Lue keskustelun säännöt.
Lapsi raportoi opettajalle kaikki unohdukseni ja pikkumokani kotona. Ahdistaa.
20.11.2025 |
Jos vaikka en ehtinyt viedä roskia ja siksi roskikset ylitäyttyi, niin lapsi sanoo seuraavana päinä opelle, että äiti ei vie roskia. Jos vahingossa laitan banaaninkuoret sekajätteeseen biojätteen sijaan, niin lapsi kertoo opelle koulussa, että äiti ei kierrätä. Jos unohdin illalla pestä hiukset, ja mutisen aamukiireessä, että äh miksi en pessytkään illalla hiuksia, niin lapsi käy sanomassa heti opelle, että äiti ei pese hiuksiaan. Ekaluokkalainen, jonka ope on kyllä ihan kiva, mutta hänellä on varmasti ihan outo ja kamala kuva minusta. Enkä tykkää, että kaikki henk koht asiani puhutaan kylillä. Lapsi ei tätä ymmärrä, enkä saa häntä lopettamaan. Kohtalotovereita tai opettajien näkemyksiä?
Kommentit (74)
Ei mitään hätää. Meillä on aina aluks sanottu vanhemmille, että älkää uskoko ihan kaikkea, mitä lapset kotona koulusta kertoo, niin mekään emme usko noita kotijuttuja.
Leikki keikkinä, opettajat kuulevat kyllä vaikka ja mitä, osaavat suodattaa. Mikään kertomasi ei ole millään tavalla kuohuttavaa yhdenkään normiopen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu lapsen kanssa ettei niin saa tehdä. Opeta. Käske. Ei ole ok että kaikki höpisee. Puhukaa mikä on ok sanoa.
En ikinä alkais suitsimaan lapsen vilpitöntä avoimuutta. Sitten voi jäädä jotain todella olennaista kuulematta, kun lapsi ajattelee, ettei saa puhua. Opet ymmärtää kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu lapsen kanssa ettei niin saa tehdä. Opeta. Käske. Ei ole ok että kaikki höpisee. Puhukaa mikä on ok sanoa.
Olen tätä asiaa hänen paljon puhunut, mutta hän ei ymmärrä mitä on ok sanoa ja mitä ei. Ja hän käy raportoimassa opettajalle, että äiti kieltää puhumasta täällä koulussa mitään, ja sitten ope ihmettelee minua entistä enemmän. Teen niin tai näin, niin ole koko ajan suurennuslasin alla joka lauseestani ja joka pienestä teostani. Vaikka koen olevani ihan tavallinen vanhempi. Ap
Olet ihan tavallinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja on lapselle turvallinen aikuinen, on hyvä että lapsi haluaa ottaa häneen kontaktia ja puhuu asioista mitä kotona on tapahtunut. Tuossa mitä lapsi on kertonut, ei ole mitään pahaa tai väärää. Eikä tarvitse hävetä. Opettajat kuulee lapsilta kaikenlaista, teidän elämä vaikuttaa normaalilta. Lapsi ei kerro kuinka kotona ei saa ruokaa, kuinka vanhemmat juo alkoholia ja tappelevat... Valitettavasti monella lapsella on paljon huonoja kokemuksia, ole onnellinen että teillä on asiat hyvin.
No meillä ei sentään ryypätä ja tapella, mutta jos olen kerran vuodessa korottanut ääntäni lapselle, niin lapsi keksii kertoa opelle, että kuule ope, minun äiti on huutanut minulle. Ja ope varmaan luulee, että useinkin huudan, vaikka en olisi edes huutanut. Ap
Mun lapset ajattelivat munun heille helposti huutavan. Heillä kun ei ollut vertailukohtaa. Koskaan en huutanut, todella harvoin korotin ääntäni. Ei kuulunut kasvatusfilosofiaani, eikä siis ollut myöskään tarvetta.
Vasta kasvettuaan isoksi huomasivat, etten minä huudakkaan, kun tutustuivat johonkin kaverin vanhempaan. Ovat itse tästä puhuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja on lapselle turvallinen aikuinen, on hyvä että lapsi haluaa ottaa häneen kontaktia ja puhuu asioista mitä kotona on tapahtunut. Tuossa mitä lapsi on kertonut, ei ole mitään pahaa tai väärää. Eikä tarvitse hävetä. Opettajat kuulee lapsilta kaikenlaista, teidän elämä vaikuttaa normaalilta. Lapsi ei kerro kuinka kotona ei saa ruokaa, kuinka vanhemmat juo alkoholia ja tappelevat... Valitettavasti monella lapsella on paljon huonoja kokemuksia, ole onnellinen että teillä on asiat hyvin.
No meillä ei sentään ryypätä ja tapella, mutta jos olen kerran vuodessa korottanut ääntäni lapselle, niin lapsi keksii kertoa opelle, että kuule ope, minun äiti on huutanut minulle. Ja ope varmaan luulee, että useinkin huudan, vaikka en olisi edes huutanut. Ap
Mun lapset ajattelivat munun heille helposti huutavan. He
Niin. Mutta jos lapseni väittää minun huutavan, vaikka oikeasti en huuda, niin johan ope kohta tekee jonkun lasun. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmetin väliä sillä, mitä joku ope sun omassa päässäsi susta muka on mieltä? Lapset tarinoi ummetlammet, eikä joku ope ole kiinnostunut sun napanöyhtästä.
Kyllä nykyaikana vanhemmat saa aina olla varuillaan, ettei huoli herää. Ja oikeasti jotkut varhaiskasvattajat ja opettajat tuntuvat kirjaimellisesti uskovan kaiken, mitä lapsi keksii kertoa. Joskus lapsi ei osaa kertoa asiaa oikein, ja aikuinen lähtee mielessään kehittämään tarinaa ties mihin suuntaan. Voisin itsekin kertoa lukuisia tarinoita siitä, kuinka pienestä väärinkäsityksiä ja epäilyksiä syntyy. Nyt jälkikäteen monet niistä naurattavat, mutta aikoinaan kyllä monta kertaa harmitti ja ärsytti, kun huomasi päiväkodin väen muka kauttarantain utelun ja (olemattomista) asioista vielä eteenpäin juoruilun. Kyllä ap on ihan syystä harmissaan ja sanoisin, ettei tuo ihan normaalia enää tuossa iässä ole. Lapsen pitää myös oppia puhumaan totuudenmukaisesti vääristelemättä asioita, vai tahallaanko vääristelee hakeakseen huomiota? Kyllä ekaluokkalainen jo erottaa, mikä ero on sillä, että äiti ei pessyt tänä aamuna hiuksiaan vs. äiti ei pese hiuksiaan. Jos ei erota, onko jotain kehityshäiriötä, nepsy tms.?
Tai kun lapsi väittää joutuvansa olemaan kotona kamalassa nälässä kun kotona ei anneta ruokaa (vaikka oikeasti ruoka oli vain kerran 10 min myöhässä), niin kohtahan ope tekee lasun lapsen kotioloista. Oikeasti ahdistaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmetin väliä sillä, mitä joku ope sun omassa päässäsi susta muka on mieltä? Lapset tarinoi ummetlammet, eikä joku ope ole kiinnostunut sun napanöyhtästä.
Kyllä nykyaikana vanhemmat saa aina olla varuillaan, ettei huoli herää. Ja oikeasti jotkut varhaiskasvattajat ja opettajat tuntuvat kirjaimellisesti uskovan kaiken, mitä lapsi keksii kertoa. Joskus lapsi ei osaa kertoa asiaa oikein, ja aikuinen lähtee mielessään kehittämään tarinaa ties mihin suuntaan. Voisin itsekin kertoa lukuisia tarinoita siitä, kuinka pienestä väärinkäsityksiä ja epäilyksiä syntyy. Nyt jälkikäteen monet niistä naurattavat, mutta aikoinaan kyllä monta kertaa harmitti ja ärsytti, kun huomasi päiväkodin väen muka kauttarantain utelun ja (olemattomista) asioista vielä eteenpäin juoruilun. Kyllä ap on ihan syystä harmissaan ja sanoisin, ettei tuo ihan normaalia enää tuossa iässä o
Lapsella on adhd eli hän on nepsy. Ei ole mitään suodatinta mitä pulisee muille. Ja hän on myös vähän huomionhakuinen. Silti pelottaa, että ope ottaa kaiken todesta. Ap
No mutta hei, sille opelle raportoi 20 - 30 kersaa nuo samat asiat. Ei se niiää tarinoita muista eikä edes halua kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun olin ensimmäisessä vanhempainillassani, niin ope sanoi siellä, että älkää uskoko kaikkea mitä lapsi kertoo koulusta, niin hänkään ei usko kaikkea mitä kertovat kotoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miettikää nyt, jos ope soittaa minulle ja sanoo, että olemme huolissamme lapsesta, kun olemme kuulleet, että äiti ei huolehdi hygieniastaan (eli kerran unohdin pestä hiukset) eikä huolehdi kodin perussiisteydestä (eli joskus roskikset on ylitäyttyneet hetkeksi). Niin miten ihmeessä selitän, että kyllä olen ihan normaali siisti ihminen, joka käy suihkussa. Kamalan nolo tilanne. Ap
Olin itse tuollainen lapsi, luottavainen. Lopulta aloin hävetä itseäni ja nyt on huono itsetunto aikuisena. Älä tee samaa virhettä mitä minun vanhempani sanomalla lapselle, että tätä et sitten ainakaan kerro eteenpäin. Ja kun sanoivat noin monta vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka opettaja tekisi lasun niin ei se ole maailmanloppu. Heiltä soitetaan ja kysytään asiasta tai tullaan kotiin juttelemaan. Ei lasu tarkoita automaattisesti asiakkuutta lastensuojeluun. Toisin sekin voisi kohdallanne olla ihan hyvä, vaikutat aika hermoheikolta huoltajalta, kun lapsen puheet aiheuttaa jo noin kovaa stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Ja miettikää nyt, jos ope soittaa minulle ja sanoo, että olemme huolissamme lapsesta, kun olemme kuulleet, että äiti ei huolehdi hygieniastaan (eli kerran unohdin pestä hiukset) eikä huolehdi kodin perussiisteydestä (eli joskus roskikset on ylitäyttyneet hetkeksi). Niin miten ihmeessä selitän, että kyllä olen ihan normaali siisti ihminen, joka käy suihkussa. Kamalan nolo tilanne. Ap
Sinun hygieniaan ei opettaja voi puuttua, mutta lapsen voi ja siinä tuskin on ollut kovasti puutteita.
Tuo on ekaluokkalaisille ihan tyypillistä 😄
Tietäisittepä (muutkin kuin ap), mitä me koulun aikuiset (opet ja ohjaajat) saamme kuulla kotiasioistanne 😂
Mutta ei huolta, me osaamme kyllä suodattaa ne jutut, ja suurimman osan unohdamme saman tien.
Aikoinaan, vuosia sitten, pidin näytelmäkerhoa ip-kerhossa koulun jälkeen.
Lasten näytelmät olivat aika Aki Kaurismäki- tyyliä.
Esim lapset halusi näytellä "kotia" joissa iskä rojahti sohvalle sanoen: ai helkkari mää oon poikki- Äiskä siihen: älä aina valita, mää meen ny partsille tupakille.
(äiskä huutaa partsilta) Sää oot vaan niin s-tanan ve-te-lä!
Siihen ip-ohjaaja (minä) yleensä keskyttäen: mitäs lapset jos näyttelisitte seuraavaksi sen prinsessa ruusunen -sadun? Se oli tosi jänskä!
Vierailija kirjoitti:
Ja miettikää nyt, jos ope soittaa minulle ja sanoo, että olemme huolissamme lapsesta, kun olemme kuulleet, että äiti ei huolehdi hygieniastaan (eli kerran unohdin pestä hiukset) eikä huolehdi kodin perussiisteydestä (eli joskus roskikset on ylitäyttyneet hetkeksi). Niin miten ihmeessä selitän, että kyllä olen ihan normaali siisti ihminen, joka käy suihkussa. Kamalan nolo tilanne. Ap
Kuule sen openkin kotona roskikset pääsee välillä ylitäysiksi ja tukkakin jää joskus pesemättä. Tuo on normaalia lapsiperheen elämää, ei sen kummempaa.
Meillä päiväkoti-ikäisellä on menossa tuollainen satuiluvaihe. Kaikesta liioitellaan tai asiat kerrotaan päinvastoin kuin mitä on oikeasti tapahtunut.
Saako lapsi koulussa huomiota kertomuksillaan, vai mikä häntä motivoi keksimään juttuja?
Meillä lapsi selvästi tykkää kertoilla asioita ja mielellään lipsauttaa vähän lapinlisää kertomuksiin kun sillä saa enemmän huomiota ja ihmettelyä osakseen.
Ne lapset joille huudetaan jatkuvasti pitää sitä normaalina. Tuo juurikin kertoo opettajalle että teillä ei huuudeta usein, vaan lapsi on ollut oikeasti järkyttynyt siitä kun joskus hänelle olet huutanut.