Lähdössä miehen kanssa matkalle; äitini ei ole kovin innoissaan lastenhoidosta:(
Elikkä lähdemme 6 yöksi pois. Tämä on pisin aika kun minä olen ollut lasten luota pois. Lapsemme ovat 5,8 ja 10v.
Äitini kanssa äsken juteltuani omat matkafiilikseni kyllä laskivat roimasti. Hän suhtautui niin negatiivisesti lastenhoitoon, vaikka hän ei joudu yksin koko aikaa lapsia edes hoitamaan. Miehen vanhemmat ovat puolet ajasta heidän kanssaan. Isot lapset ovat koulussa pvät ja nuorin pväkodissa. Mikä siinä voi olla NIIN raskasta, jos on lasten kanssa 3-4 pv klo 16-aamuun???
Kommentit (51)
Mun äiti ainakin elää itse vielä aktiivista elämää eikä ole liioin lastenhoitoapuaan tyrkyttänyt. Kun aistin tilanteen, en yritä edes lapsia hänen vastuulleen tyrkätä.
Mutta se ottais lapset aina mieluummin kotiin, kuin lähtisi toisten kotiin niitä hoitamaan. Omassa kodissaan saa siinä samalla tehtyä jotain omia askareitaan. Ja moneti viihtyvät kotonaan paremmin kuin vieraassa paikassa.
Ymmärrän kyllä, että teille tämä loma on ihan pakollinen. Samalla ymmärrän sen, mitä joku ehdotti, että ehkä äitisi ei hyväksy matkaanne. Isä on joka viikko ulkomailla pois lasten luota, ja nyt lähdette vielä lomalle pois lasten luota. Ehkä äidillesi pitäisi vielä teroittaa, että kyse ei ole niinkään lomasta, vaan perheen koossa pysymisestä tai erosta.
Koska loma on teille nyt pakollinen juttu, jotta voitte jatkaa elämäänne, niin sitä myötä se lastenhoitokeikkakin on pakollinen. Äidilläsi ei ole juuri ollut mahdollisuutta kieltäytyä, kun hän on kuullut mistä on kyse. Ehkä hän on auttamishalussaan suostunut sellaiseen, mihin hänen voimansa eivät kuitenkaan oikein tahdo riittää. Kuten moni on sanonut, ei kolme lapsen hoitaminen ole mitään kevyttä hommaa. Vieraiden lasten hoitaminen on aina työläämpää kuin omien.
Voin toki maksaa hänelle tästä avusta, mutta tokkopa hän ottaa rahaa vastaan. Tuliaisia tuon kyllä kaikille isovanhemmille.
ap
Mun äiti ainakin elää itse vielä aktiivista elämää eikä ole liioin lastenhoitoapuaan tyrkyttänyt. Kun aistin tilanteen, en yritä edes lapsia hänen vastuulleen tyrkätä.
[/quote]
Mielenkiintoista on, mikäli mummo on itse aikoinaan lähettänyt omat lapset aina mahdollisuuden tullen omalle äidilleen.
Omat lapset on kyllä hoidatettu omilla vanhemmilla ja sitten kun tulisi " takaisin maksun aika" , niin eipä huvitakaan, kun elää aktiivista elämää........
Onneksi oma äitini hoksaa, että kun on itse saanut helposti jättää anopilleen aikanaan meidät (3 lasta, nuorin oli ekan kerran 1v, minä 5v ja isoveli 7v) jopa (!) viikoksi hoitoon, kun on isäni kanssa lähtenyt matkoille, niin nyt haluaakin " maksaa" velkansa takaisin.
Onhan meitä moneen junaan ja monenlaisista lähtökohdista... Ja kai se tosiasia myös on se,että jotkut ovat niin huonokuntoisia, etteivät pystykään. Tai sitten on niin nuoria, että on oma elämäkin elettävä...
Sääli, omalle äidilleni hänen lapsenlapsensa olivat tärkeintä maailmassa, tietenkin omat lapset mukaan lukien. Se ei tarkoita, etteikö voisi väsyä, mutta se on eri asia kuin haluttomuus hoitaa.
Vierailija:
" Ei kaikki enää halua joutua hoitamaan toisten lapsia, kun ovat omistaan selvinnyt."
No, vähän on pehmentynyt vuosien varrella...
kilpailevan siitä, kummat saavat tyttömme hoitoon. Tosin tähän mennessä pisin " hoitokeikka" on ollut kaksi yötä, mutta enpä usko, että viikonkaan hoito liian paljon olisi. Tuttavapiirissämme tuntuu kaikilla olevan samanlainen tilanne, en ole kuullut, että yksikään kaverimme olisi valittanut, ettei saa lapsiaan isovanhemmille hoitoon. Tuntuu kyllä todella kylmältä sellainen " me olemme jo omat lapsemme hoitaneet" -suhtautuminen, en voi ollenkaan sellaista käsittää...:(
Valtaosa niistä on alle kouluikäisiä.
Vaikka mun vanhemmat on ihan hyväkuntoisia, niin musta on kohtuutonta, jos niillä on aina joitain lapsia hoidettavana. Ja jos kukaan ei mitään rajaa vedä, niin siellä olis aivan jatkuvalla syötöllä vähintään pari lasta. Ei kai isovanhempien tehtävä ole olla lastenhoitajana 365 päivää vuodessa.
Tietty jos koko suvussa on vain yksi lapsi, ja sen hoidosta kisaavat kaikki setiä myöten, niin tilanne on ihan eri.
Jos avioliitto on niin huonolla tolalla, ettei se parane kuin kahdenkeskistä aikaa hankkimalla, voisi sen ajan ottaa vaikka lyhyemmissä pätkissä ja/tai palkata suosiolla lastenhoitajan matkan ajaksi.
Mun äiti ainakin elää itse vielä aktiivista elämää eikä ole liioin lastenhoitoapuaan tyrkyttänyt. Kun aistin tilanteen, en yritä edes lapsia hänen vastuulleen tyrkätä.