Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapseni rasittaa opettajaa, mutta minkä minä sille voin?
27.11.2025 |
Lapsellani on autismi, ja hän on tavallisella luokalla tavallisessa koulussa. Mitään avustajaa tms hänelle ei ole myönnetty (vaikka olen pyytänyt). Kunnan mielestä hän voi hyvin olla tavallisella luokalla ilman avustajaa. Lapsi ei tee mitään pahaa muille vaan on ujo ja kiltti luokkakavereille. Mutta koska hänellä on autismi, niin hän on äärimmäisen pikkutarkka ja jumittaa kaikesta ja jankkaa opettajalle kaikesta. Ja tämä opettajaa nyt sitten rasittaa. Minkä ymmärrän. Mutta mitä minä sille voin? Opettaja soittelee minulle kotiin, että taas lapsesi juuttui jankkaamaan siitä ja tästä ja sinun äitinä pitää lopettaa lapselta tuo jankkaaminen, koulussa ei saa jumittaa eikä jankata. Mutta enhän minä voi lapsesta poistaa autismia eli autismin oireita. On pidetty neuvotteluja, joissa hoitava taho on sanonut suoraan, että lapsesta ei voi poistaa näitä asioita eikä äiti voi kasvattamalla muuttaa lasta toisenlaiseksi näiden asioiden suhteen. Silti lapsi saa opettajalta koko ajan huonoa palautetta ja wilmaan tulee jatkuvasti huonoja merkintöjä. Ja minä tosiaan niitä puheluja siitä kuinka mahdoton lapsi on, kun hän on taas häirinnyt opettajaa jankkaamisella. Mitä minun olisi oikein tarkoitus tässä tehdä? Kyllähän minä haluaisin lapselle avustajan tms, mutta kun en minä sitä voi päättää. Kunta sanoi suoraan ehdottoman ein siihen.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Opettaja parka. Ennen nämä tapaukset olivat ihan omassa koulussaan, nykyään kuormittamassa normaaleja luokkia.
Se ei kuitenkaan ole lasten vanhempien vika, että näin on. Opettajan pitäisi valittaa ihan johonkin muualle, kuin vanhemmille, jotka eivät tilanteelle mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akavalaisilla nillittäjäopettajilla on niin rankkaa, kun työ saattaakin olla ajoittain RASITTAVAA!
Tervetuloa tavallisen kansan todellisuuteen.
Opettajan työ on nykyään todella kuormittavaa, koska inkluusion nimissä kaikki nämä "erityislapset" pitäisi pystyä huomioimaan ja eriyttämään opetus joka ikisellä tunnilla räätälöitynä jokaiselle erikseen, mikä on käytännössä usein mahdoton tehtävä. Jotkut näistä "erityislapsista" käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja diagnoosin varjolla perseilevät koko rahan edestä. Opettajilla on keinot vähissä, koska kurinp
Tekstimäärä perusopetuslaissa on moninkertaistunut, mutta tosiasiassa valtuudet ovat vain heikentyneet.
Vielä 90-luvulla se oli itsestäänselvää, että lapsia sai kasvattaa vaikka se tarkoittikin lapsen koskemattomuuteen puuttumista. Enää ei ole, vaan kaikki on perusteltava yksityiskohtaisilla viranomaispäätöksillä joita koskee sellainen pykäläviidakko että vain harvat kykenevät sitä hallitsemaan.
Opettajat eivät enää uskalla pitää kuria, ja yleinen ilmapiiri on myös siirtynyt voimakkaasti siihen asentoon, että kurinpito on väärin, minkä vuoksi keinojen käyttöä rajoitetaan voimakkaasti. Lopputulos on se, että oikeastaan ainoa mitä opettaja voi tehdä on wilmaviestin lähettäminen vanhemmille, ja toivoa että vanhemmat hoitavat asian.
Luulisi olevan helppoa, kun on selkeät säännöt asiasta. Mutta neurotyypilliset osaavat tehdä ongelman siitäkin, ainakin Suomessa.
Osa minusta jopa toivoo, että Suomeen tulisi sota tai joku muu kammottava katastrofi, niin löytyisi ihmisille oikeitakin valittamisen aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Ota se nepsylapsesi kotikouluun häiritsemästä muita oppilaita ja rasittamasta opettajaa. Itse olet kullannuppusi maailmaan saattanut ongelmineen ja haasteineen, joten ota nyt vastuu tekosistasi ja aikaansaannoksestasi.
Kaikkien ei tule kärsiä erityislapsesi aiheuttamista ongelmista.
TÄMÄ!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akavalaisilla nillittäjäopettajilla on niin rankkaa, kun työ saattaakin olla ajoittain RASITTAVAA!
Tervetuloa tavallisen kansan todellisuuteen.
Opettajan työ on nykyään todella kuormittavaa, koska inkluusion nimissä kaikki nämä "erityislapset" pitäisi pystyä huomioimaan ja eriyttämään opetus joka ikisellä tunnilla räätälöitynä jokaiselle erikseen, mikä on käytännössä usein mahdoton tehtävä. Jotkut näistä "erityislapsista" käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja diagnoosin varjolla perseilevät koko rahan edestä. Opettajilla on keinot vähissä, koska kurinpitokeinot on viety. Suojahaarniskoja kehitellään opettajille, se on ratkaisu muka.
Menepä i
Panikoituvat? Voi voi, ei jankkaamisesta kukaan panikoidu, vaan se opetus on vaan yksinkertaisesti mahdotonta, kun yksi siellä läpi tunnin jankuttaa. Opettaja ei saa esim. käyttää ääntään tai poistaa jankkaajaa luokasta, vaan saa siitä toimesta itse rangaistuksen. Oikeastaan ainoa järjestelmän sallima konsti on yrittää vedota oppilaan vanhempaan. Yleensä siellä on vastassa se varsinainen jankkaajien jankkaaja, joten ei tämä järjestelmä oikein toimi. Opettaja tarvitsisi paremmat keinot ja oikeudet näiden hemmoteltujen paukapäiden poistamiseen muita häiritsemästä.
Panikoitumista se nimenomaan on, kun kaipaat jonkun mielestäsi tyhmän tai turhan kysymyksen takia haarniskan suojaan ja/tai pahoinpidellä kysymyksen esittäjän. Kuulut mielisairaalaan lukkojen taakse.
Vierailija kirjoitti:
Se on tuntiaktiivisuutta. Isompi taakka koululle on puhelimen räplääjät ja nukkujat.
Miksi olisi? Ehkä yhteiskunnalle, mutta ei todellakaan koululle. Opettajathan pääsevät helpoimmalla, kun voivat lukea paperista tekstiä monotonisella äänellä, oppilaiden vedellessä hirsiä. Ei sellaisesta "opetuksesta" paljon hyötyä ole, mutta eipähän opettajaparka RASITU, eihän se sopisi Akavan herrasväen arvolle lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurempaa nillittäjää ei ole, kuin suomalainen peruskoulun opettaja. Luuletteko, ettei kenenkään muun työ koskaan ole rankkaa?
Vierailija kirjoitti:
Suurempaa nillittäjää ei ole, kuin suomalainen peruskoulun opettaja. Luuletteko, ettei kenenkään muun työ koskaan ole rankkaa?
Opettajilta on viety pois työkalut millä tehdä työtään. Kyllä timpurikin valittaisi jos porakonetta ei saisi enää käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempaa nillittäjää ei ole, kuin suomalainen peruskoulun opettaja. Luuletteko, ettei kenenkään muun työ koskaan ole rankkaa?
Opettajilta on viety pois työkalut millä tehdä työtään. Kyllä timpurikin valittaisi jos porakonetta ei saisi enää käyttää.
Ei ole, vaan on viimeiset 25 vuotta tuotu lisää ja lisää, ja lisäksi selkeät säännöt. Jos sellainen asia kuin lain noudattaminen on näiden kognitiolle liikaa, niin miten nämä sitten opettaisivat kenellekään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akavalaisilla nillittäjäopettajilla on niin rankkaa, kun työ saattaakin olla ajoittain RASITTAVAA!
Tervetuloa tavallisen kansan todellisuuteen.
Opettajan työ on nykyään todella kuormittavaa, koska inkluusion nimissä kaikki nämä "erityislapset" pitäisi pystyä huomioimaan ja eriyttämään opetus joka ikisellä tunnilla räätälöitynä jokaiselle erikseen, mikä on käytännössä usein mahdoton tehtävä. Jotkut näistä "erityislapsista" käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja diagnoosin varjolla perseilevät koko rahan edestä. Opettajilla on keinot vähissä, koska kurinp
Tekstimäärä perusopetuslaissa on moninkertaistunut, mutta tosiasiassa valtuudet ovat vain heikentyneet.
Vielä 90-luvulla se oli itsestäänselvää, että lapsia sai kasvattaa vaikka se tarkoittikin lapsen koskemattomuuteen puuttumista. Enää ei ole, vaan kaikki on perusteltava yksityiskohtaisilla viranomaispäätöksillä joita koskee sellainen pykäläviidakko että vain harvat kykenevät sitä hallitsemaan.
Opettajat eivät enää uskalla pitää kuria, ja yleinen ilmapiiri on myös siirtynyt voimakkaasti siihen asentoon, että kurinpito on väärin, minkä vuoksi keinojen käyttöä rajoitetaan voimakkaasti. Lopputulos on se, että oikeastaan ainoa mitä opettaja voi tehdä on wilmaviestin lähettäminen vanhemmille, ja toivoa että vanhemmat hoitavat asian.
Vielä 90-luvulla oli itsestäänselvyys, että jos esimerkiksi päiväkodissa lapsi ei syö, hoitajat tarttuvat tätä päästä, sulkevat sieraimet sormilla, ja kaatavat ruokaa suuhun. Se oli sitten pakko niellä, jos ei halunnut tukehtua kuoliaaksi. En ymmärrä, miksi kukaan tolkun ihminen haluaisi tämän takaisin. Helppoahan se on, mutta sen löytää edestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun Suomessa ei opettajat sitten mitenkään voi tehdä työtänsä. Jatkuvasti kuulen samankaltaisia kokemuksia Suomesta erityislasten vanhemmilta. Asun itse nykyään Espanjassa autistisen lapseni kanssa, ja KERTAAKAAN ei ole tullut soittoa tai viestiä koululta lapsen käytökseen liittyen. Ainoastaan yksi opettaja on kohteliaasti kysynyt olisiko minulla antaa neuvoa, että miten lasta voisi motivoida tai auttaa keskittymään - täysin ilman lapsen tai meidän vanhempien syyllistämistä. Täällä opettajan vastuulla on tehdä työnsä koulupäivän aikana, ja koulusta lapsi siirtyy vanhempiensa vastuulle. Näin yksinkertaistahan sen pitäisi olla.
Suomalaiset ovat nyt sellaisia ruikuttavia tissiposkia, opettajat kaikista pahimpina. Miten vttu voi olla, että Ukrainassakin talous kasvaa, mutta Suomessa ei?
Voi vttu kun minua tympii tämä maa, enkä ole kännissä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akavalaisilla nillittäjäopettajilla on niin rankkaa, kun työ saattaakin olla ajoittain RASITTAVAA!
Tervetuloa tavallisen kansan todellisuuteen.
Opettajan työ on nykyään todella kuormittavaa, koska inkluusion nimissä kaikki nämä "erityislapset" pitäisi pystyä huomioimaan ja eriyttämään opetus joka ikisellä tunnilla räätälöitynä jokaiselle erikseen, mikä on käytännössä usein mahdoton tehtävä. Jotkut näistä "erityislapsista" käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja diagnoosin varjolla perseilevät koko rahan ed
Vielä 90-luvulla oli itsestäänselvyys, että jos esimerkiksi päiväkodissa lapsi ei syö, hoitajat tarttuvat tätä päästä, sulkevat sieraimet sormilla, ja kaatavat ruokaa suuhun. Se oli sitten pakko niellä, jos ei halunnut tukehtua kuoliaaksi. En ymmärrä, miksi kukaan tolkun ihminen haluaisi tämän takaisin. Helppoahan se on, mutta sen löytää edestään.
Nykyisin ajatuksena on, että aikuiset käyttävät väärin valtaansa, minkä vuoksi valta on siirretty lapsille. Sieltä päiväkodistakin on poistettu kaikki rangaistukset ja hoitajat eivät edes saa ottaa lasta kädestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akavalaisilla nillittäjäopettajilla on niin rankkaa, kun työ saattaakin olla ajoittain RASITTAVAA!
Tervetuloa tavallisen kansan todellisuuteen.
Opettajan työ on nykyään todella kuormittavaa, koska inkluusion nimissä kaikki nämä "erityislapset" pitäisi pystyä huomioimaan ja eriyttämään opetus joka ikisellä tunnilla räätälöitynä jokaiselle erikseen, mikä on käytännössä usein mahdoton tehtävä. Jotkut näistä "erityislapsista" käyttävät tilaisuutta hyväkse
Nykyisin ajatuksena on, että aikuiset käyttävät väärin valtaansa, minkä vuoksi valta on siirretty lapsille. Sieltä päiväkodistakin on poistettu kaikki rangaistukset ja hoitajat eivät edes saa ottaa lasta kädestä kiinni.
Ai että oikein seurauksia? Teoistasi? Kyllä sinulla on rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nepsyily on osa nykyajan uhriutumistrendiä.
Moni haluaa diagnoosin osaksi identiteettiä ja suuttuu, jos lääkärin mielestä diagnoosikriteerit eivät täyty. Omalle haavoittuvuuden kokemukselle on tärkeää saada ulkoinen vahvistus.
Vierailija kirjoitti:
Nepsyily on osa nykyajan uhriutumistrendiä.
Moni haluaa diagnoosin osaksi identiteettiä ja suuttuu, jos lääkärin mielestä diagnoosikriteerit eivät täyty. Omalle haavoittuvuuden kokemukselle on tärkeää saada ulkoinen vahvistus.
Höperöt, suomalaiset nentit haluavat diagnoosin, kun kuvittelevat, että heillä olisi vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Vo raasua =( Voiko poistetun jalan tilalle kasvattaa uuden? Tässä on käytännössä ihan samasta asiasta kyse, mutta se on aivoissa. Autismia ei voi parantaa. Käytöstä ja tapoja voidaan kyllä tuhansin toistoin EHKÄ pystyä ohjaamaan toiseen suuntaan, mutta se vaatii todella määrätietoista saman kaavan toistoa , samalla tavalla. Johon opettajilla ei ole aikaa. Kyse ei ole huonosta kasvatuksesta vaan neurologisesta poikkeavuudesta. Autismikirjo on laaja ja sitä on er tasoista. Opettajan pitäisi tämä ymmärtää, jos se hänelle on kerrottu. Valitettavasti tuo jankutus kuuluu dg. Sitä varmaan pystyy jotenkin ohjaamaan, mutta siihen tarvitaan sitten joku tietty juttu, jolla saadaan se huomio poistettua toisaalle.
Autismissa on tärkeää, että asiat ja päivärytmi olisi ennakoitavissa ( kuvakortit vaikka) jonka voi tehdä lapsen kanssa yhdessä aamulla vaikka koulussa, josta näkee aina mitä seuraavana tapahtuu. Poikkeamat on tälläsille lapsille ja myös aikuisille henkisesti raskaita, jotka aiheuttaa esimerkiksi jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Vo raasua =( Voiko poistetun jalan tilalle kasvattaa uuden? Tässä on käytännössä ihan samasta asiasta kyse, mutta se on aivoissa. Autismia ei voi parantaa. Käytöstä ja tapoja voidaan kyllä tuhansin toistoin EHKÄ pystyä ohjaamaan toiseen suuntaan, mutta se vaatii todella määrätietoista saman kaavan toistoa , samalla tavalla. Johon opettajilla ei ole aikaa. Kyse ei ole huonosta kasvatuksesta vaan neurologisesta poikkeavuudesta. Autismikirjo on laaja ja sitä on er tasoista. Opettajan pitäisi tämä ymmärtää, jos se hänelle on kerrottu. Valitettav
Tekosyistä siinä on kyse. Autismi on äärimmäinen uhriutumisen muoto missä yksilöltä poistetaan lähes kaikki vastuu omasta käytöksestään. Juuri siksi diagnoosit ovat niin suosittuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa miksi ei voi opettaa tai vaatia käyttäytymään koulussa oikein? Tätä en ymmärrä. Kasvatuksesta se on kiinni. Ihan ilman diagnoosiakin kaikilla on persoona ja luonne, jota pitää kehittää ja hallita pärjätäkseen kodin ulkopuolella. Ei kai sille mitään tapahdu, jos on etukäteen päätetty ettei asialle aiota mitään tehdä
Vo raasua =( Voiko poistetun jalan tilalle kasvattaa uuden? Tässä on käytännössä ihan samasta asiasta kyse, mutta se on aivoissa. Autismia ei voi parantaa. Käytöstä ja tapoja voidaan kyllä tuhansin toistoin EHKÄ pystyä ohjaamaan toiseen suuntaan, mutta se vaatii todella määrätietoista saman kaavan toistoa , samalla tavalla. Johon opettajilla ei ole aikaa. Kyse ei ole huonosta kasvatuksesta vaan neurologisesta poikkeavuudesta. Autismikirjo on laaja ja sitä on er tasoista. Opettajan pitäisi tämä
Tekosyistä siinä on kyse. Autismi on äärimmäinen uhriutumisen muoto missä yksilöltä poistetaan lähes kaikki vastuu omasta käytöksestään. Juuri siksi diagnoosit ovat niin suosittuja.
Opettaja siinä latelee viisauksiaan, lääketieteestä tällä kertaa :D
" Tekosyistä siinä on kyse. Autismi on äärimmäinen uhriutumisen muoto missä yksilöltä poistetaan lähes kaikki vastuu omasta käytöksestään. Juuri siksi diagnoosit ovat niin suosittuja."
Tämän kirjoittaja! Tervetuloa katsomaan autisteja, joilla se on sieltä kirjon pahimmasta päästä ja ottamaan niiltä pataan! T. Hoitaja
Ja siihen väliin mahtuu laaja kirjo eri tasoisia autisteja. Niitä, jotka pystyy elämään normaalia elämää ja sit jotka tarvii enemmän tukea ym.
Tekstimäärä perusopetuslaissa on moninkertaistunut, mutta tosiasiassa valtuudet ovat vain heikentyneet.
Vielä 90-luvulla se oli itsestäänselvää, että lapsia sai kasvattaa vaikka se tarkoittikin lapsen koskemattomuuteen puuttumista. Enää ei ole, vaan kaikki on perusteltava yksityiskohtaisilla viranomaispäätöksillä joita koskee sellainen pykäläviidakko että vain harvat kykenevät sitä hallitsemaan.
Opettajat eivät enää uskalla pitää kuria, ja yleinen ilmapiiri on myös siirtynyt voimakkaasti siihen asentoon, että kurinpito on väärin, minkä vuoksi keinojen käyttöä rajoitetaan voimakkaasti. Lopputulos on se, että oikeastaan ainoa mitä opettaja voi tehdä on wilmaviestin lähettäminen vanhemmille, ja toivoa että vanhemmat hoitavat asian.