Mitkä ovat suurimmat elämääsi rajoittavat tekijät?

Ei minua mikään muu rajoita kuin rahn määrä. Lapsetkin jo aikuisia. Laiska olen, mutta ei se rajoita, se on valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas vanhempi. Aivan jäätävää.

Meillä onneksi on palvelukodissa. Ei rasita lainkaan kun on hoidossa. 

Jaa. Ei mulla ainakaan rasitus vähentynyt, kasvoi vain, kun piti valvoa millaista hoitoa saa.

No meillä saa hyvää hoitoa ja viihtyy hyvin.

Työ ja perussairaus. Työn takia ei ole riittävästi vapaa-aikaa, perussairauden takia pitää suunnitella kulkemiset tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä: talvi, typerä vaimo ja työhön leipääntyminen.

Taidan vaihtaa maata eli muuttaa Suomesta pois. Töitä kyllä on.

Mut hei! Kai vaimosi on sentään kaunis? Ethän unohtanut,mikä on tärkeintä.

Krooninen kipu. 

Vierailija kirjoitti:

Se etten tiedä.itsekään mitä haluan. Elän limbossa nyt.

Ja se rajoittaa myös kun maailmantilanne on mitä on. Ei viitsi sitoutua isompiin hankintoihin ku toi naapurivaltio  oon  mitä on. Pitää odottaa vielä muutama vuosi.

rahanpuute

Rumuus, tissittömyys, ylipaino, ujous ja köyhyys

Laiskuus ja saamattomuus. 

Joku on sanonut olen empaattinen ja huomioiva ja armollinen itselleni. Mutta silti mulla noi on lähinnä ne omat asiat jotka rajoittavat elämää. 

Mutta silti mulla on ihan mukavaa, joten en näe tarvetta muuttua. 

Terveys (huono), huono kunto, ylipaino ja väsymys

Rahan puute. 

Jos olisi rahaa, kaikki muut asiat voisi hoitaa esim. terveys.

Läheisriippuvuus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä: talvi, typerä vaimo ja työhön leipääntyminen.

Taidan vaihtaa maata eli muuttaa Suomesta pois. Töitä kyllä on.

Mut hei! Kai vaimosi on sentään kaunis? Ethän unohtanut,mikä on tärkeintä.

On se kaunis, mutta se nyt ei ole kaikilla 1. prioriteetti. Jotain älykästä keskusteluakin haluaisi, mutta se ei siltä luonnistu.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairas vanhempi. Aivan jäätävää.

Sama

Sekoitus niitä kortteja jotka on syntymässä saanut ja myöhempää huonoa tuuria. Olen tehnyt parhaani ns. kuntoutuakseni autismista, mutta sen rajallisuus on tullut vastaan enkä ole tyytyväinen tuloksiin. En kykene "sosiaalisen vammani" kanssa normaaliin elämään.

Toinen rajoittaja on elämän aikana kertyneet mt-ongelmat joihin hoito ei ilmeisesti auta. Joskus vaikea kertoa mikä on todellista kun aistiharhat tulevat häiriköimään arkea. Minua ei oikein voi laittaa mihinkään vastuutehtävään etten tee harhojen takia vaarallisia virheitä.

Köyhyysloukku. Tuntuu että kaikki yritykset parantaa omaa tilannetta on tuhoon tuomittu kun se tulee esteeksi joka suunnalta. Noiden ensiksi mainittujenkin asioiden kanssa painiminen olisi helpompaa jos ei samaanaikaan tarvitsisi miettiä miten järjestää perustarpeet.