ei vanhemmat ehdi.
Ei se mennyt noin kuin harvoin. Ensinnäkin isovanhemmat tekivät itsekin töitä vielä omissa ympyröissään ja sitten kun eivät enää jaksaneet, heidän lukuisat lapsensa jakoivat hoivavastuun. Yleensä isovanhempia (eli siis perheen lasten isovanhempia) hoidettiin vuorotellen.
Vaikka isovanhemmat eivät olisi enää tehneet omia töitään ja olisivat olleet siinä kunnossa, että pystyisivät hoitamaan lapsenlapsiaan, ei heitä riittänyt jokaisen jälkeläisen perheeseen.
Ennen ihmiset lisääntyivät niin nuorena että isoäiti saattoi olla alle 40-vuotias.
Nöin on, joten eivät olleet lastenhoitoapuna, vaan tekivät omia töitään ja 40-vuotiaalla oli omiakin vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä nyt eläneet länsimaisen yhteiskunnan huippuhetkiä. Työikäisten on mahdollisuus viettää myös aikaa huvitellen.
roikkua vauvalaudalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ne naiset ennen olleet yksin sitä huushollia ja lapsia hoitamassa .Siellä oli valtava lauma muita ja äitini joka oli syntynyt 1921 joutui jo itsekin pikkupiiaksi 7 vuotiaana.
Isompi sisko oli otettu sukulaisiin hoidettavaksi, kun ei kotona ollut vara kaikkia lapsia elättää.
Eikä naiset käyneet ansiotyössä kuten nyt, kun vauva on 9 kk.
Eikä laosia ennen juurikaan hoidettu eikä niiden kanssa oltu. Jokainen sai pärjätä kuten parhaaksi näki ja 10 lapsesta puolet kuoli jo ennen ensimmäistä ikävuottaan.
Eikä ne naiset ole jaksaneetkaan, se on ihan harha luulo. Raskasta ja vaikeaa on ollut.
Äitini, joka oli 10-päisen katraan vanhin, oli hoitovastuussa nuoremmista jo 4-vuotiaasta alkaen. Hoidettavana 0-, 1- ja 2-vuotiaat sisarukset ja lähes joka vuosi syntyi yksi lisää. Osa kuoli, 10 lasta eli aikuisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä jaksettukaan. Itsemurhat ja vauvasurmat oli todella yleisiä. Vauvoja hylättiin metsään kuolemaan ja naiset käveli järveen kun eivät enää jaksaneet. Ihan turha täällä romantisoida että siihen aikaan ei muka ollut aikaa miettiä jaksamista. Kyllä totaalinen uupumus ja masennus siihen aikaan ajoivat ihmisiä tosi epätoivoisiin ratkaisuihin kun ei ollut esim mitään tukea mielenterveysongelmiin tai vaikka synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Se, että ap:n isovanhemmat selvisi ei todellakaan tarkoita että kaikki olisivat selvinneet.
Varmasti aina joku toisinaan koki kurjan kohtalon, mutta se ei myöskään tarkoita sitä että keskimäärin naiset olisivat sankoin joukoin ajautuneet totaaliseen masennukseen, itsemurhiin ja muihin epätoivoisiin tekoihin.
Eivät ajaudu nykypävänäkään. Mt-ongelmista kirjoitetaan ja puhutaan paljon, mutta suurin osa niistä on lieviä. Niin lieviä, että vastaavista ei aikaisemmin ole jäänyt mitään historiankirjoitukseen. Tästä syntyy harha, että nykypäivänä ongelmia olisi paljon enemmän.
Ehkä sen ajan hoito ei ollut sellaista passausta kuin nykyään. Lapset ja vanhukset teki töitä.
Eivät he jaksaneetkaan. Miksiköhän isoäitimme ja äitimme ovat tuputtaneet tytöilleen opiskelua sekä kertoneet sen tärkeydestä? Olen 37-vuotias ja muistan elävästi, kun olin lapsi ja molemmat isoäitini puhuivat opiskelun tärkeydestä ja siitä, että on omat rahat sekä itsenäisyys. Ei riippuvaisuutta miehestä.
Ap hyvä, kenelläkään meistä ei ole minkäälaista mahdollisuutta palata 1800-luvulle ihmettelemään, miten ja miksi ne KAIKKI naiset, joilla oli 10 lasta, oikein jaksoivat.
On sinulla outo tapa tuoda esiin naisvihasi.
Tuo 1910-luvulla yliopistossa opiskellut nainen ei ole suoran linjan sukulaiseni vaan hänellä ja minun isoisälläni oli yhteiset isovanhemmat. Hän teki suvun vaiheiden kirjaamistyötä 19-vuotiaan veljensä kanssa, joka sitten kohta jo kuoli. (Olen miettinyt, että ehkä tuo nuorukainen tiesi kuolevansa ja koki mielekkääksi sen vuoksi kertoa suvun tarinan suvun jälkipolville. Kumpikaan ei saanut lapsia. Sisko eli hyvin iäkkääksi.)
He kaksi kävivät haastattelemassa iäkkäitä suvun jäseniä, jotta saivat kirjoitettua isovanhempiensa elämästä 1800-luvulla (vaikkeivät ehtineet heitä tavata)
Ap