"Meidän suvussa ei aikuiset tarvitse lahjoja" - joudun siis lahjomaan vuodesta toiseen siskon lapsia saamatta itse mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Ei ole siskon vika että ap on sinkku ja lapseton. Asia korjaantuu kunhan ap hankkii perheen.

Aivan, eli ei mitään empatiaa hänelle. Kiva ja arvostettu olo varmasti.

Voiko ihminen enempää uhriutua?😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Ei ole siskon vika että ap on sinkku ja lapseton. Asia korjaantuu kunhan ap hankkii perheen.

Aivan, eli ei mitään empatiaa hänelle. Kiva ja arvostettu olo varmasti.

Voiko ihminen enempää uhriutua?😄

Mikähän siinä on uhriutumista? Se että oletettavasti läheiset suhtautuisivat mahdollisesti kipeään asiaan näin kylmästi on tosi jees vai?

Kyllähän tuollaisia ihmisiä oikein mielellään varmasti jokainen haluaisi lahjoa kalliisti yksipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi yksin päättää kuka ostaa kenellekin lahjoja. Ostaisin aikuisille joka tapauksessa jotain kivaa ja pientä joka joulu ja lapsille ihan oman pääni mukaan noudattaen lahjalistaa tai en. Ehkä muutkin aikuiset huomaisivat jossain vaiheessa miten ilahduttavaa on saada vaikka villasukat tai viinipullo.

Ilmeisesti he ovat saaneet tarpeekseen villasukista ja viinipulloista, kun enemmistö päätti ettei enää ostettaisi lahjoja aikuisille. Toki ap voi ostaa niitä lahjoja myös aikuisille vastoin heidän tahtoaan, mutta miksi ostaa, jos he eivät niitä lahjoja halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Onhan se muistamista, että saa kutsun joulupöytään. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. 

Kyllä pitäisin erittäin omituisena, jos vietetään sukujoulua ja yksi jätetään kutsumatta. Eli tuossa tapauksessa se todellakin on itsestäänselvyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Onhan se muistamista, että saa kutsun joulupöytään. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. 

Kyllä pitäisin erittäin omituisena, jos vietetään sukujoulua ja yksi jätetään kutsumatta. Eli tuossa tapauksessa se todellakin on itsestäänselvyys. 

Tuo voi muuttua, että sisko haluaa viettää joulua perheensä kanssa vaan kotona ja vanhemmat voivat tulla lapsia katsomaan. Ei enää kiinnosta tuollainen kiertosysteemi, tosin en siihen edes usko, että sellainen nytkään on. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla pienisieluinen ihminen, että on kateellinen kakaroiden joululahjoista.

Älä mene sinne, jos jonkun muutaman kymmenen euroon tuhlaaminen lasten lahjoille ottaa noin koville.

Et sitten lukenut aloitusta. Ap:lle isketään toivelista täynnä kalliita lahjoja.Tässä on aika moni yrittänyt selittää, että lapsettomalle joulu on ainoa ajankohta, kun periaatteessa voi odottaa jonkun muistamista. Kun ei ole äitienpäivää, perhettä muistamassa syntymäpäivänä ym. niin helposti sitä joutuu vain muiden ilonpidon rahoittajaksi. Onko vaikea ymmärtää, että tämä pakotettu, persoonattomaksi lahja-automaatiksi ajamutuminen saattaa vuosikymmenten myötä alkaa ottaa pannuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Onhan se muistamista, että saa kutsun joulupöytään. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. 

Tämä minuakin häiritsee. Ap pitää itsestäänselvänä, että hän menee jouluviettoon muiden luo, koska "ei halua olla yksin". 

Se on jo arvokas asia, että hänelle se mahdollisuus tarjotaan. 

Lahjalistalle voi toki sanoa piutpaut, se on selvä, mutta muita aikuisia ei voi velvoittaa antamaan ap:lle lahjoja. Ja olisi törkeää vastoin muiden toiveita alkaa antamaan näille joululahjoja väkisin, kun eivät niitä halua. 

Ap, pidä puolesi lasten lahjojen suhteen ja osta jotain edullista tai ole ostamatta lainkaan. Mutta tuon omien lahjojen kipeyden suhteen - kasva aikuiseksi ja osta itsellesi mitä haluat - silloin saatkin mitä haluat. Ja ARVOSTA sitä, että sinut kutsutaan joulunviettoon. 

Miten vanha ap oikein on, kun on kateellinen 3- ja 6- vuotiaille???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Onhan se muistamista, että saa kutsun joulupöytään. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. 

 

Tämä minuakin häiritsee. Ap pitää itsestäänselvänä, että hän menee jouluviettoon muiden luo, koska "ei halua olla yksin". 

Se on jo arvokas asia, että hänelle se mahdollisuus tarjotaan. 

Lahjalistalle voi toki sanoa piutpaut, se on selvä, mutta muita aikuisia ei voi velvoittaa antamaan ap:lle lahjoja. Ja olisi törkeää vastoin muiden toiveita alkaa antamaan näille joululahjoja väkisin, kun eivät niitä halua.&

Ap on kertonut, että järjestävät joulua vuorollaan siskon perheen, vanhempien ja hänen luonaan. Miksi Ap:n tulisi arvostaa kutsua sen enempää kuin muidenkaan perheenjäsenten? Mua kylmää tää ihmisten suhtautuminen lapsettomiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Onhan se muistamista, että saa kutsun joulupöytään. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. 

Kyllä pitäisin erittäin omituisena, jos vietetään sukujoulua ja yksi jätetään kutsumatta. Eli tuossa tapauksessa se todellakin on itsestäänselvyys. 

Ei ole. Jokaisella on täysi vapaus kutsua kotiinsa kenet haluaa ja olla kutsumatta muita.

Ap ei edes vaikuta kovin sukurakkaalta, päinvastoin hyvin ikävän ja itsekkään kuvan itsestään antaa. 

Ja jos ajatellaan tuota asetelmaa, niin ei siskon perheen ja lasten mummon keskinäinen joulunvietto olisi mitenkään "omituista". Harca siihen lasten tätejä enää kutsuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Onhan se muistamista, että saa kutsun joulupöytään. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. 

 

Tämä minuakin häiritsee. Ap pitää itsestäänselvänä, että hän menee jouluviettoon muiden luo, koska "ei halua olla yksin". 

Se on jo arvokas asia, että hänelle se mahdollisuus tarjotaan. 

Lahjalistalle voi toki sanoa piutpaut, se on selvä, mutta muita aikuisia ei voi velvoittaa antamaan ap:lle lahjoja. Ja olisi törkeää vastoin muiden toiveita alkaa antamaan näi

Ap asuu ilmeisen isossa asunnossa, jos sulujoulun järjestäminen onnistuu myös hänen luonaan. Kommenttina sulujoulun järjestämiseen vuorotellen.

"Ap asuu ilmeisen isossa asunnossa, jos sulujoulun järjestäminen onnistuu myös hänen luonaan. Kommenttina sulujoulun järjestämiseen vuorotellen."

Ei ihan varmasti järjestä mitään, koska kyllä tästä olisi uhriuduttu jo aloitusviestissä. 

Meillä on tapana antaa joululahjaksi lähisuvun lapsille kullekin yksi sileä seteli. Setelin koko riippuu lapsen iästä. Saa sitten perhe/lapsi joko tallettaa sen lapsen tilille tai ostaa mitä lapsi haluaa ja jos raha ei riitä, se opettaa ettei aikuisillakaan ole rahaa ihan kaikkeen mitä mieli tekisi. Aikuisetkin joutuvat säästämään isompia hankintoja varten.

Aikuisille ei osteta mitään emmekä itsekään halua joululahjoja. Yleensä kun joku ostaa jotain aikuisille, ne lahjat ovat ihan typeriä, käyttökelvottomia tai muuten jotain krääsää kun täytyy jotain ostaa. Ja sitten joulun jälkeen nää epätoivotut lahjat lähtee kirppikselle.

Lahjoja parempaa on yhdessäolo, hyvä ruoka ja yhteinen joulupöytä.

"Ap on kertonut, että järjestävät joulua vuorollaan siskon perheen, vanhempien ja hänen luonaan."

Niinkö, missä??? Aikamoinen lukaali sinkulla sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Onhan se muistamista, että saa kutsun joulupöytään. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. 

 

Tämä minuakin häiritsee. Ap pitää itsestäänselvänä, että hän menee jouluviettoon muiden luo, koska "ei halua olla yksin". 

Se on jo arvokas asia, että hänelle se mahdollisuus tarjotaan. 

Lahjalistalle voi toki sanoa piutpaut, se on selvä, mutta muita aikuisia ei voi velvoittaa antamaan ap:lle lahjoja. Ja olisi törkeää vastoin muiden toiveita alkaa antamaan näille joululahjoja väkisin, kun eivät niitä halua.&

Entä kun ap. vuorostaan kutsuu heidät hänen luokseen jouluksi? Se ei ole arvokasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla pienisieluinen ihminen, että on kateellinen kakaroiden joululahjoista.

Älä mene sinne, jos jonkun muutaman kymmenen euroon tuhlaaminen lasten lahjoille ottaa noin koville.

Et sitten lukenut aloitusta. Ap:lle isketään toivelista täynnä kalliita lahjoja.Tässä on aika moni yrittänyt selittää, että lapsettomalle joulu on ainoa ajankohta, kun periaatteessa voi odottaa jonkun muistamista. Kun ei ole äitienpäivää, perhettä muistamassa syntymäpäivänä ym. niin helposti sitä joutuu vain muiden ilonpidon rahoittajaksi. Onko vaikea ymmärtää, että tämä pakotettu, persoonattomaksi lahja-automaatiksi ajamutuminen saattaa vuosikymmenten myötä alkaa ottaa pannuun?

Ehkä tässä aika monella nostaa karvat pystyyn se, että tämä hänen lahjatta jääminen kytketään pienten siskon lasten lahjoihin sekä se, että muiden järjestämiin juhliin (äitienpäivä, lasten syntymäpäivät jne) osallistuminen katsotaan "muiden ilonpidon rahoittamiseksi". En osaa  ajatella, että esimerkiksi äitienpäivämuistamiset olisi äitini juhlinnan rahoittamista, vaan ihan omasta halusta haluan juhlia äitiäni ja muistaa häntä lahjalla.

Jos lahjojen saaminen on ap:lle tärkeää, niin eikö kannattaisi käydä ihan erillinen keskustelu pelkästään aikuisten lahjoista siitä näkövinkkelistä miten merkityksellistä aikuisten lahjaperinne on sinulle, ja jättää lapset kokonaan keskustelun ulkopuolelle.

Yleensä yksinkertaistaen myös jos järjestää juhlia, niin silloin toiset tuo lahjoja. Eli jos on katkera siitä, ettei kukaan anna lahjaa vaikka nyt sitten syntymäpäivänä, niin mikään ei estä järjestämästä omia synttärikemuja. Ystävienkin  kanssa voi kehitellä vastavuoroisia lahjaperinteitä tai vaikka secret santa tyyppisen lahjaringin.

Joo en ihan usko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko todennäköisesti saa äitienpäivälahjat ja syntymäpäivämuistamiset, ehkä hääpäivälahjankin mieheltään/lapsiltaan. Ainut mikä ap:lla on on joulu. Onko tosiaan liikaa toivottu jos edes kerran vuodessa joku perheestä muistaisi häntäkin?

Onhan se muistamista, että saa kutsun joulupöytään. Ei sekään ole mikään itsestäänselvyys. 

Kyllä pitäisin erittäin omituisena, jos vietetään sukujoulua ja yksi jätetään kutsumatta. Eli tuossa tapauksessa se todellakin on itsestäänselvyys. 

Tuo voi muuttua, että sisko haluaa viettää joulua perheensä kanssa vaan kotona ja vanhemmat voivat tulla lapsia katsomaan. Ei enää kiinnosta tuollainen kiertosysteemi, tosin en siihen edes usko, että sellainen nytkään on. 

Minä aloin tuntea itseni ulkopuoliseksi veljen perheen luona vietetyistä jouluista. En kuulunut enää joukkoon vaikka olin tervetullut. En enää sitten viitsinyt lähteä jouluksi kotipaikkakunnalle vaan kävin siellä muina aikoina tapaamassa sukulaisia. 

Minua kylmää tässä keskustelussa se, miten arvottomana roskana täällä tunnutaan pitävän lasten itse tekemiä lahjoja. Jos lapsi on sinulle oikeasti rakas ja tärkeä, niin kyllä silloin lapsen omin pikkukäsin tehty "tuhrittu tonttu" tai "roskakäpy-asetelma" on oikeasti merkityksellisempi lahja kuin se, että lapsen äiti olisi ostanut jotain hienoa ja kallista. Opettaa myös lapselle paljon paremmin lahjan antamisen iloa, koska hänen itsetekemänsä asia on paljon henkilökohtaisempi ja sisältää paljon enemmän lapsen "ajatusta" ja hänelle todellisempi asia, kuin kaupasta ostettu. Itse tehty lahja on antajalle aina työläämpi vaihtoehto.

Pikku taiteilija on voinut hyvinkin tarkasti miettiä teostaan juuri saajalle, esim. Maalataan tonttu violetiksi, kun se on Nea-tädin lempiväri tai minä piirrän Aino-tädille kuvan sen koirasta.

Ap: n kannattanee hakeutua samanhenkisten sinkkukavereiden kanssa joulua juhlimaan oikein lahjojen kanssa, jos ne niin tärkeitä ovat. 

Et sinä voi velvoittaa kolmea muuta aikuista ryhtymään taas keskinäiseen lahjanvaihtoon kanssasi, jos he eivät sitä enää halua.