Lue keskustelun säännöt.
Mistä aikuisten kirjasta luitte nuorina jotakin mitä ei olisi pitänyt?
20.11.2025 |
Minä luin Sidney Sheldonia 9-vuotiaana kun mutsi toi kirjojaan kirjastosta. Näissähän oli aina se vakiannos seksiä ja luin miten naisen hampaat upposivat vahingossa penikseen. En tiennyt mikä on penis ja vielä vähemmän mitä hampaat siihen liittyivät.
Kommentit (204)
Ei nyt kirjoja vaikka niistäkin arveluttaa sisältöä tullut hyvin nuorena selailtua😂 Ratsattiin noin 10v kypsässä iässä kaverin isän pornolehtikokoeima. Rattoa, Jallua, Kallea. Tietäjät tietää. Ei ymmärretty puoliakaan sisällöstä mutta olihan ne kuvat... hmmh. Aika hurjalta tuntuu ajatus että sellaista matskua on ollut kenen tahansa saatavilla ruokakaupassa. Toisaalta, ihan kännykällä näkee paljon pahempaa kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sergeanne Colognen Angelica sarja!
Oli myös Michelle-sarja, hyvin samantyyppinen kuin Angelica. Nämä tuli luettua kaikki. Noista Angelica-kirjoista tehtiin elokuvatkin, ne tuli telkkarista 80-luvulla.
Näiden kirjojen nais- ja mieskuva oli ihan outo, miehet oli kaikki suunnilleen jotain narsisteja sekopäitä ja väkivaltaisia, hyökkääviä ja r a i s k a r e i t a, silti naiset olivat rakastuneita näihin tyyppeihin. Ihan sekoa.
Angelican jymymenestys poiki kaikenlaisia historiallisia sankarittaria. Oli Marieta, Stefanieta, Shannaa... Parhaiten onnistui ranskalainen Juliette Benzoni jolla oli Catherine-ja Marianne-sarjat.
Catherine sijoittui Ranskaan satavuotisen sodan aikoihin. Catherine tapaa kaikkia merkkihenkilöitä kuten Orleansin neitsyt Joanna D'arcin, Ritari Siniparran Gilles De Rezin ja inkvisition isän Tomás de Torquemadan. Kirjoissa oli paljon raakuutta.
Marianne sijoittuu Napoleon I:n aikaan. Marianne-kirjoissa on enemmän seksivvaltaa sillä Marianne raisk* ainakin kahdesti ja pidetään kerran venetsialaisessa palatsissa seksıorjana ennenkuin onnistui pakenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena Maan lapset (Luolakarhun klaani jne) kirjoja kun vanhemmat osti joululahjaksi, eivät olleet selailleet niitä sen enempää, ajattelivat vaan että tykkään niistä varmasti kun olin kiinnostunut luolakausi yms ajoista. Muutenhan ne ehkä olisivatkin menneet joo, mutta niissä on niitä pitkiä seksikohtauksia niin juu-uh...
Nuohan olivat ekaa kirjaa lukuun ottamatta ihan pehmopornoa.
Ensimmäisessä seksi jäi vähäisempääb rooliin mutta Hevosten laaksossa tosiaan tuntui keskeisempää olevan seksi kuin mikään muu. Muuten hyvää luettavaa mutta tuota osastoa on jankkaamiseen asti liikaa.
Varmaan se kun kaveri halusi ehdottomasti näyttää isänsä wc:n lavuaarin alle piilotettua pornolehteä. Ei ollut oikein 11-12-vuotiaana vielä sopivaa luettavaa. Kuvat ällöttivät ja aiheuttivat häpeää ja ongelmia vielä pitkään aikuisiälläkin kun seksi iljetti. Lopulta piti käydä seksuaaliterapeutilla, jotta ratkesi. Ehkä ääritapaus mutta ei ne kiellot ja rajoitukset lapsille huvikseen ole asetettu.
Kyllä niitä Luolakarhun klaaneja yms kannattaa lukea. Varsinkin ensimmäinen on erittäin hyvä kirja, laatu laskee hieman seuraavissa mutta ymmärrettävistä syistä. Ensimmäinen tavallaan tyhjentää pajatson. Ja ei sitä Aylan ylivertaisuutta kannata liiaksi miettiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poliisi kertoo kirjat mummolassa. Hiukset pystyssä luin niitä siellä. Mieleen jäi haulikolla ammuttu mies joka oli kääritty mattoon ja piikkilangalla sidottu ja poltettu ruumis hiekkamontulla. Luin useita kirjoja 10-vuotiaana.
Aku Ankassa oli Vanhan linnan salaisuus. Se luuranko joka yritti löydä miekalla Tupua, Hupua ja Lupua oli 8-vuotiaana vähän liikaa. Ja siinä lehdessä se oli viimeinen kuva sekä jatkuu ensi numerossa. No sitä seuraavaa numeroa saikin odotella aikuisikään saakka ennenkuin tarina selvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lapsena Maan lapset (Luolakarhun klaani jne) kirjoja kun vanhemmat osti joululahjaksi, eivät olleet selailleet niitä sen enempää, ajattelivat vaan että tykkään niistä varmasti kun olin kiinnostunut luolakausi yms ajoista. Muutenhan ne ehkä olisivatkin menneet joo, mutta niissä on niitä pitkiä seksikohtauksia niin juu-uh...
Samat täältä. Lukemisesta kiinnostuneena nuorena nää kirjahyllystä löysin kotoa jossain kohtaa. Luolakarhun klaani ja Hevosten laakso on mielestäni vielä hyvät, mutta niistä eteenpäin ei vaan pystynyt enää. Ehkä ikääkin alkoi tulla ja ymmärrys kasvaa, miten naurettavia ne on. Ayla vaan kesytti leijonia, hevosia ja susia ja keksi uusia aseita ja työkaluja joka päivä ja siinä välissä komea Jondalar ei pystynyt pitämään näppejään erossa ja ne sessiot tosiaan oli useiden sivujen
Luolakarhun klaani oli hyvä kirja. Hevosten laakso ookoo. Muut umpitylsää pehmopornoa.
Vierailija kirjoitti:
Aku Ankassa oli Vanhan linnan salaisuus. Se luuranko joka yritti löydä miekalla Tupua, Hupua ja Lupua oli 8-vuotiaana vähän liikaa. Ja siinä lehdessä se oli viimeinen kuva sekä jatkuu ensi numerossa. No sitä seuraavaa numeroa saikin odotella aikuisikään saakka ennenkuin tarina selvisi.
Kyllä! :D Rickhardin haamu! Luurangon varjo seinällä. Karmiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aku Ankassa oli Vanhan linnan salaisuus. Se luuranko joka yritti löydä miekalla Tupua, Hupua ja Lupua oli 8-vuotiaana vähän liikaa. Ja siinä lehdessä se oli viimeinen kuva sekä jatkuu ensi numerossa. No sitä seuraavaa numeroa saikin odotella aikuisikään saakka ennenkuin tarina selvisi.
Kyllä! :D Rickhardin haamu! Luurangon varjo seinällä. Karmiva.
Miksi ankalla oli ihmisen luuranko?
Mä en enää muista miten mä sen kirjan sain käsiini, mutta jostain se tuli ja luin sen ehkä n.11v ikäisenä. Henry Millerin Kravun kääntöpiiri ja kyllähän se teki melkoisen vaikutuksen. Vähän myöhemmin luin Decameronen ja Lennä, uneksi (?) eli aika vahva aloitus seksielämälle jo ennen seksielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissa oli pari Desmond Morrisin kirjaa, koska vanhemmat kuuluivat kirjakerhoon. Ukko väitti, että ihmiset käyttäytyvät kuin eläimet. Sain huonoja vaikutteita naisten ja miesten väitetystä käyttäytymisestä. Myöhemmin teininä sain onneksi parempaa tietoa.
Olen aikuinen mutta otin kirjaston kirjanvaihtohyllystä Colleen Mccullough'n Parantaja. Arvelin sen olevan joku 1800-1900 luvun Australiaan sijoittuva lupsakka lääkäritarina mutta onkin joku ankea futuristinen uskonnollinen tuhon julistus. Paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kuvitettu historiaopus, jossa oli kuvia toisesta maailmansodasta, vietnamin sodasta, jne.
Shanghain pommivauva, keskitysleirien ruumiskasat, Hiroshiman uhrit ja Vietnamin kuuluisa napalmityttö (selvisi onneksi) olivat tokaluokkalaisille vähän liikaa.
Oli jotain romaaneja, joissa panojuttuja, tms, mutta eivät nämä traumatisoineet. Esim. John Irvingin, Philip Rothin ja Frank McCourtin teoksia on ainakin rapakon takana vedetty pois kirjastoista/myynnistä, koska niissä kuvataan mm. itsetyydytystä.
Naurettavaa.
Maan Lapset sarjasta olen lukenut kokonaan Luolakarhun klaanin, vaikka sekin on aika tylsä jälkikäteen katsottuna. Hevosten laakso oli oikeastaan kiinnostava kun hyppi yli ne Jondalaria ja sen veljeä käsittelevät jaksot.
Itse yksinäisenä oli jotenkin kiehtovaa lukea kuinka Ayla pärjää aineellisesti ja henkisesti täydessä yksinäisyydessä.
Leijonan kesyttäminen saati sillä ratsastaminen ampui kyllä yli. Tuollainen taakan kantaminen on mielestäni kissaeläimelle ihan luonnotonta.
Kissat eivät luonnostaan juokse jolkota sinne tänne kuten kavioeläimet vaan pyrkivät olemaan mahdollisimman paljon levossa. Juostessaan taas syöksyvät niin lujaa että siinä lentää joku selässä istuva muija oitis mukkelis makkelis.
Maan lapset kyllä selvitti jo etukäteen paljon sellaisia kysymyksiä ihmisen anatomiasta, jotka olisivat pari vuotta myöhemmin varmasti alkaneet askarruttamaan.
En lukenut mitään sellaista vaikka luinkin pornoa lapsena.
Arthur Conan Doylen ja Edgar Allan Poen tuotantoa, tykkään vieläkin.
Lapsuudenkodissani oli kirjasarja nimeltä Poliisi kertoo. Katselin ja luin niitä kirjoja ala-asteiässä, siis aitoja rikoksia ja murhia, ja ns. Leivinuunin salaisuus -murhatarina kuvineen puistattaa vieläkin, vaikka olen jo liki kuusikymmentä.
Uskaltaako näitä lukea edes aikuisiällä?