Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä kuolema?
17.11.2025 |
Millaistakohan se lopulta on? Vähänkuin nukahtaminen? Lipuu vain tiedottomuuteen, eikä enää herää.
Kommentit (61)
Enemmän pelottaa vammautuminen, se, että menetän liikuntakyvyn ja kyvyn elää itsenäisesti. Ajatus siitä, että olisin jonkun toisen hoivan varassa, saa haluamaan kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu varmaan aluksi samankaltaiselta kuin tajuttomuus ja lopulta ei miltään. Kun sydän lakkaa lyömästä, veri ja happi ei enää kierrä. Hapen puutteesta seuraa tajuttomuus ja hengityksen pysähtyminen.
Kyllä, aloin pelätä 14v kun isäni yllättäen kuoli, välillä pelko laantuun ja unohtuukin. Nykyään taas vähän voimistunut kun kaveri yllättäen kuoli , pelkään myös läheisten mahdollisia kuolemia. Mutta en paniikin omaisesti pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin se on kuin nukahtamista. Monesti on hirveää kipua. Kun sydän pysähtyy , tietoisuus säilyy vielä jonkin aikaa. Ne ovat elämän pahimmat hetket kun tiedät että kihta on laikki ohi.
Voin lohduttaa. Tietoisuus ei edes pyörtyessäkään säily sekunnin sadasosan vertaa. Eli et tule tietämään mitään lähdöstäsi. Sydämmen pysähtyessä tulee välitön tajuttomuus. Eikä tartte luulotautisten vääräksi kommentoida. On nimittäin tietoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin se on kuin nukahtamista. Monesti on hirveää kipua. Kun sydän pysähtyy , tietoisuus säilyy vielä jonkin aikaa. Ne ovat elämän pahimmat hetket kun tiedät että kihta on laikki ohi.
Voin lohduttaa. Tietoisuus ei edes pyörtyessäkään säily sekunnin sadasosan vertaa. Eli et tule tietämään mitään lähdöstäsi. Sydämmen pysähtyessä tulee välitön tajuttomuus. Eikä tartte luulotautisten vääräksi kommentoida. On nimittäin tietoa asiasta.
Päivitä tietosi. Ei kyllä tule välitöntä tajuttomuutta joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Olen odottanut/toivonut sitä jo 16-vuotiaasta asti. Silti edelleen jostain käsittämättömästä syystä täällä yhä kärsitään. Onneksi olen lihonut jo vaikean ylipainon puolelle niin toivottavasti saan jotain sairauksia siitä johtuen ja kuolen nuorena, mitä nopeammin sen parempi. Nyt jo jatkoajalla. N37
Ei kuolema pelota, mutta siitä tulee ihan jäätävä FOMO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää kuolemaa, koska en voi vaikuttaa asiaan. Olen sitä mieltä että elämä tapahtuu niinkuin on kirjoitettu, pieniä muutoksia lukuunottamatta. Rohkeus epävarmuuden edessä palkitsee sinut aina, vaikka lopputulos olisi huono, koen että jälkikäteen olet viisaampi ihminen.
Elämän on tarkoitus opettaa sinut kuolemaan, kaikki kuolee vain kerran joten se kannattaa tehdä hyvin.
Kuoleman pelkääminen ei ole edes mahdollista kun emme siitä mitään tiedä. Vain elämää voimme pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää. Toivon että eutanasia laillistetaan elinaikanani. Pitkä makaaminen sairaalassa kauhistuttaa ajatuksena. Muuten uskon elämän jatkuvan ikuisesti ja jälleen synnymme taas maan päälle jos kehityksemme sieluna vielä kesken. Hyviä kirjoja löytyy kuoleman rajakokemuksista. Tutkikaa asioita niin pelko hälvenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvoin se on kuin nukahtamista. Monesti on hirveää kipua. Kun sydän pysähtyy , tietoisuus säilyy vielä jonkin aikaa. Ne ovat elämän pahimmat hetket kun tiedät että kihta on laikki ohi.
Voin lohduttaa. Tietoisuus ei edes pyörtyessäkään säily sekunnin sadasosan vertaa. Eli et tule tietämään mitään lähdöstäsi. Sydämmen pysähtyessä tulee välitön tajuttomuus. Eikä tartte luulotautisten vääräksi kommentoida. On nimittäin tietoa asiasta.
Niin, tieto se on vääräkin tieto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemassa palataan siihen samaan tilaan missä olimme ennen syntymäämme. Jo raamatussa lausutaan: "Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään."
Ei pelota. Kuolen kun kuolen. Etenkin sitten, kun työt alkaa olla tehtynä ja lapset keski-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Olen odottanut/toivonut sitä jo 16-vuotiaasta asti. Silti edelleen jostain käsittämättömästä syystä täällä yhä kärsitään. Onneksi olen lihonut jo vaikean ylipainon puolelle niin toivottavasti saan jotain sairauksia siitä johtuen ja kuolen nuorena, mitä nopeammin sen parempi. Nyt jo jatkoajalla. N37
Enemmän kuulostaa hitaalta kärsimykseltä. Surullista.
Ei pelota oikeastaan innostaa koska silloin verotus,maksut, eduskunnan sekoilut jää kaikki muiden murheiksi edes maasta toiseen muutto ei poista noita ongelmia. Nykypäivänä on helppoa lähteä kun itse haluaa. Ei tällä maailmalla ole mitään sellaista tarjota köyhälle miksi tänne jäisi. Jos kaikki me köyhät kuoltais ja vain rikkaat jäisi rahan ympärillä pyörivä maailma olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota. Kuolen kun kuolen. Etenkin sitten, kun työt alkaa olla tehtynä ja lapset keski-ikäisiä.
Niin silloin olen valmis lähtemään, jos näin sattuu käymään.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa, aika paljonkin. Kipu ennen kuolemaa ja se tuntematon, kun ei tiedä. Lakkaako vain olemasta vai meneekö johonkin taivaaseen tai helvettiin.
Skunkin perseeseen sinä menet.
Ei pelota, .Se tulee jokaiselle, kullekin omalla sijallaan.
Useampana päivänä viikossa pelkään, etten koskaan kuolekaan. Että elämäni on tällaista maailman tappiin asti. En kestä!