Miksi ujous ja arkuus nähdään niin negatiivisina asioina?

Vierailija kirjoitti:

Ujot ja vähäpuheiset ihmiset on raskasta seuraa. Olla möllööttävät sosiaalisissa tilanteissa kuin kivenpalat. Kuka kivenmurikan kanssa jaksaisi seurustella ? Tylsiä ihmisiä ovat ujot 

Kuule, ongelma on pelkästään sussa. Mikä siinä hiljaa olossa niin hirveästi pelottaa? Etkö kestä itseäsi? 

🐰

Ujo ja arka on myös tarkkaavainen ja oppii ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä monelta eri kannalta. Olen huomannut, että vanhetessaan, kun arkuus alkaa iän myötä hieman karista, näistä ihmisistä tulee ihania ja huomaavaisia ihmisiä. 

Nähdään negatiivisena asiana, koska ne ovat sitä. Kysytkö seuraavaksi, miksi veriripuli tai sydänkohtaus nähdään negatiivisena asiana? Oikein koskaan tiedä, mitä sanoa ihmiselle, jolta uupuu normaalin aikuisen ihmisen ymmärrys asioista.

Oivoi. Onneksi saan itse olla etänä itsekseni. Ei tarvitse olla muiden haukuttavana ujoudesta.

Jokainen saa olla millainen haluaa, mutta onko ujoudessa ja arkuudessa itsessään jotain positiivista? Eikö niissä ole kyse siitä, että pelkää ja arastelee joitain asioita tai tilanteita ja se voi rajoittaa toimintaa ja omia mahdollisuuksia? Eri asia kuin vaikka rauhallisuus tai introversio.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa olla millainen haluaa, mutta onko ujoudessa ja arkuudessa itsessään jotain positiivista? Eikö niissä ole kyse siitä, että pelkää ja arastelee joitain asioita tai tilanteita ja se voi rajoittaa toimintaa ja omia mahdollisuuksia? Eri asia kuin vaikka rauhallisuus tai introversio.

Joitain asioita on syytäkin arastella. Sosiaalinen pelko on sitten asia erikseen. Ihmisiä nyt vain on monenlaisia. Harva nykyään saa mitään rauhoittavia sosiaalisia tilanteita varten, että ei jännittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Nähdään negatiivisena asiana, koska ne ovat sitä. Kysytkö seuraavaksi, miksi veriripuli tai sydänkohtaus nähdään negatiivisena asiana? Oikein koskaan tiedä, mitä sanoa ihmiselle, jolta uupuu normaalin aikuisen ihmisen ymmärrys asioista.

Mitäköhän asioita mahdat tarkoittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ujo ja arka on myös tarkkaavainen ja oppii ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä monelta eri kannalta. Olen huomannut, että vanhetessaan, kun arkuus alkaa iän myötä hieman karista, näistä ihmisistä tulee ihania ja huomaavaisia ihmisiä. 

Riippuu kokemuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kun kaikki vanhemmat osaisi jo kannustaa ja tukea lapsiaan puhumaan ja ilmaisemaan itseään, siitähän tässä on kyse. Ujokin rohkaistuu jos saa paljon hyvää huomiota kotona ja kodin ulkopuolella. Sosiaaliset taidot on tärkeitä. Mutta kun kaikki ei synny niin onnekkaisiin olosuhteisiin ja kaupan päälle haukutaan koulussa ja töissä että et kelpaa, siitä tulee raskas elämä.

 

Miksi täytyy puhua ja ilmaista itseään, jos ei tahdo?

Vierailija kirjoitti:

Lapsena varsinkin olin ujo ja ujosteleva 'vieraille'tai aikuisille joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Muistan miten se ärsytti, kun sukulaistäti sanoi minua hiljaiseksi ja ujoksi. Tämä samainen täti kommentoi minua hiljaiseksi vielä ollessani 45 vuotias, enkä ymmärrä yhtään kun keskustelin ihan normaalisti. Siis 4 vuotiaana saatu ujon leima pysyy näemmä koko loppuelämän vaikka ihminen muuttuisi iän myötä sosiaalisemmaksi. No onneksi ei tarvi sitäkään enää nähdä. Kuolla kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä. Olisin voinut olla käymättä sairaalassa häntä katsomassa, kun hänen piti taas kommentoida hiljaiseksi vaikka puhuin siinä. Ihmettelin vaan, että onpa outo tyyppi. 

Olet ehkä muuttunut sosiaalisemmaksi, muttet ainakaan ystävällisemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena varsinkin olin ujo ja ujosteleva 'vieraille'tai aikuisille joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Muistan miten se ärsytti, kun sukulaistäti sanoi minua hiljaiseksi ja ujoksi. Tämä samainen täti kommentoi minua hiljaiseksi vielä ollessani 45 vuotias, enkä ymmärrä yhtään kun keskustelin ihan normaalisti. Siis 4 vuotiaana saatu ujon leima pysyy näemmä koko loppuelämän vaikka ihminen muuttuisi iän myötä sosiaalisemmaksi. No onneksi ei tarvi sitäkään enää nähdä. Kuolla kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä. Olisin voinut olla käymättä sairaalassa häntä katsomassa, kun hänen piti taas kommentoida hiljaiseksi vaikka puhuin siinä. Ihmettelin vaan, että onpa outo tyyppi. 

Olet ehkä muuttunut sosiaalisemmaksi, muttet ainakaan ystävällisemmäksi.

Olen eri, mutta minusta ärsyyntyminen hiljaiseksi sanomisesta oli ihan oikeutettua. Tiedän tuon tunteen, todella ärsyttävää. Minuakin yksi sukulainen sanoi hiljaiseksi, vaikka juttelin ihan normaalisti. Ignoorasin asian, vaikka mielessäni mietin että olisiko pitänyt puhua tämän päälle vai mitä ihmettä. Olisin myös voinut todeta, että oletpas sinä vanhan näköinen tai pulska tai huonotapainen - samanlaisia loukkaavia möläytyksiä tuollaiset ovat. Mutta en vajonnut samalle tasolle.

Hiljaisuudesta tai ujoudesta kommentoiminen voi olla oikeasti tosi loukkaavaa. Monet meistä, myös minä, ovat kokeneet jo ihan lapsena vähättelyä, ihmettelyä, huutamista, lahjontaa, kiristämistä ja fyysistä väkivaltaa ujouden takia niiltä, joiden olisi päinvastoin pitänyt olla turvana, hyväksyjinä, rohkaisijoina ja puolustajina (ml. sukulaiset, opettajat). 

Tottahan tuo on. Ujous tuntuu häiritsevän ihmisiä kaikkein eniten. Jopa pahuus on monelle ok, mutta ei ujous. Itsekin lapsesta asti saanut siitä kuulla, myös omilta vanhemmilta. 

Parisuhteissa sama jatkui, että mun odotettiin jotenkin "parantuvan" estyneisyydestäni. Ja kun en, mua petettiin. Luovutin kokonaan, ei minusta ole parisuhteisiin koska kukaan ei oikeasti halua mun kaltaista. 

Tiesin kyllä jo teininä, että minusta tulee yksinäinen kissamummo ja nyt sitten olen sellainen. Ei maailma ole ujoille herkkiksille, me ollaan aina ulkopuolisia.

Mutta on se yksinolo kuitenkin mukavempaa kuin kuulla jatkuvasti jonkun valittavan kuinka vääränlainen olen.

Jos on ujo ja haluaa olla erillään muista ihmisistä niin sehän on ok. Mutta yleensä töissä on pakko käydä ja siellä voi olla ihmisiä, sepä voi olla ongelma sitten. Minä olen ujo vastoin tahtoani mutta ei se ominaisuus tunnu poistuvan vaikka kuinka yritän ja elämänkokemusta tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Ujot ja vähäpuheiset ihmiset on raskasta seuraa. Olla möllööttävät sosiaalisissa tilanteissa kuin kivenpalat. Kuka kivenmurikan kanssa jaksaisi seurustella ? Tylsiä ihmisiä ovat ujot 

Olen törmännyt työurani aikana moneen ujoon ja nähnyt, miten hienoja ihmisiä heistä kuoriutuu, kun saavat mahdollisuuden ja ensin tarkkailla sivusta. Pälättäjiä heistä tuskin koskaan tulee, mutta kiinnostavan ihmisen ei tarvitse jatkuvasti äänessä ollakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ujous ja arkuus olisi sitten positiivinen asia? 

Pitääkö sen olla positiivista tai negatiivista, miksei voi vain kohdella ihmisiä neutraalisti, ihan sama onko ujo vai rohkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun kaikki vanhemmat osaisi jo kannustaa ja tukea lapsiaan puhumaan ja ilmaisemaan itseään, siitähän tässä on kyse. Ujokin rohkaistuu jos saa paljon hyvää huomiota kotona ja kodin ulkopuolella. Sosiaaliset taidot on tärkeitä. Mutta kun kaikki ei synny niin onnekkaisiin olosuhteisiin ja kaupan päälle haukutaan koulussa ja töissä että et kelpaa, siitä tulee raskas elämä.

Miksi täytyy puhua ja ilmaista itseään, jos ei tahdo?

Muitten ihmisten pitää siis tulkita sinua vain kasvon ilmeiden ja muiden eleitten kautta, koska et sano mitään? 

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, lue Susan Cainin kirja: Hiljaiset - introverttien manifesti. 

Ärsyttävä kirja kahdesta syystä:

1) Kirjoittaja samaistaa ujouden ja introverttiyden. Kaikki ujot eivät ole introverttejä, kaikki introt ei ole ujoja. Esim. isäni on hyvin introvertti ihminen, sellainen perinteinen juro sisäänpäinkääntynyt suomalainen mies joka ei turhia jutustele. Ujo hän ei ole sitten yhtään. Kovan kansainvälisen urankin loi teknis-kaupallisella alalla, siihen ei ujo eikä arka olisi pystynyt. Itse taas olen enemmänkin ekstro, mutta valitettavasti kiusaamistaustan peruina ujo ja sosiaalisten tilanteiden pelkoinen. 

2) Cain ensin saarnaa alkuosan kirjaa introversion hyväksymisen ilosanomaa, mutta pilaa kaiken lopussa sillä, että alkaa antaa ohjeita miten voi maskata olevansa ekstrovertti ja ei-ujo. Se siitä introuden hyväksynnästä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ujo ja haluaa olla erillään muista ihmisistä niin sehän on ok. Mutta yleensä töissä on pakko käydä ja siellä voi olla ihmisiä, sepä voi olla ongelma sitten. Minä olen ujo vastoin tahtoani mutta ei se ominaisuus tunnu poistuvan vaikka kuinka yritän ja elämänkokemusta tulee. 

Itse olen tehnyt jo yli 10 vuotta täysin etätöitä. Helpottanut kyllä paljon.

Toinen juttu on, että naisilla usein vaihdevuodet vie keski-iässä ujoutta pois. Olen joskus lukenut ihan neurologisesta perustasta tälle. Aivot muuttuu hoivaavuus- ja varovaisuusmoodista vähitelle enemmän rohkeiksi ja toisten hyväksynnäjtä riippumattomammiksi.

Hiljaisuus on parasta musiikkia korville.

Ujo mies