Opettaja löi Asberger lasta, erityislapsen paikka on erityisopetuksessa

Minulla on ADHD+dysfaatikko lapsi ja joskus tuntuu, että äitiyteni on muuttunut taistelijaksi. Minulta on otettu pala äitinä olemista pois... Joudun vuosittain taistelemaan, selvittelemään etsimään pykäliä ja säädöksiä jne.



Ja tämä kaikki on jatkona sille monivuotiselle taistelulle, että ylipäätään sain lapseni tutkimuksiin. Huoli oli raastaavaa, lapsi masentui ja minun maailmani muuttui huolen harmaaksi.



Koko ajan joutuu olemaan lujana, ei saa hellittää hetkeksikään, murtua ei saa tai lapsi työnnetään ulos tukitoimista :-(



Ja koko ajan joku ulkopuolinen pahoittaa mielesi tietämällä kaikesta kaiken ja paljon paremmin kuin sinä, asiaan tosin perinpohjaisesti tutustunut.



JA aina löytyy näitä, joiden mielestä erityislapsia saa lyödä. Aina löytyy niitä jotka eivät anna minkäänlaista ihmisarvoa erityislapsille...

Itse asun Helsingissä, ja täällä tilanne siis on karu.

Karkeamotoriikkahäiriöt ovat kuitenkin vähän eri asia sikäli, että lyhyempiä kuntoutusjaksoja voi saada tutkivan laitoksen ostositoumuksella. Pidemmät kuntoutukset vaativat Kelan tuen, ja sen hakeminen on oma ruljanssinsa.

Teidän lapsellenne ei myöskään kaiketi jouduta hakemaan minkäänlaisia tukitoimia päivähoitoon tai kouluun, joten sikälikin tilanteenne poikkeaa kovasti kertomastani.

-as-lapsen surullinen äiti-

Vierailija:

tasoa jäljessä - muita ongelmia ei ole, ja kunta myönsi toimintaterpian. Eli ei todellakaan ole tarvinnut taistella tmv.

Minua rassaa myös tuo ehkä eniten. Tai no ei eniten, eniten rassaa se, että erityislasten terapioista ja tukitoimista on säästetty liikaa.

Mutta ne muiden ihmisten asenteet ja hanakkuus aukoa päätään asioista, joista eivät yhtään mitään tiedä, eivätkä HALUAKAAN tietää...

Vierailija:

Ja koko ajan joku ulkopuolinen pahoittaa mielesi tietämällä kaikesta kaiken ja paljon paremmin kuin sinä, asiaan tosin perinpohjaisesti tutustunut.

-as-lapsen surullinen äiti-

Ymmärrän täysin opettajan turhautuneisuuden ja uupumuksen. Hänen tilanteensa on ollut sietämätön. Mutta en silti hyväksy väkivaltaa. Opettaja teki väärin mutta pystyn ymmärtämään tekoon johtaneet syyt.

Vierailija:

että erityislapsen lyöminen on hyväksyttävää. Jopa toinen opettaja ymmärsi lyövää opettajaa???

mutta itse terapiaan pääsy onkin sitten jotain aivan muuta. Ja tuo tiedon kaivuu, mitä seuraavaksi pitää tehdä, mistä on apua minun lapselleni?

Myös eritysryhmään pääsy päiväkodissa, paikan haku vuosittain uudelleen, vaihtuvan henkilökunnan kanssa sujuvan toiminnan löytäminen. Jonkin verran sosiaalisien paineiden sieto. Lähinnä ennakkoluulojen sieto.

Meillä diagnoosin hankinta on edelleen kesken. Kolme vuotta on tässä jo kulunut. Eri terapeuttien tekemät lausunnot ovat, mutta terapeutti ei voi tehdä diagnoosia. Suunta on selvä, mutta virallinen lausunto puuttuu vielä, jotta saadaan sitten koulua yms. varten tukitoimia.

t. erityislapsen äiti

Aika-ajoin tarkistus on ok sillä tilanne voi joissakin tapauksessa korjaantua, toki assissa tuo ei liene mahdollista.



Vaikeasti vammaislla on nuo samat asiat toistuvasti tehtävä se jos mikä kuulostaa hullulta ja tarpeettomalta byrokratialta sillä ihmeparantumisia ei tapahdu.



Lapseni sai pienempänä hoitotukea astman ja muutaman muun sairauden takia ja minua ei haitannut tuo lääkärissä käyttäminen, tuen anominen yms. pidin niitä asiaan kuuluvina toimenpiteinä. Joskus tuki myönnettiin puoleksi vuodeksi, joskus vuodeksi ja kerran jopa kahdeksi vuodeksi kerrallaan.



Tietty byrokratia kuuluu tähän yhteiskuntaan, toki olisi mielekkäämpää jos sitä olisi selvissä tapauksissa vähemmän ja tarkastusvälit pidemmät.



On syytä muistaa että Asperger harvoin tosi hankalaa muotoa. Helpompi sen assin kanssa lienee kun se osaa kuitenkin kävellä, liikkua ja puhua vaikka monotonista voi ollakin tai siinä on tietty nuottinsa.



Tunnen yhden asperger-pojan jonka äiti kieltää todellisuuden, lapsi ei ole saanut tukitoimia kuin alle kouluikäisenä. Kehittyi hitaasti, puhe viiveellä ja sekin outoa, kiinnostus vain tietokoneisiin, sosiaaliset taidot olemattomat, kummajainen, leikki yksinään. Ruokailu rajoittunutta, kaikki ainekset omina ryhminään lautasella mitään ei saanut sotkea ja lisäksi äiti syötti vielä neljävuotiaana ym. kummallista.



Lapsella ei ole juurikaan kavereita eikä edes kaipaa niitä, viihtyisi kaiken vapaa-aikansa tietokoneellaan jolla on saanut olla ihan pienenä jo vaikka kuinka pitkiä aikoja. (ei rasita äitiä)



Äiti tyypilliseen as tapaan pitää lastaan nerona ja professorina ja suunnilleen uutena Bill Gatesina tai Linus Torvaldsina. Insinööri siitä ainakin tulee jne.



Äidin jääräpäisyys esti tukitoimet. " En halua että x leimautuu loppuiäkseen diagnoosin vuoksi" Huh huh, se diagnoosi huutaa siitä lapsesta joka tapauksessa.

ilmeisesti on lapsi(a)kin kasvatettavanaan.



Miten tietämättömiä ihmiset ovatkaan! Ketju on kyllä oivallinen osoitus siitä, millaisia aggressiivisia ennakkoluuloja tietämättömyys saa aikaan.

opettajaa ja kaadella pulpetteja ja häiriköidä koko luokkaa mielin määrin ? Mitään tälläiselle sairaalle ei voi sitten tehdä ?

Jos kunnalla ei ole paikkaa osoittaa tälläiselle lapselle, niin ainoa mahdollisuus on olla normaalilla luokalla ja käyttäytyä niin että muut oppilaat saavat opiskella rauhassa ilman yhden sairaan henkilön riehumista.

nämä häiriköt sinne.

taitaa olla äidilläänkin sama sairaus kun tarkemmin mietin.



Se asperger näkyy siitä lapsesta joka tapauksessa onpa se kirjattuna paperille tai ei. Lapsi olisi tarvinnut niitä tukitoimia en minä. Lisäksi se lapsi on outo hiippari muidenkin silmissä ja mielestä kuin minun.



Uskon ja tiedän tietäväni keskivertoa enemmän kyseisestä syndroomasta sillä olen hakenut siitä tietoa. Rehellisyyden nimissä hyvät ihmiset ne ovat outoja ja erilaisia mitä tavalliset lapset ovat jos tätä ei pysty tunnustamaan ja ääneen lausumaan niin onhan se kummallista.



Downista saa sanoa ja hänestä näkyy että on down.

Aspergerista (jos on vahvat piirteet) näkyy ja kuuluu tuo asperger yhtä selkeästi jos on niiden kanssa tekemisissä. Minä tein tuosta lapsesta huomiot jo hänen ollessaan kaksivuotias, että siinä on jotain kummallista, ollessaan kolmevuotias heräsi hienoinen epäilys että olisi as ja kun oli neljä-viisivuotias olin jo täysin varma asiasta ilman että minulla on minkäänlaista terveydenhuoltoalan koulutusta.

Ja sitä paitsi sellaista nimitystä ei ole enää!

as-lapsella voi olla korkeakin äo.

Ei ole reilua " normaalia" luokkaa kohtaan että pari tyyppiä terrorisoi ja aiheuttaa jännitteitä pitkin kouluvuotta, ei ole myöskään reilua erityislapsille että heiltä vaaditaan jotain mihin eivät pysty samalla kapasiteetilla eikä ole reilua että opettaja joutuu hankalaan välikäteen!

Integraatio on päivän sana ja yleensä ns. tavalliset oppilaat saavat kärsiä tästä ihan urakalla; milloin luokkaan ängetään kieltä osaamattomia maahanmuuttajia, milloin selvästi extra-apua tarvitsevia erityislapsia. Myöskin se, että jollakin on henk. koht. avustaja käytössään, saattaa ärsyttää- opettajan aika on kortilla ja luokkakoot isoja. Miksi vain " tuo" saa apua, kun minua ei kukaan huomaa? Nämä ajatuksia näin parikymppisenä, " erilaisuus on rikkaus" -koulun kasvattina.

Se on niille 20 luokkakaverille ihan sama mikä diagnoosi häiriköllä on vai onko ollenkaan. Ei ole oikein jos oppimisesta ei tule mitään ja joka päivä saa mennä kouluun peläten että riehuja satuttaa.



Täytyy enemmistölläkin olla jotain oikeuksia, ei lapsilta voi edellyttää sopeutumista terroriin.

Tuon asian aika moni tuntuu unohtavan.

Onneksi on siirretty muualle mutta harmittaa opettajan puolesta todella paljon.



Tyttäreni luokalle tuli lapsi joka vaati valtavasti erityishuomiota ja olisi ollut oikein jos hänet olisi laitettu jo alkuun erityisopetukseen. Lisäksi luokalla oli 3 ylivilkasta ADHD lasta. Teki pahaa opettajan puolesta mikä työmäärä hänellä olikaan mutta hienosti klaarasi homman.



Pari oppilasta on siirretty pienluokkiin ja yksi jopa erityiskouluun paitsi tämä yksi jonka äiti kieltää erityistarpeen ja itsepintaisesti pitää lastaan normaalissa luokassa.

Jotain on jäänyt kotona opettamatta jos käyttäytyy tuohon tapaan. Siellä tulisi katsoa peiliin.



Totuus on se että tässä yhteiskunnassa saa poikkeustapaukset riehua mielinmäärin niin assit kuin ADHD tyypitkin ja normaaliväestöllä ei ole oikeuksia, täytyy vaan ymmärtää loputtomiin.



Multa tuo litsari olisi voinut tulla jo aiemmin, vaikka väärin tietysti olisikin.



Missä on opettajan oikeudet ja muiden oppilaiden oikeudet. Onkohan tuolle assille sanottu että hänkin toimi väärin vai onko siinä uskomuksessa edelleen että hän saa riehua, uhkailla kepillä, heitellä tuoleja rangaistuksetta. Vanhanajan selkäsauna karsisi tällaiset temput ja olen siitä varma.

as-lasta.



Näitä ongelmia on laitettu vähän joka luokkaan, oman pojan luokalla on yksi adhd, joka haukkuu opettajia huoriksi ja homoiksi. Lyö ja hakkaa muita, mitä tekee pojan äiti, syyttää muita.

Kunnalla ei ole osoittaa pojalle erityisluokkaa. Yksi erityisopettaja kiertää koko kunnan alueella. Mitä tuollaisesta on edes hyötyä ?

Koulussa haluttiin säästää, laitettiin yksi kouluavusta pihalle, yksi jäi jäljelle.



Myötätunto on tuon nyt syytetyn opettajan puolella.

pitää kaikkien muiden sietää ja ymmärtää, mutta toisinpäin sitä joustoa ei ole. Kun on diagnoosi niin kaikkea saa tehdä ja aina voi vedota siihen että lapseni ei voi mitään käytökselle.



Vanhan kunnon koulu takaisin, missä opettaja sai heittää lapsen nurkkaan tai pihalle ja ruumillinen kuritus on sallittua.

Kummasti riittää näitä erikoistapauksia, joissa käytöstavat ovat nollan luokkaa ja sitä perustellaan sitten vaikka millä sairaudella. Minusta kyllä sairaskin lapsi oppii EDES JOTAIN, esim. istumaan 10 sekuntia paikoillaan, jos oikein pinnistää, mutta ei- aina on äiti hössöttämässä ympärillä... jännä kun aina vauhkotaan siitä miten älykkäitä nämä erityislapset ovat ja sitten heidän vanhempansa opettavat heidät käyttäytymään kuin vauvat, kun eivät koskaan vaadi mitään...

Kävin koulua 60- ja 70- luvuilla ja ei ollut tuollaista menoa.



Tuolloin opettajia kunnioitettiin ja samoin vanhempia kaikkia vanhempia ihmisiä.



Jos oli ongelmalapsia ne laitettiin kasvatuslaitoksiin tai koulukoteihin häiritsemästä normaaleja ihmisiä. Tätä porukkaa oli erittäin harvassa, ehkä yksi koko koulussa jos sitäkään.



Tästä nykymenosta saamme kiittää vapaata kasvatusta sillä sen satoa tämä lasten häiriökäyttäytyminen on. Osa häiriköiden vanhemmista on itsekin vapaan kasvatuksen tuotteita ja heillä ei ole vähäisintäkään taitoa kasvattaa. Lapset on tuuliajolla. Ei rajoja. Pikkupomoja jotka pompottaa vanhempiaan mennen tullen.