Pidätkö kotona siistejä vaatteita vai saavatko ne olla kulahtaneet?

Samat vaatteet kuin töissäkin, esim nyt pillifarkut, poolo ja sen päällä kashmirneule.

Joskus 19 jälkeen alan jo miettiä yöpaitaa päälle.

Käytän kotona erillisiä kotivaatteita. Julkisen paikan vaatteet ovat aivan erillisiä, niitä en käytä kotona (paitsi kun tulee vieraita kylään).

Nyt päällä pitkähihainen ja -lahkeinen pyjama-asu. En käytä tätä koskaan yövaatteena, vaan tämä on ihan kotivaatteeksi hankittu.

Käytän kotona kuluneempia vaatteita. Kotihousuina voivat olla myös farkut jotka olen alentanut kulumisen myötä kotivaatteeksi. Käytän kotivaatteita etteivät julkisten paikkojen vaatteet kulu niin nopeaa. Jos tulee vieraita, vaihdan siistimmät kotivaatteet. 

Kotivaatteet on ihanan pehmeitä ja kulahtaneita, mutta koska kaikki ovat omia vanhoja lempivaatteita, ovat ne jokseenkin ok:n näköisiä edelleen. Todellakin lähtisin kauppaan näissä, ja lähdenkin usein. Ei niitä toppatakin alta näy. Vaihdan kotivaatteet samantien kun pääsen kotiin. 

Kotivaatteeni ovat rennot, mutta siistit. Vaikka asun yksin, jotenkin haluan kotonakin näyttää ihmiseltä. Eikä tuosta mitään vaivaa ole. Yhtä helposti ne kivat kotivaatteet päälle saa kuin rumatkin. 

Siistejä. Mun kaikki vaatteeni ovat mukavia, siitä en tingi.

Talvella yleensä siistit farkut ja neule tai neulemekko sekä nahkaiset sneakerit. Lämpimillä ilmoilla joko mekko tai hame ja joku kiva pusero ja sneakerit tai sandaalit. 

Mulla on kotona päällä näin talviaikaan yleensä joko silkkiset tai satiiniset pyjamanhousut ja ohut neule, mieluiten kashmiria mutta merinokin menee, jalassa villasukat. Lämpiminä vuodenaikoina sitten joku kaftaani tms. 

Haluan pukeutua mukavasti mutta niin että voin avata oven ovikellon soidessa tai olla piiloutumatta jos vaikkapa teinit tuo yllättäen kavereita kylään.

itseäni nolotti aina kun oma äiti saattoi hillua vaikkapa rintsikoissa ja sukkahousuissa kotona ollessaan.

Tyylikkäästä ulkoasusta tulee kiva fiilis.

Siisti ja puhdas yöpaituli. On monia paituleita, että saan niitä usein vaihtaa. Ei haittaa pieni kuluneisuus.

Vain jos joku tulee kylään, laitan muuta vaatetta päälle.

Kulahtaneita, reikäisiä, tahriintuneita on kotivaatteet. Tykkään käyttää ns. loppuun asti ja mitä väliä miltä mä täällä neljän seinän sisällä näytän? 

Yleensä perussiistit farkut tai kolitshousut ja paita, osa saattavat olla jo käytetyn näköisiä.

Meillä on hevostalli kotona. Joten ramppaan sisään ja ulos ja talliin ja ulos jatkuvasti. Kotona päällä yleensä leggarit ja huppari tai villapaita. Vaatteet joita ei tarvitse varoa ja joissa on helppo liikkua ja joissa tarkenee. Kaupunkiin lähtiessä sitten siistit vaatteet.

Reikäinen nalleneule, alla kulahtaneet, mutta mukavat trikoopaidat. Löysät kotiverskat. Mukavat mummopikkarit, ei liivejä. Karvatossut.

Kyllä tarkenee. 

Yksin asuminen vaikuttaa oleellisesti kotipukeutumiseen. Olen kyllä kotonakin aina siisteissä eli puhtaissa vaatteissa, mutta ne ovat trikoita, jollaisissa en ikinä näyttäytyisi, jos asuisin jonkun kanssa. Nämä siis kotiasuja, joilla olen vain kotona. Vapaa-ajan asut eri tilanteisiin, työasut ja juhlavaatteet erilaisiin tilaisuuksiin ovat erikseen. Koskaan en ole kotona samoilla vaatteilla kuin muissa paikoissa. Siihen on syynä vahva tottumus ajatella kotia muun ylittävänä, puhtaimpana alueena.

Mulla on kissa ja kaikissa kotivaatteissa on pieniä reikiä. Siistit ja kivannäköiset muuten.

Vierailija kirjoitti:

Kulahtaneita, reikäisiä, tahriintuneita on kotivaatteet. Tykkään käyttää ns. loppuun asti ja mitä väliä miltä mä täällä neljän seinän sisällä näytän? 

Siellä neljän seinän sisällä on sun elämäsi tärkein ihminen, joka ansaitsee siistit ja ehjät vaatteet.

Minä tykkään liihotella ikivanhassa yöpaitulissa, fleecehousuissa ja villasukissa.  Vakioasu kotona, asun yksin eikä yllätysvieraita tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulahtaneita, reikäisiä, tahriintuneita on kotivaatteet. Tykkään käyttää ns. loppuun asti ja mitä väliä miltä mä täällä neljän seinän sisällä näytän? 

Siellä neljän seinän sisällä on sun elämäsi tärkein ihminen, joka ansaitsee siistit ja ehjät vaatteet.

Toki mä itsekin ajattelen olevani elämäni tärkein ihminen, mutta niillä kotivaatteilla nyt vaan ei ole mitään merkitystä - kunhan ovat mukavat. 

Ai että mä inhoan sanaa "paituli". Ei tule meikäläisen koti- eikä yöasuksi ikinä! 

Suhteellisen siistejä, mutta toki ihan pieni kulahtaneisuus voi olla vain mukavaa. Roikkuvat polvet, reiät ja hikijäljet kainaloissa ei tuo hyvää mieltä kotonakaan.