Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla arkesi helpottui, kun erosit pikkulapsiaikana?
20.11.2025 |
Olen ihmetellyt, että miksi aika moni (ei suurin osa, mutta aika moni kuitenkin) eroaa silloin, kun kotona on vielä pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia? Koska jos ajatellaan, että sinulla on vaikka 4-vuotiaat kaksoset ja kumpikin vanhemmista vuorotellen hakee ja vie lapset päikkyyn/päikystä, hoitaa lasten asiat yhdessä, tekee kotityöt puoliksi, käy vuorotellen ruokakaupassa ja laittaa ruokaa, maksaa asumisen ja laskut puoliksi, niin miten ihmeessä kaikki tuo voisi olla HELPOMPAA tehdä yksin kuin YHDESSÄ? Toki jos on isotuloinen vaikka juristi tai DI, niin silloin voi vaikka ostaa siivous- ja lastenhoitopalveluja ja tilata kotiin ruokaa. Aika harvalla kuitenkaan on noin hyvää tilannetta. Monella taloudellinen tilanne huononee, kun eroaa, kun joutuu asumisen ja laskut maksamaan yksin.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaan lasta joka toinen viikonloppu.
Luultavasti monien miehien unelma.
Monet miehet voi huolehtia itse ehkäisystään, niin jää se ikävä isyys välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se kun yhdessä ollessa sitä lasta ei hoidettu yhdessä. Minä hoidin. Eron jälkeen isä on joutunut myös hakemaan päiväkodista, viemään päiväkotiin, osallistumaan lapsen kuluihin ja tekemään kotitöitä. Me myös riideltiin paljon. En ole enää ollenkaan itkuinen, toisin kuin olin suhteemme viimeiset neljä vuotta. Elämä ja arki tuntuvat mukavilta. Ei tarvitse enää miettiä tuleeko toinen taas töistä vihaisena.
Miten ihmeessä ihmiset voivat valita sen kumppanin näin väärin, eikö tämäkään ole katsonut mitään muuta kuin automerkkiä "tolla on BMW ton kanssa teen heti lapset"?
Vaikka jokainen tietää, että mikään bemarikuski ei tule ikinä lässyti lää...
Oletko ikinä kuullut, että ihmiset muuttuvat? Jokainen eletty päivä muuttaa meitä eikä aina parempaan suuntaan.
Käsityksesi ihmisistä on alkeellinen ja lattea ja perustuu varmaan omaan, surkeaan ja kehittymättömään persoonaasi.
Alkoi säästyä rahaa kun jäätiin lapsen kanssa kaksin. En tiedä mihin loinen rahansa käytti kun loppui aina kesken ja sitten piti vähän lainata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yksi lapsi vähemmän.
Moni mies paljastaa ominaislaatunsa vasta lasten synnyttyä.
Oletko kuullut psykoseksuaalisen kehityksen epäkypsyysongelmasta? Epäkypsä mies käy mustasukkaiseksi omille lapsilleen ja taantuu.
Kun miehen naiskuva on dikotominen (neitsyt vs. h u o r a), hän ei enää lasten syntymän jälkeen pysty parisuhteeseen ÄIDIN, "pyhän neitsyen" kanssa. Äiti on koskematon, joten epäkypsä mies etsii uuden h u o r a n.
Taas tuo loppuunkulutettu vitsi "miesvauvasta" ja päälle kyökkipsykologiaa. Mainitsemasi seikat eivät kerro dikotomisesta naiskuvasta. Tekstistäsi huokuu latentti dikotominen mieskuva. Luepas tekstisi uudestaan reflektoiden.
Pötyä, miesvihanäkyväksi-inceli. Tuo on nimenomaan freudilaista, klassista psykologiaa. Siinä miehellä on jäänyt oidipaalivaihe jumiin.
En vihaa miehiä mutta sua kyllä inhoan kaikissa medioissa joissa riehut. Mulla on teoria: olet instagram-trolli DJKARIFIN, kokopäivä-incel ja 100% uhriutuja.
Surullisempaa on, jos teitä ääliötumputtajia on useampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä minun päälle kaatui kotityöt ja laskujen maksu. Lapset oli jo teinejä, kun erosin. Ero oli helpotus kaikin tavoin. Oma vointi, talous ja kotityöt helpottuivat. Sain itse tehdä ja suunnitella eikä ex sotkenut tai ollut tympeänä vieressä.
Ei ihmiset helpolla yleensä eroa. Kyllä asiat on punnittu ja todettu, että yksin on helpompaa.
yleensä ydinperheessä, kun on yhteisiä lapsia, rahat ja tili on yhteisiä.
Kas kummaa, ei meilläkään.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä vietin enemmän lapsen kanssa valveilla olo aikaa. Ja olin aina ratkaisemassa ongelmia mitä missäkin oli.. ja kiitokseksi sain kiukuttelevaa naista joka kaipaisi kokoajan vain lisää omaa aikaa. Eikä nähnyt koskaan kuinka epätasapainoinen suhteemme oli tai vanhemmuus.
Helpottaa paljon kun ei tarvitse katselemaan kiukuttelevaa epätasapainoista kumppania. Toivon mukaan lapsi saa tasapainoisemman kasvatuksen kun ei tarvitse olla kokoajan riidanhakuisessa ympäristössä. Ja toivottavasti joskus ehkä saa myös hyvän parisuhde esimerkin, jommalta kummalta vanhemmalta tulevaisuutta varten.
Voi se noinkin päin olla, mutta harvemmin. Tekisi mieli nälviä sinua huonosta puolisovalinnasta mutta jätetään se inceleille. Lasten saanti muuttaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä vietin enemmän lapsen kanssa valveilla olo aikaa. Ja olin aina ratkaisemassa ongelmia mitä missäkin oli.. ja kiitokseksi sain kiukuttelevaa naista joka kaipaisi kokoajan vain lisää omaa aikaa. Eikä nähnyt koskaan kuinka epätasapainoinen suhteemme oli tai vanhemmuus.
Helpottaa paljon kun ei tarvitse katselemaan kiukuttelevaa epätasapainoista kumppania. Toivon mukaan lapsi saa tasapainoisemman kasvatuksen kun ei tarvitse olla kokoajan riidanhakuisessa ympäristössä. Ja toivottavasti joskus ehkä saa myös hyvän parisuhde esimerkin, jommalta kummalta vanhemmalta tulevaisuutta varten.
Voi se noinkin päin olla, mutta harvemmin. Tekisi mieli nälviä sinua huonosta puolisovalinnasta mutta jätetään se inceleille. Lasten saanti muuttaa ihmistä.
Vahvistit juuri ketjun tarkoituksen. #miesviha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Ero miehestäni oli elämäni pahin virhe.
On muuten hurjaa miten yksilöllisiä näkemykset, ajatukset ja parisuhteet ovat.
Edellisessä parisuhteessa, mua syytettiin kokoajan siitä että teen kotitöitä vähän, väärin tai en olleenkaan. Miksi en ole lapsen kanssa enemmän ym..
molemmilla meillä nykyäänn uusioperhe missä yhteisiä lapsia.
Mun nykyinen vaimo on alusta asti ollut täysin myyty siitä kun teen niin paljon kotona/ olen lasten kanssa, siivoan, laitan ruokaa ym.
Mikään ei ole muuttunut kummassakaan suhteessa. Olen aina ollut samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin miehen kanssa yli kymmenen vuotta ennen esikoisen syntymää. Luulin tuntevani miehen läpikotaisin, hän oli kiltti, lämmin, perhekeskeinen, perinteiset perhearvot omaava, tasapainoinen mies. Niin vaan hänestä kuoriutui pikkulapsiarjessa munansa vietävissä oleva oikutteleva, itsekeskeinen prinsessa.
Niin kuin joku aiemmin totesi, moni mies ei vain kestä arkea. Lasten kanssa joutuu ensimmäistä kertaa oikeasti siihen tilanteeseen, kun on laitettava jatkuvasti jonkun toisen tarpeet itsensä edelle. Moni mies ei kestä sitä tosipaikan tullen, vaan alkaa oireilla.
Tällaiset miehet eivät ikinä ole aidosti lapsia halunneetkaan. Naisten omaakin pelisilmän puutetta. Varmin merkki siitä, että mies tulee laiminlyömään lapsiarjen on se, jos hänen pääharrastuksensa on tietokoneella pelaaminen. Tämä osuu omien havaintojen mukaan vähintään 75 prosenttiin tapauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole lapsia, jatkakaa
Joku siinä vissiin kuitenkin hiertää, kun on tarve tulla tällaisia ilmoittamaan? Vai pyöritkö jossain kissakeskusteluissakin kertomassa kuinka onneksi ei ole kissoja, jatkakaa? Ei tulisi itselle mieleenkään, minkään asian suhteen. Miksi veloilla on tällainen kummallinen tarve?
Vela on objektiivisesti tarkkaillut tuttaviaan parisuhteessa. Incel on hyvä ja painuu ylilaudalle tumputtamaan.