Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opettaja löi Asberger lasta, erityislapsen paikka on erityisopetuksessa
19.04.2007 |
18.4.2007 23:36
11-vuotias poika olisi tarvinnut jatkuvaa erityisopetusta.
Naisopettaja myönsi oppilaansa lievän pahoinpitelyn. Poika oli häiriköinyt opetusta koko syksyn.
- Hän uhkaili toista oppilasta kepillä. Kun otin kepin pois, hän alkoi huoritella minua, kertoi 45-vuotias naisopettaja.
Tämä oli alkusoitto tapahtumasarjalle 4. joulukuuta, joka huipentui siihen, että opettaja löi 11-vuotiasta oppilastaan avokämmenellä kasvoihin. Opettaja myönsi eilen Tampereen käräjäoikeudelle, että oli syyllistynyt lievään pahoinpitelyyn sekä virkavelvollisuuden rikkomiseen.
- Poika menetti luottamuksen opettajiin. Lisäksi hän pelkäsi palata kouluun, kuvaili pojan isä.
Silti juttu on monisyisempi, sillä 11-vuotias poika sairastaa Asperger-oireyhtymää. Pojalla on ollut pitkään huomattavia kouluvaikeuksia. Myös kotioloissa häiriö ilmenee selvästi. Isä kertoi vanhempien pärjänneen kärsivällisyydellä.
Tilanne koulussa oli hankalampi. Opettajalla oli luokassaan kaikkiaan 20 oppilasta, joista kaksi oli mukautetussa opetuksessa ja seitsemän tarvitsi muita tukitoimia.
- Kun poika raivostui, hän saattoi potkia tuolit ja pulpetit kumoon. Joskus jouduin pitämään häntä syliotteessa koko välitunnin. Kun hän riehaantui, yksi tunti meni tilanteen selvittämiseen ja toinen rauhoittumiseen, opettaja kertoi.
Pari kertaa koululta jouduttiin soittamaan vanhemmille, jotta he hakisivat pojan kotiin kesken koulupäivän.
- Poikaa ei voinut laittaa yksikseen muualle rauhoittumaan, sillä hän saattoi karata ja mennä piiloon, naisopettaja kertoi.
Tilanne jatkui hyvin rauhattomana koko viime syksyn. Välikohtauksen jälkeen opettaja jäi kahden kuukauden mittaiselle sairaslomalle masennuksen takia. Lääkäri kehotti naista vaihtamaan työtehtäviä.
Erityispaikka vasta katoamisen jälkeen
Viidesluokkalainen poika olisi tarvinnut jatkuvaa erityisopetusta, jota hänen silloinen koulunsa pystyi järjestämään vain muutamia tunteja viikossa. Koululla oli yksi erityisopettaja.
Sen sijaan luokanopettajalla ei ollut sellaista koulutusta, jota Asperger-lapsen kanssa olisi tarvittu. Hänelle ei tällaista myöskään järjestetty työnantajan puolesta.
Pojalle järjestyi paikka erityisluokalta toisesta koulusta vasta, kun hän katosi koulusta 15. tammikuuta kahdeksi tunniksi.
Syyttäjä vaatii naiselle sakkorangaistusta. Tampereen käräjäoikeus antaa asiassa kansliatuomion 11. toukokuuta.
Lisää aiheesta torstain Iltalehdessä
Kommentit (194)
jos olet hiemn ujo ja arka, kiltti poika on se liikaa opettajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pitää taistelemalla saada, mitään ei saa helpolla
Noin sanoo vain ihminen joka ei todellisuutta tiedä, eikä omaa erityislasta, helppo se on arvostella vierestä!
kun hän tuntui olevan sitä miletä että kyllä opettajan pitää pärjätä ja turhia diagnooseja vain lapsille lyödään.
83
eikä meidän muiden tarvitsisi kärsiä sinusta.
ja laittaa jatkuvasti kunnallisiin päätäntäelimiin aloitteita, valituksia yms.
Kunnanhallitus
Kunnanvaltuusto
Koulutuslautakunta päättää asioista ja koulutoimenjohtaja on esittelevä virkamies ja näitä kahta tahoa on toistuvasti lähestyttävä epäkohtien korjaamiseksi.
Opetusministeriötä unohtamatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua lapseni surulliseksi tee. Hän on ihana pieni poika, äidin rakkain muru. Hänellä on sitä paitsi paljon erityistaitoja, jotka liittyvät aspergeriin: huima muisti ja kuvallinen ilmaisukyky.
Mutta olen surullinen tällaisten keskustelujen ja ennen kaikkea näiden paljastamien ennakkoluulojen ja tietämättömyyden vuoksi.
Aspergeria pidetään huuhaa-diagnoosina (uskomatonta, mutta totta), vanhempia syyllistetään siitä, puhutaan as-lapsien HYYSÄÄMISESTÄ, vaikka todellisuudessa kaikista tuista pitää erikseen tapella (pelkkä diagnoosi ei tuo yhtään mitään, terapiaan on jonotettava ja Kelalta haettava ja taisteltava erikseen terapiat ja hoitotuet).
Ihan oikeasti: älkää te soittako suutanne, jotka ette mitään tiedä asioista. Kokeilkaa YKSIKIN päivä erityislapsen äitinä, niin asenteenne muuttu.
Ja sinulle iso kiitos:
Vierailija:
Minulla on as-lapsi. jo aikuinen kylläkin. Tiedän mistä puhut ja kerrot! Mut kyllä ne meidän lapset pärjää vai mitä, meidän pitää vaan jaksaa ja aina jaksaa!!
Halit ja voimia sulle ja lapsellesi!
-as-lapsen surullinen äiti-
saavuttaa sellaisen lapsen luottamuksen ja hän tulee juttusille omaehtoisesti esim. välitunnilla kun on ulkona valvomassa.
Eiköhän kuitenkin suuremmaksi osaksi opettajat halua lasten parasta ja hae lapsille apua vain jos näkevät, että siihen on tarvetta?
On olemassa toki huonoja opettajia mutta niin on törppöjä lääkäreitä, tarjoilijoita, siivoojia, lakimiehiä jne. jne.
83
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että erityislapsen lyöminen on hyväksyttävää. Jopa toinen opettaja ymmärsi lyövää opettajaa???
Eikö silloin tosiaankin ole hyväksyttävää se, että uupunut esimies lyö alaistaan (eli aikuista), masennuksesta kärsivä naapuri lyö naapurin Jesseä kun se käyttäytyi ärsyttävästi, työuupumuksesta kärsivä mies hakkaa vaimonsa....
Uskomaton asenne kerta kaikkiaan. Toisissa ketjuissa sitten jeesustellaan kun lapselle puhutaan puistossa rumasti tai joku äiti on jopa huutanut lapselleen kaupassa....
Mut kirjoita minulle olisi hauska vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia, susanna61 . jippii . fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tiedän että kaikki vanhemmat ei osaa heitä kasvattaa.
Tarkoitin että kotioloissa ei ole kaikilla rajoja vaan saavat riehua mielinmäärin ja tulokset on sen mukaiset, käytöshäiriöiset lapset jotka riehuu myös koulussa, pihapiirissä yms.
Tunnen myös perheen jossa on kolme erityislasta ja he ovat selvinneet hyvin tai jopa loistavasti, lapset eivät ole häirikköjä millään tavalla, joku heistä on erityiskoulussa erityisluokalla mutta käytös on kunnossa. Ketään eivät ole lyöneet, opettajia eivät huorittele. Olen ihmetellyt miten heiltä sujuu oleminen näiden lasten kanssa ja vastaus on tiukat rajat ja rakkautta.
sestamme ja koko ajan sanoo kuin erilaine poikamme onkaan. Kuulemma tulee joutumaan myös kiusatuksi:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kunta on velvollinen järjestämään ja yleensä opetus on keskitetty tiettyyn/tiettyihin kouluihin.
T. erityislapsen äiti
Lapsellamme on ollut as-diagnoosi 1,5 vuotta. Koska varsinaista asperger-diagnoosia aniharvoin annetaan alle 5-vuotiaalle, diagnoosin sanamuoto oli aluksi " piirteitä aspergerista" , vahvistui tänä keväänä aspergeriksi/hyvätasoiseksi autismiksi.
Tutkimuksiin pääsy oli ensinnäkin yhtä helvettiä. Esitin as-epäilyn neuvolassa lapsen 3-vuotistarkastuksessa. Koska lapseni ottaa kontaktia, puhuu jne., neuvolan väki ei ensin meinannut ottaa huoltani todesta, mutta painostukseni jälkeen taipui antamaan lähetteen autismipoliklinikalle.
Kesti kuitenkin 8 repivää KUUKAUTTA, ennen kuin lapsi pääsi osastotutkimuksiin ja sai diagnoosin. Väliajalla laiduin 5 kiloa silkasta huolesta, kun pähkin, mikä rakkaalla lapsellani on vialla ja kuinka vakavasta autismista on kyse ja voiko lapsi taantua yhtäkkiä (taantumavaiheita voi tulla hyvinkin isolle lapselle, yleensä kuitenkin 4 ikävuoteen mennessä).
Diagnoosi oli vasta ensiaskel. Sen jälkeen on haettava Kelasta kuntoutustukia ja korotettua hoitotukea - ilman niitä ei saa terapioita. LISÄKSI terapioihin on isot jonot eli voi käydä (kuten meille), että sinulla on diagnoosi ja siinä terapiasuositus, sekä kuntoutusraha, MUTTA EI TILAA TERAPIAAN!.
JA: ihan oma urakkansa on sitten hakea tukitoimia päivähoitoon ja kouluun. Diagnoosi on vessapaperia, jos kunta ei ole varannut tarpeeksi rahaa erityislapsille. Esim. me onnistuimme saamaan lapsellemme ryhmäkohtaisen avustajan päivähoitoon - mutta HÄNENKIN JATKOSTAAN PITÄÄ JOKA JUMALAN VUOSI TAISTELLA UUDELLEEN!
Kaikki - terapiat, kelatuet ja tukitoimet päivähoidossa ja koulussa - OVAT KATKOLLA JOKA VUOSI tai ainakin joka toinen vuosi.
Joka vuosi siis rampataan klinikalla arvioinnissa, haetaan tuet, soitetaan lukuisia puheluita terapeuteille ja kinataan kelton kanssa avustajan jatkosta.
Että tällaista paapomista se...
-as-lapsen surullinen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin ikävää kaikkien kannalta.
83 (aineenope, jonka opetukseton päivä näköjään menee netissä vaiks piti siivota kämppä ;)
vaan yleensä kokonaisuuden takia. Eli mm. oppimisvaikeuksien, keskittymiskyvyttömyyden, hahmotushäiriöiden jne. Erityikoulut eivät ole tarkoitettu ainoastaan käytöshäiriöisille lapsille vaan siellä on monenlaista erityistä tukea tarvitsevia.
Pisti vain silmään kirjoituksessakin kun mainitsit että tuttaviesi perheessä ei ole häiriökäyttäytymistä, no yksi on erityiluokalla...
Poistun tästä ketjusta ja lupaan korjata asennettani.
Meillä on keskimmäisellä lapsella autismi, ja kokemukset on aivan samat. Kaikki sellanen terapia ja tuki, jotka vielä 90-luvulla tulivat suht automaattisesti, joutuu nyt kaivamaan ja tappelemaan lapselleen.
Hullua, mutta tilanne on muuttunut huonommaksi lamavuosista, eikä paremmaksi vaikka taloudellinen tilanne muuten on parantunut!
Vierailija:
Lapsellamme on ollut as-diagnoosi 1,5 vuotta. Koska varsinaista asperger-diagnoosia aniharvoin annetaan alle 5-vuotiaalle, diagnoosin sanamuoto oli aluksi " piirteitä aspergerista" , vahvistui tänä keväänä aspergeriksi/hyvätasoiseksi autismiksi.Tutkimuksiin pääsy oli ensinnäkin yhtä helvettiä. Esitin as-epäilyn neuvolassa lapsen 3-vuotistarkastuksessa. Koska lapseni ottaa kontaktia, puhuu jne., neuvolan väki ei ensin meinannut ottaa huoltani todesta, mutta painostukseni jälkeen taipui antamaan lähetteen autismipoliklinikalle.
Kesti kuitenkin 8 repivää KUUKAUTTA, ennen kuin lapsi pääsi osastotutkimuksiin ja sai diagnoosin. Väliajalla laiduin 5 kiloa silkasta huolesta, kun pähkin, mikä rakkaalla lapsellani on vialla ja kuinka vakavasta autismista on kyse ja voiko lapsi taantua yhtäkkiä (taantumavaiheita voi tulla hyvinkin isolle lapselle, yleensä kuitenkin 4 ikävuoteen mennessä).
Diagnoosi oli vasta ensiaskel. Sen jälkeen on haettava Kelasta kuntoutustukia ja korotettua hoitotukea - ilman niitä ei saa terapioita. LISÄKSI terapioihin on isot jonot eli voi käydä (kuten meille), että sinulla on diagnoosi ja siinä terapiasuositus, sekä kuntoutusraha, MUTTA EI TILAA TERAPIAAN!.
JA: ihan oma urakkansa on sitten hakea tukitoimia päivähoitoon ja kouluun. Diagnoosi on vessapaperia, jos kunta ei ole varannut tarpeeksi rahaa erityislapsille. Esim. me onnistuimme saamaan lapsellemme ryhmäkohtaisen avustajan päivähoitoon - mutta HÄNENKIN JATKOSTAAN PITÄÄ JOKA JUMALAN VUOSI TAISTELLA UUDELLEEN!
Kaikki - terapiat, kelatuet ja tukitoimet päivähoidossa ja koulussa - OVAT KATKOLLA JOKA VUOSI tai ainakin joka toinen vuosi.
Joka vuosi siis rampataan klinikalla arvioinnissa, haetaan tuet, soitetaan lukuisia puheluita terapeuteille ja kinataan kelton kanssa avustajan jatkosta.
Että tällaista paapomista se...
-as-lapsen surullinen äiti-
Toivottavasti ekaluokan ope olisi kiva ja ammattitaitoinen!
83
tasoa jäljessä - muita ongelmia ei ole, ja kunta myönsi toimintaterpian. Eli ei todellakaan ole tarvinnut taistella tmv.
Alue: Aihe vapaa
outojen kanssa