Tunnetteko naista joka on periaatteessa hyvä nainen ja ei silti saa miestä
Kommentit (229)
Omasta ja äitinsä mielestä hyvä nainen
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttuni haluaa parisuhteen, mutta ei ole löytänyt sopivaa miestä. Tuttava on muuten ihan normaali, mutta on todella uskonnollinen. Ei ole ilmeisesti edes seurakunnasta löytynyt sopivaa miestä.
Eli etsii kovin ns. perinteistä miestä, joka tulee ovelta hakemaan kukkapuskan kanssa? Eipä taida sellaista löytää enää nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkea koulutus, korkeakulttuuriin liittyvät harrastukset, kotonaviihtyvä, introvertti, raitis jne.
Mä tiedän muutamia tuttavia, kaikki tosi kivoja naisia ja näyttää siltä että ovat liian älykkäitä nykymiehille. Ovat kauniita, korkeakoulutettuja, omistavat asuntoa. Too much.
En tiedä saako itse itsestään näin sanoa mutta sanon nyt silti kun kauniiksi ja upeaksi on kehuttu (mm. työkaverimiesten toimesta humalassa), eli siis olen kai tuon kaltainen. Korkeakoulututkinto tosin kohta vasta valmis ja olen kyllä hyvinkin itsenäinen ja ulkoapäin varmaan vaikuttaa että vahvakin (pakkohan se on olla jos yksin aikoo pärjätä).
Niin tapasin muutaman kerran miestä joka oli varmaan tasoteorioiden mukaan itseä alempi mutta mielestäni hyvinkin miehekkäällä t
Missä sanottiin että kirjoittaja aikoo piiaksi??
Vierailija kirjoitti:
Naissukupuolella on etuöyöntiasema kun saa elämän yhden tärkeimmistä asioista eli seksin harrastamisen heti suoritettua pois alta. Sitten voi keskittyä helposti elämän rakentamiseen. Miehillä vaikeaa kun seksin saaminen vaikeampaa. Epäreilua
Miesseuraa saa mieskin helposti. Ei muuta kuin miesmarkkinoille, niin ei tarvitse olla kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Nainen voi olla sinkku vain koska on nirso eikä tavis miehet kelpaa vaikka nainen on tavis. Naiset kyllä saa miehen helposti mutta ei niille vaan kelpaa muut kuin komeat miehet.
Ja itse et tietenkään ole pätkääkään pinnallinen?
Ihan samalla tavalla itsekin elelin vailla huolen häivää ajatellen, että löydänhän minä miehen, töissä ja harrastuksissa ym. käyden. Samoin havahduin nelikymppisenä, että nyt se on lopullista, lapsia en ainakaan enää saa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla itsekin elelin vailla huolen häivää ajatellen, että löydänhän minä miehen, töissä ja harrastuksissa ym. käyden. Samoin havahduin nelikymppisenä, että nyt se on lopullista, lapsia en ainakaan enää saa.
Jos ei löydy, niin ei löydy. Mitä olisit edes voinut tehdä toisin?
Tuskin minäkään tulen löytämään täysin itselleni sopivaa miestä, ja olen jo pitkälti hyväksynyt olevani loppuelämän yksin. Mihinkään kelpuutussuhteisiin en lähde.
Itseni. Haluan että elämän isot valinnat ovat perusteltavissa sekä järjellä että tunteella enkä ole vielä löytänyt miestä jonka kanssa olemisen voisi perustella niin.
No mikä estää huolehtimasta siitä ulkonäöstä?