Miksi ujous ja arkuus nähdään niin negatiivisina asioina?

Näin anonyyminä voin sen myöntää, olen perusluonteeltani todella ujo ja arka ihminen. Olen taistellut tätä vastaan ihan lapsesta asti, kun joka tuutista toitotetaan että pitää olla sosiaalinen, rohkea, jne jne.

Nyt pari päivää sitten tuli sellainen outo havahtuminen siihen, että miksi? Miksi en saisi olla luonteeltaani tällainen? Ihan kaikki elämässäni ovat kannustaneet "reippauteen" koko elämäni, enkä jaksa enää. Puolisoni myös selkeästi odottaa jotain kukkaan puhkeamista ja sitä, että muuttuisin vaan joku päivä supersosiaaliseksi ahkeroijaksi jos minua kannustaa tarpeeksi. Ärsyttää myös valehdella joka työhakemukseen luonteestani ja psyykata itsensä joka kerta olemaan työhaastatteluissa joku vieras dynaaminen pöhisijä ihan vaan siksi, koska oma luonteeni on yhteiskunnan silmissä huono. Voin kyllä leikkiä jotain muuta, mutta en tunnista siitä itseäni.