Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko naista joka on periaatteessa hyvä nainen ja ei silti saa miestä
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotellaan että mies tekee aloitteen. Ehkä se meni joskus 50-luvulla niin. Ei nykyään. Vastuu on myös naisella itsellään tehdä aloitteita.
Ei kukaan järkevä nainen nykyaikana tee alotteita kun tiedetään että suurin osa miehistä tahtoo vaan p illua jo ekoilla treffeillä.
Näin se menee. Mulkku vie miestä, eikä mies mulkkua. Eihän sellaiset miehet ole fiksuja varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa yritetään syyllistää naisia siitä, että he muka olisivat passiivisia. Jos minä rupeaisin aktiiviseksi miesten suhteen, niin saisin varmaan pakkeja ja torjuntaa oikealta ja vasemmalta. Säästän siis itseni moisilta nöyryytyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Naisella olisi ollut mahdollisuus hyvään ja onnelliseen parisuhteeseen. Muutoin hyvä nainen, mutta pieni Miinus oli se ettei nainen suostunut tekemään kompromissia asuinpaikkakunnan suhteen. Miehellä ei ollut mahdollista muuttaa naisen paikkakunnalle. Ehdotti naiselle kompromissiksi että muuttaisivat molempien kotipaikan puoliväliin. Tämä ei naiselle käynyt. Nainen edelleen sinkku ja valittaa.
En minäkään muuttaisi suhteen takia. Pari vuotta menee ja toisella on jo uusi kiikarissa vanhan suhteen kyllästyttäessä, niin en tämän takia tekisi isoja muutoksia elämääni.
Vierailija kirjoitti:
"Ajattelet itsekkäästi ja lapsellisesti, ulkoisen validaation kautta. Jos ei tee uraa (tai perhettä) saadakseen itselleen huomiota tai validaatiota vaan sisäisen motivaation, mitään pettymystä ei ole eikä tule. Joskus sitä on, joskus ei, se mikä on aina, on se työ ja siitä saatava nautinto. "
Tulee se silti helposti. Sisäinen motivaatio ajaa tekemään työtä, mutta entäs kun siihen ei ole enää mahdollisuutta? Helppoa on tehdä työtä sisäisen motivaation kuljettamana, mutta entä jos kyky ja mahdollisuudet tehdä työtä otetaan pois?
Silloin on ihan inhimillistä, että tulisi muistetuksi tekemänsä työn kautta. Tätä taas tapahtuu vain hyvin harvoin.
Vai oletko sitä mieltä, että kunhan on riittävän voimakas sisäinen motivaatio työhön, niin tekee työtä niin pitkään kun voi, ja sen jälkeen, kun ei enää voi tai pysty tekemään, niin on kiitollinen siitä, että sai tehdä työtä ja asettuu kiitollisena valmiiksi ku
Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että kaikkien elämän keskipiste ei ole se, että aina ja ikuisesti on joku toinen ihminen, joka on itsestä henkilökohtaisesti kiinnostunut. Jos oma työ tuntuu oikeasti itsestä mielekkäältä, niin oleellista on, että se tehdyn työn *tulokset* jää elämään, vaikka kukaan ei muistaisi, että sen tein juuri minä.
Sitä paitsi yksin meistä jokainen joutuu kuoleman kohtaamaan, vaikka ympärillä olisi millainen saattoväki, enkä omalta osaltani tiedä, helpottaisiko vai pahentaisiko sitä hetkeä se, että paikalla on useita minulle äärimmäisen tärkeitä ihmisiä, joista en haluaisi luopua ja joille en haluaisi tuottaa sitä hirveää tuskaa, joka läheisen menettäminen on. Jos ketään ei enää ole jäljellä, ehkä minunkin on helpompi päästää irti elämästä.
En myöskään usko, että kuolemani jälkeen kärsin, vaikka kukaan ei muistaisi minua. Lapsia hankkimalla voisin ehkä saada aikaan sen, että he ja heidän lapsensa muistavat minut, eli minut muistettaisiin henkilökohtaisesti todennäköisesti reilusti alle 100 vuotta kuolemani jälkeen. Jos ihmiskunta ei nyt ihan ydinsotaa saa aikaan, niin aika paljon pidemmän ajan olisin lapsista huolimatta ihan samassa tilanteessa kuin lapsettomana: kukaan ei muistaisi minua henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä, ettei miehiä saada.Kun kaksi toisilleen oikeaa kohtaa ,kaikki sujuu itsestään.
Kyllä se mies siinäkin tapauksessa saadaan, niinkuin lapsetkin tässä elämässä
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kokemuksesta, että kun eläköityy ja uusi henkilö tulee tilalle niin työkaverit ei ole sinusta enää kiinnostuneita. Voit häipyä huitsin nevadaan ja kukaan ei sua jää kaipaamaan. Urakeskeisyys vielä pahentaa asiaa.
Noinhan parisuhteenkin lopulta käy. Uusi tyyppi tulee tilalle jne.
Niin miksi sellaiseen pitäisi panostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa yritetään syyllistää naisia siitä, että he muka olisivat passiivisia. Jos minä rupeaisin aktiiviseksi miesten suhteen, niin saisin varmaan pakkeja ja torjuntaa oikealta ja vasemmalta. Säästän siis itseni moisilta nöyryytyksiltä.
Miksi siis miehien pitää kestää nöyryytyksiä?
Mä en saanut, syynä mun oma passiivisuus ja nuorena myös nirsous. Opiskeluajan ja sitä ennen kävin viihteellä ja tapasin miehiäkin. Mutta minua ei sytyttäneet kuin huippukomeat, ja niiltä sai parhaassakin tapauksessa vain lyhyitä seksisuhteita, ei oikeaa parisuhdetta. Kyllä mun ympärillä pyöri paljonkin semmoisia tavallisia pertti perusinsinöörejä, mutta mulle ne oli täysin seksuaalisesti kiinnostamattomia, täytyi olla kuuma ja jännä.
Sitten kun opinnot oli ohi ja muutin työn takia toiselle paikkakunnalle jossa en edes tuntenut ketään, jäi viihteellä käynnit. Elämä meni rataa työpaikka, Prisma, lenkkipolut, kauppa. Ei tullut kukaan mies kotoa hakemaan, joten jäi löytymättä. Vietin ihan mukavaa elämää, enkä siksi edes osannut kaivata miestä. Vasta sitten kun vaihdevuosivaivat alkoi päälle nelikymppisenä havahduin siihen että nyt se on lopullista, lapsia en ainakaan saa enää. Siihen asti olin elellyt vain päivä kerrallaan elämästä nauttien, miettimättä sen enempää onko mulla jotain isompia haaveita. Enää en edes halua parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä yleensä mt-ongelmat tai kiintymyssuhdeongelmia. Myös nepsyt tai rumat
Aloituksessa puhuttiin HYVÄSTÄ naisesta.
Olen sellainen hyvä nainen. Pitkä parisuhdekin takana. Nyt sitten sinkkuna olen ollut 5v ja suurin syy (ei varmastikaan ainoa syy) on se, etten käy juuri missään. Ei siis kovinkaan suuri mahdollisuus tavata ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ajattelet itsekkäästi ja lapsellisesti, ulkoisen validaation kautta. Jos ei tee uraa (tai perhettä) saadakseen itselleen huomiota tai validaatiota vaan sisäisen motivaation, mitään pettymystä ei ole eikä tule. Joskus sitä on, joskus ei, se mikä on aina, on se työ ja siitä saatava nautinto. "
Tulee se silti helposti. Sisäinen motivaatio ajaa tekemään työtä, mutta entäs kun siihen ei ole enää mahdollisuutta? Helppoa on tehdä työtä sisäisen motivaation kuljettamana, mutta entä jos kyky ja mahdollisuudet tehdä työtä otetaan pois?
Silloin on ihan inhimillistä, että tulisi muistetuksi tekemänsä työn kautta. Tätä taas tapahtuu vain hyvin harvoin.
Vai oletko sitä mieltä, että kunhan on riittävän voimakas sisäinen motivaatio työhön, niin tekee työtä niin pitkään kun voi, ja sen jälkeen, kun ei enää voi tai pysty tekemään, niin on kiitollinen siitä, että sai tehdä työtä ja asettuu kiitollisena valmiiksi ku
Olen eri.
Mutta minulle merkitystä antaisi ajatus, että joskus olin se, joka oli pitämässä tätä systeemiä yllä. Minä olen osa tämän systeemin historiaa, vaikka minut unohdetaan. Vaikka systeemi muuttuu. Ja ehkä joskus lakkautetaankin. Joskus minä olin kuitenkin se, joka käveli näissä rakennuksissa - tai tällä paikalla sijaitsevilla rakennuksilla.
Minun työpanoksellani ei ole pidemmän päälle mitään merkitystä. Mutta ainakin joskus, kerran, omana aikanani olin osana jotain, vähintään itselleni merkittävää. Tein työni esimerkiksi niin, että silloin oli asiakkaita, jotka olivat erittäin tyytyväisiä työni jälkeen, ja varta vasten halusivat minut asiaan.
"Eheä moraali on tärkeämpää, kuin joku hypoteettinen suhde, jota ei edes tapahtunut.Jotkut miehet ovat lisäksi sellaisia, että ilmestyvät paikalle vain paskomaan suhteita, eli vähän niin kuin jotain demoneja. Heidän kanssaan ei voi rakentaa mitään, vaan he ainoastaan vievät ja tuhoavat sen, mitä olet rakentanut itse tai toisen kanssa"
No paljonpa siitä "eheästä moraalista" hyödyinkin, kun toinen petti heti kun tilaisuus tuli.
Oli vielä suhteen alussa kertonut, miten rikki oli tultuaan edellisessä suhteessa petetyksi, juu :D
En pidä parisuhdetta tavoiteltavana, enkä minkäänlaista yhteisen elämän rakentamista. Ihan mikä tahansa päivä voi olla se, kun toinen tulee tyynesti kertomaan rakastuneensa nyt toiseen, ja tämä meidän juttu oli tässä. Näin nyt vaan kävi ja silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni nainen on parisuhteessa siksi että saa kivan talon asuttavaksi miehen kautta 🤷
rima korkealla pihdanneet pilluaan. nyt ulkomailla lomailevia virka naisia jotka käyvät ulkomailla panettamassa itseään.
210 voit yrittää hankkia lapsen yksin.
Tämä. Tai ei vaan kelpaa ne mitä olis tarjolla ja se on täysin ok. Tiedän monia naisia, joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta parisuhteeseen. Ei siinä todellakaan mistään miehen "saamisesta" ole kyse. Miehet on niin helppoja, että niitä kyllä saa sormia napsauttamalla halutessaan.