Naiset mitä vikaa oli 50-luvussa?

50-luvulla Suomessa elintaso oli todella alhainen. Hyvinvointivaltio oli vielä pelkkä unelma. 

Asuttiin maalla pienissä taloissa tai kaupungeissa pienissä kerrostaloasunnoissa.  Ei ollut autoa. Vaatteitakin  oli sen verran kuin mitä oli varaa ostaa tai perheen äidillä osaamista ommella. Ei ollut mitään hienoja kodinkoneita. Ulkomaanmatkailukin oli varakkaiden huvia. Myös terveydenhuolto oli vielä varsin alkeellinen, esimerkiksi hampaiden hoito oli vielä aika huonolla tolalla. 

Ruuatkin oli aika yksinkertaisia, ei mitään eksoottisia herkkuja. Perunoita, viljoja ja juureksia, lihaakin mahdollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalaiset osaa vain haukkua. Mitään normaalia keskustelua täällä ei saa aikaan.

Ap

Ei tule normaalia keskustelua, kun et tiedä Suomen historiasta mitään. Esimerkiksi sitä, että kyllä mielenterveysongelmia on ollut 50-luvulla. 

Sinä siis tiedät enemmän? En ole väittänyt ettei mielenterveysongelmia ollut 50-luvulla mutta niitä oli vähemmän kun nykyään.

Ap

 

 

Näinköhän oltais oltu kyselyissä maailman onnellisin kansa, jos tätä olis silloin tutkittu.

 

Usko jo, että se tutkimus selvittää maailman onnellisimman maan,

"Onnellisuutta mitataan kyselyiden perusteella, joissa ihmiset arvioivat omaa elämänkulkuaan asteikolla 010, ja tuloksena on näiden arvioiden keskiarvo. Raportin tulokset perustuvat myös muihin tekijöihin, kuten sosiaaliseen tukeen, terveyteen, vapauksiin, anteliaisuuteen ja korruption vähäisyyteen. "

Kyllä siinä myös kansalta kysytään kansan onnellisuutta. Mikä tässä harmittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini oli rouva ammatiltaan. Ja hyvin katkera elämästään. Selvästi olisi halunnut tehdä jotain aivan muuta ja eläkkeellä yritti vähän opiskellakin, mutta kai se oli jo myöhäistä silloin. Koko elämän rouvana olo kulutti sen verran, etteivät eläkeläiset olleet niin vetreitä kuin nykyään. 

Isoäitini olisi hyvin todennäköisesti päätynyt aborttiin, jos sellainen olisi ollut mahdollista. Usein olen miettinyt, mitä hän olisi tehnyt ja mille alalle suuntautunut, jos olisi saanut elää nykyajassa. 

No onpas outoa, minun mummot oli syntynyt 1915 eikä kumpikaan ollut ammatiltaan rouva, vaan ovat käyneet töissä ja kävivät töissä myös sota-ajan 

Suurin osa naisista teki töitä. Vaikka se ei tilastoissa aina näy. Maatilan emännät esim. tekivät raskasta työtä, mutta sitä ei aina ole merkitty ammatiksi. 

Sota-aikana kaikki kynnelle kykenevät teki jotain edes  miehet piti korvata tehtaissa ym.  

Viiskytluvulla olivat sit jotkut hyväosaiset rouvia. Oma äitini oli myös, tosin teki sit hänkin töitä. Mut ensisijaisesti oli rouva, kun kysyttiin et arvo tai ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini oli rouva ammatiltaan. Ja hyvin katkera elämästään. Selvästi olisi halunnut tehdä jotain aivan muuta ja eläkkeellä yritti vähän opiskellakin, mutta kai se oli jo myöhäistä silloin. Koko elämän rouvana olo kulutti sen verran, etteivät eläkeläiset olleet niin vetreitä kuin nykyään. 

Isoäitini olisi hyvin todennäköisesti päätynyt aborttiin, jos sellainen olisi ollut mahdollista. Usein olen miettinyt, mitä hän olisi tehnyt ja mille alalle suuntautunut, jos olisi saanut elää nykyajassa. 

No onpas outoa, minun mummot oli syntynyt 1915 eikä kumpikaan ollut ammatiltaan rouva, vaan ovat käyneet töissä ja kävivät töissä myös sota-ajan 

Suurin osa naisista teki töitä. Vaikka se ei tilastoissa aina näy. Maatilan emännät esim. tekivät raskasta työtä, mutta sitä ei aina ole merkitty ammatiksi. 

Sota-aikana kaikki kynnelle kykenevät teki jotain edes  miehet piti korvata tehtaissa ym.  

Viiskytluvulla olivat sit jotkut hyväosaiset rouvia. Oma äitini oli myös, tosin teki sit hänkin töitä. Mut ensisijaisesti oli rouva.

Ei Suomessa ole ollut mitään kotirouvakulttuuria. Äidit olivat 1950-luvulla kotona, kun lapset olivat pieniä, mutta menivät töihin, kun lapset tulivat kouluikään. Oma äitini oli kotona, kunnes hänen kuopuksensa oli 5-vuotias. Äidistämme  tuli oppikoulun lehtori. Meitä oli monta lasta ja meillä oli kotiapulainen, silloinkin. kun äiti oli vielä kotirouvana. Äitini ompeli itse lasten vaatteet ja teki meile pehmoleluja. Hän luki meille paljon. Kesät vietimme huvilalla. 

Olen syntynyt 1950, joten muistan 50-luvun vain lapsen näkökulmasta. Silloin oli hyvin paljon lapsia, raisut pihaleikit ja aina kavereita. Lapset leikkivät paljon keskenään. Äidit tekivät kotitöitä ja isät olivat töissä. He olivat lastensa kanssa ehkä vain sunnuntaisin. Lauantainakin oli töitä puoli päivää. Oma äitini oli poikkeus pihamme äitien joukossa. Hän oli paljon lastensa kanssa, ja kaverit pääsivät meille leikkimään.

50-luku oli toiveikasta aikaa, vaikka elintaso oli huonompi kuin 30-luvun lopussa. Valtio alkoi maksaa lapsista lapsilisiä. 1949 ruvettiin äitiysavustuspakkaus antaman kaikille äideille eikä vain köyhimmille.Työllisyys oli hyvä. Äiditkin, jotka olivat olleet lasten kanssa kotona , saivat töitä. Nykyään kotiäitinä olo haittaa suuresti työuraa.  1950-luvun alkupuolella maksettiin sotakorvaukset. Vuonna 1959 saavutettiin uudestan vuoden 1938 elintaso.