Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla arkesi helpottui, kun erosit pikkulapsiaikana?
20.11.2025 |
Olen ihmetellyt, että miksi aika moni (ei suurin osa, mutta aika moni kuitenkin) eroaa silloin, kun kotona on vielä pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia? Koska jos ajatellaan, että sinulla on vaikka 4-vuotiaat kaksoset ja kumpikin vanhemmista vuorotellen hakee ja vie lapset päikkyyn/päikystä, hoitaa lasten asiat yhdessä, tekee kotityöt puoliksi, käy vuorotellen ruokakaupassa ja laittaa ruokaa, maksaa asumisen ja laskut puoliksi, niin miten ihmeessä kaikki tuo voisi olla HELPOMPAA tehdä yksin kuin YHDESSÄ? Toki jos on isotuloinen vaikka juristi tai DI, niin silloin voi vaikka ostaa siivous- ja lastenhoitopalveluja ja tilata kotiin ruokaa. Aika harvalla kuitenkaan on noin hyvää tilannetta. Monella taloudellinen tilanne huononee, kun eroaa, kun joutuu asumisen ja laskut maksamaan yksin.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se kun yhdessä ollessa sitä lasta ei hoidettu yhdessä. Minä hoidin. Eron jälkeen isä on joutunut myös hakemaan päiväkodista, viemään päiväkotiin, osallistumaan lapsen kuluihin ja tekemään kotitöitä. Me myös riideltiin paljon. En ole enää ollenkaan itkuinen, toisin kuin olin suhteemme viimeiset neljä vuotta. Elämä ja arki tuntuvat mukavilta. Ei tarvitse enää miettiä tuleeko toinen taas töistä vihaisena.
Miten ihmeessä ihmiset voivat valita sen kumppanin näin väärin, eikö tämäkään ole katsonut mitään muuta kuin automerkkiä "tolla on BMW ton kanssa teen heti lapset"?
Vaikka jokainen tietää, että mikään bemarikuski ei tule ikinä hoitamaan lapsia tai kotitöitä, se jos joku on täysin varma asia.
Tässähän äiti tekee hirveän karhunpalveluksen sille lapselle, suorittamalla näin huonon kumppanivalinnan, tulee huono ja köyhä el
Miehelläni oli Toyota kun tavattiin ja ehdittiin olla yhdessä kuusi vuotta ennen lapsen syntymää. Oltiin yhdessä lähemmäs kymmenen vuotta ja ongelmat alkoivat nimenomaan neljän viimeisen vuoden aikana, kuten viestissäni totesinkin. :) Aika kauan myös siis odottelin miehen alkavan ottaa enemmän vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eronnut helpotuksen takia hommissa , vaan äijä osoittautui laiskaksi ym. En vaan jaksanut sitä saman katon alla. Henkinen helpotus. 👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yksi lapsi vähemmän.
Moni mies paljastaa ominaislaatunsa vasta lasten synnyttyä.
Oletko kuullut psykoseksuaalisen kehityksen epäkypsyysongelmasta? Epäkypsä mies käy mustasukkaiseksi omille lapsilleen ja taantuu.
Kun miehen naiskuva on dikotominen (neitsyt vs. h u o r a), hän ei enää lasten syntymän jälkeen pysty parisuhteeseen ÄIDIN, "pyhän neitsyen" kanssa. Äiti on koskematon, joten epäkypsä mies etsii uuden h u o r a n.
Taas tuo loppuunkulutettu vitsi "miesvauvasta" ja päälle kyökkipsykologiaa. Mainitsemasi seikat eivät kerro dikotomisesta naiskuvasta. Tekstistäsi huokuu latentti dikotominen mieskuva. Luepas tekstisi uudestaan reflektoiden.
Jatkan vielä, että kertoisitko millä tavoin regressoituminen ilmeni miehessäsi?
Parisuhde on lottoamista. Voi vuosin päästä huomata että puheet oli feikkä ja valhetta. Ei muuta kun helvetin kiireellä erilleen...tämä on yks ainut elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se kun yhdessä ollessa sitä lasta ei hoidettu yhdessä. Minä hoidin. Eron jälkeen isä on joutunut myös hakemaan päiväkodista, viemään päiväkotiin, osallistumaan lapsen kuluihin ja tekemään kotitöitä. Me myös riideltiin paljon. En ole enää ollenkaan itkuinen, toisin kuin olin suhteemme viimeiset neljä vuotta. Elämä ja arki tuntuvat mukavilta. Ei tarvitse enää miettiä tuleeko toinen taas töistä vihaisena.
Eli mies raatoi päivät töissä ja sinä olit päivät arvatenkin lasten kanssa etkä moneen vuoteen edes käynyt töissä. Sitten odotit, että kun mies tulee raskaan työpäivän jälkeen töistä, niin sinä vaihdat vapaalle ja mies jatkaa tauotta "työtä".
Ei ihme jos mies oli vihaisena ja varsinkin työpäivän jälkeen, kun tiesi millainen noita siellä taas odottaa.
Palasin töihin kun lapsi oli 9 kuukautta. Mies vain venytti töiden jälkeen kotiin tulemista. Työnsä loppuivat puoli neljältä ja hyvin harvoin tuli kotiin ennen kuutta. Joskus vasta kun lapsi oli mennyt jo nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin miehen kanssa yli kymmenen vuotta ennen esikoisen syntymää. Luulin tuntevani miehen läpikotaisin, hän oli kiltti, lämmin, perhekeskeinen, perinteiset perhearvot omaava, tasapainoinen mies. Niin vaan hänestä kuoriutui pikkulapsiarjessa munansa vietävissä oleva oikutteleva, itsekeskeinen prinsessa.
Niin kuin joku aiemmin totesi, moni mies ei vain kestä arkea. Lasten kanssa joutuu ensimmäistä kertaa oikeasti siihen tilanteeseen, kun on laitettava jatkuvasti jonkun toisen tarpeet itsensä edelle. Moni mies ei kestä sitä tosipaikan tullen, vaan alkaa oireilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
osoitin tämän kysymyksen sekö miehille että naisille.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei erottu pikkulapsiaikana ja kaikki tehtiin yhdessä, joka päivä yhdessä.
Sitten kun lapset oli teinejä, mies halusikin toisen naisen ja jätti mut.
Minä jäin yksin teinien kanssa, kun mies halusi puuhailla rakkaansa kanssa ilman ydinperhettään.
Sama, mutta jo silloin pikkulapsiaikana. Tuskin kovin moni ero on yhteinen päätös. Minkäs teet jos toiselle muut asiat on yhtäkkiä tärkeämpiä kuin lapset joita on hyvin hoitanut siihen asti. Kuulemmat tunteet muuttui mua kohtaan. Omapa on menetyksensä. Uusi nainen lähti puolen vuoden sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä minun päälle kaatui kotityöt ja laskujen maksu. Lapset oli jo teinejä, kun erosin. Ero oli helpotus kaikin tavoin. Oma vointi, talous ja kotityöt helpottuivat. Sain itse tehdä ja suunnitella eikä ex sotkenut tai ollut tympeänä vieressä.
Ei ihmiset helpolla yleensä eroa. Kyllä asiat on punnittu ja todettu, että yksin on helpompaa.
yleensä ydinperheessä, kun on yhteisiä lapsia, rahat ja tili on yhteisiä.
Kyllä miehet tykkää kovasti lapsista, sen 10 min kun niitä tehdään. Sen jälkeen ei ne niin hauskoja ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se kun yhdessä ollessa sitä lasta ei hoidettu yhdessä. Minä hoidin. Eron jälkeen isä on joutunut myös hakemaan päiväkodista, viemään päiväkotiin, osallistumaan lapsen kuluihin ja tekemään kotitöitä. Me myös riideltiin paljon. En ole enää ollenkaan itkuinen, toisin kuin olin suhteemme viimeiset neljä vuotta. Elämä ja arki tuntuvat mukavilta. Ei tarvitse enää miettiä tuleeko toinen taas töistä vihaisena.
Miten ihmeessä ihmiset voivat valita sen kumppanin näin väärin, eikö tämäkään ole katsonut mitään muuta kuin automerkkiä "tolla on BMW ton kanssa teen heti lapset"?
Vaikka jokainen tietää, että mikään bemarikuski ei tule ikinä hoitamaan lapsia tai kotitöitä, se jos joku on täysin varma asia.
Tässähän äiti tekee hirveän karhunpalveluksen sille lapselle, suorittamalla näin huonon kumppanivalinnan, tulee huono ja köyhä el
Oletko viisivuotias? Katsos kun elämässä voi sattua mitä vain, vaikka aivosyöpä. Tunsin puolisoni lukioajoilta ystävänä, 25-v aloimme seurustella, siitä kymmenen vuoden päästä tuli lapsia. Puolisolla puhkesi kaksisuuntainen, alkoi käyttää runsaasti alkoa ja muita päihteitä ja on nyt lähes koditon. Mieluummin olisin leski, tietysti lapset saivat nyt pitää toisen vanhempansa, ne muutamat hetket kun tätä voi tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se kun yhdessä ollessa sitä lasta ei hoidettu yhdessä. Minä hoidin. Eron jälkeen isä on joutunut myös hakemaan päiväkodista, viemään päiväkotiin, osallistumaan lapsen kuluihin ja tekemään kotitöitä. Me myös riideltiin paljon. En ole enää ollenkaan itkuinen, toisin kuin olin suhteemme viimeiset neljä vuotta. Elämä ja arki tuntuvat mukavilta. Ei tarvitse enää miettiä tuleeko toinen taas töistä vihaisena.
Eli mies raatoi päivät töissä ja sinä olit päivät arvatenkin lasten kanssa etkä moneen vuoteen edes käynyt töissä. Sitten odotit, että kun mies tulee raskaan työpäivän jälkeen töistä, niin sinä vaihdat vapaalle ja mies jatkaa tauotta "työtä".
Ei ihme jos mies oli vihaisena ja varsinkin työpäivän jälkeen, kun tiesi millainen noita siellä taas odottaa.
Suurimmassa osassa perheistä molemmat vanhemmat on töissä. Toki se vanhempainvapaa ollaan kotona lapsen kanssa mutta siihen on miehelläkin oikeus.
Elämä muuttuu aika tavalla kun se lapsi syntyy, ja kaikki eivät vain ole valmiita siihen. Jostain syystä usein nainen on se vastuullisempi osapuoli, joka sitten kiltisti ottaa vastuun illoista ja viikonlopuistakin ja mies viettää lähes samanlaista elämää kuin aiemmin. Se lapsi nyt vain pitää laittaa etusijalle ja kenties karsia harrastuksia ja saunailtoja. Ero tuntuu helpotukselta, vaikka samat kotihommat on hoidettava yksin, mutta ei tarvitse enää olla jatkuvasti äreä siitä että toinen menee omia menojaan ja elää sinkkuelämää perheessä.
Roolit voivat toki olla toisinkinpäin mutta usein se näyttää olevan se mies jolla on kaikenlaista puuhaa ja perhe on vain siinä sivussa. Ja tätä on kyllä vaikea ennustaa ennen lapsen syntymää. Vaikka kuinka on sovittu että hoidetaan lapsen asiat yhdessä, ei se useinkaan sitten niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä miehenä vietin enemmän lapsen kanssa valveilla olo aikaa. Ja olin aina ratkaisemassa ongelmia mitä missäkin oli.. ja kiitokseksi sain kiukuttelevaa naista joka kaipaisi kokoajan vain lisää omaa aikaa. Eikä nähnyt koskaan kuinka epätasapainoinen suhteemme oli tai vanhemmuus.
Helpottaa paljon kun ei tarvitse katselemaan kiukuttelevaa epätasapainoista kumppania. Toivon mukaan lapsi saa tasapainoisemman kasvatuksen kun ei tarvitse olla kokoajan riidanhakuisessa ympäristössä. Ja toivottavasti joskus ehkä saa myös hyvän parisuhde esimerkin, jommalta kummalta vanhemmalta tulevaisuutta varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yksi lapsi vähemmän.
Moni mies paljastaa ominaislaatunsa vasta lasten synnyttyä.
Oletko kuullut psykoseksuaalisen kehityksen epäkypsyysongelmasta? Epäkypsä mies käy mustasukkaiseksi omille lapsilleen ja taantuu.
Kun miehen naiskuva on dikotominen (neitsyt vs. h u o r a), hän ei enää lasten syntymän jälkeen pysty parisuhteeseen ÄIDIN, "pyhän neitsyen" kanssa. Äiti on koskematon, joten epäkypsä mies etsii uuden h u o r a n.
Meillä mies itki ettei saa lapsen takia olla kotonaan rauhassa eikä mahdu mihinkään vauvan tavaroiden takia. :D Oli itse vieläpä halunnut lapsen ja useamman vuoden ajan.
Tämä. Moni mies kinuaa lapsia, mutta realiteetit puuttuu aivan täysin. Tulee ihan yllätyksenä että omaa aikaa ei enää ole kun pieni lapsi vaatii hoitoa 24/7. Lapset myös pitää melua ja sotkee, pientä lasta lasta on vahdittava silmät selässä, ei voi keskittyä tuijottamaan nettipornoa tai hakkaamaan pelikonetta. Monet miehet on itsekin aivan pentuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä se kun yhdessä ollessa sitä lasta ei hoidettu yhdessä. Minä hoidin. Eron jälkeen isä on joutunut myös hakemaan päiväkodista, viemään päiväkotiin, osallistumaan lapsen kuluihin ja tekemään kotitöitä. Me myös riideltiin paljon. En ole enää ollenkaan itkuinen, toisin kuin olin suhteemme viimeiset neljä vuotta. Elämä ja arki tuntuvat mukavilta. Ei tarvitse enää miettiä tuleeko toinen taas töistä vihaisena.
Eli mies raatoi päivät töissä ja sinä olit päivät arvatenkin lasten kanssa etkä moneen vuoteen edes käynyt töissä. Sitten odotit, että kun mies tulee raskaan työpäivän jälkeen töistä, niin sinä vaihdat vapaalle ja mies jatkaa tauotta "työtä".
Ei ihme jos mies oli vihaisena ja varsinkin työpäivän jälkeen, kun tiesi millainen noita siellä taas odottaa.
Toivottavasti et hanki lapsia. Jos lapsen hoitaminen ei kiinnosta, niin sitten olet ilman. Ei lapset ole mikään yksinomaan naisten projekti.
Tapaan lasta joka toinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Tapaan lasta joka toinen viikonloppu.
Luultavasti monien miehien unelma.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Vedä pelle tumppuun. Sinä et ole mies vaan miesvauva.
Sama. Helpotti kun on yksi lapsi vähempään passttavana. Huh.🤣🤣🤣🤣