Pelottaako teitä kuolema?

Ei. Ainoa asia, mitä kuolemaan liittyen pelkään, on se jos Jeesus sanoo minulle, että minä en koskaan tuntenut sinua. Ja kuten Raamatusta voidaan lukea, Jeesus tulee sanomaan tämän lauseen monelle itseään kristittynä pitävälle ihmiselle.

Mahdolliset kivut tietysti pelottaa. Mutta se ei ole se pahin siinä. Tietynlainen eksistentiaalinen kauhu voi vallata mielen. Mitä on olemattomuus? Mitä on rajan takana? Ei näitä asioita voi järjellä selittää.

Itsellä kristillinen usko turvana. Se tuo turvaa. Mutta on silti inhimillistä tuntea pelkoa tuntemattoman äärellä.

Läheisten kuolema pelottaa, omani ei.

Elämä pelottaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ainoa asia, mitä kuolemaan liittyen pelkään, on se jos Jeesus sanoo minulle, että minä en koskaan tuntenut sinua. Ja kuten Raamatusta voidaan lukea, Jeesus tulee sanomaan tämän lauseen monelle itseään kristittynä pitävälle ihmiselle.

Se olisi kauheaa! Kuvitella olleensa oikealla tiellä, kunnes lopuksi kuulee että meni aivan metsään, eikä saa enää uusintayritystä. 

Minulla taas on ollut nuoresta saakka pelko että saan aivoinfarktin tai verenvuodon ja jään petipotilaaksi. En tiedä mistä pelko on tullut. 

Ei kai kuolemassa sinänsä ole paljon pelottavaa, mutta ne olosuhteet. Olen nähnyt, kun kidutaan kuukausia palliatiivisella. Liian vähän kipulääkettä, suihkuun kerran viikossa jos hoitsut muistavat, 24/7 vaipanhajuisessa huoneessa muiden kanssa, heikkolahjaiset hoitsut käyvät välillä möläyttämässä jotain.

Ei pelota.Se pelottaa jos joutuu kauan kärsimään. 

Kyllä pelottaa. Vaikka aika ristiriitaista, itsemurha on usein ollut mielessä.

Ei, olen ateisti. En tule ikinä tietämään omaa kuolemaani ja se on kaiken loppu mulle. Läheisen kuolema pelottaa, kun en tiedä miten selviän siitä.

Ei, koska uskon että se ei ole lopullista. Näin ainakin nyt uskon ja toivon. 

Harvoin se on kuin nukahtamista. Monesti on hirveää kipua. Kun sydän pysähtyy , tietoisuus säilyy vielä jonkin aikaa. Ne ovat elämän pahimmat hetket kun tiedät että kihta on laikki ohi.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin se on kuin nukahtamista. Monesti on hirveää kipua. Kun sydän pysähtyy , tietoisuus säilyy vielä jonkin aikaa. Ne ovat elämän pahimmat hetket kun tiedät että kihta on laikki ohi.

Mistäpä tuonkaan varmaksi tietää. Monilla vahva lääkitys jo. Jos muisti jo mennyt, sitä vähemmän ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin se on kuin nukahtamista. Monesti on hirveää kipua. Kun sydän pysähtyy , tietoisuus säilyy vielä jonkin aikaa. Ne ovat elämän pahimmat hetket kun tiedät että kihta on laikki ohi.

Mistäpä tuonkaan varmaksi tietää. Monilla vahva lääkitys jo. Jos muisti jo mennyt, sitä vähemmän ymmärtää.

Muisti? Ei kai nyt kaikki kuolevat ole dementikkoja...mitä höpiset

Vierailija kirjoitti:

Sanoisinko että itse kuolema ei pelota, mutta se kaikki paska siinä välillä ennen sitä. Itsetuhoinen en varsinaisesti ole, mutta jos olisi joku laillinen lääke jolla sitä vaan nukahtaisi ja kuolisi pois, niin voisin ottaa vaikka jo tänään ihan vaan ettei tarvisi kitua koko loppuelämää asian jos toisenkin takia.

Ihan mielenkiinnosta, miksi pitää olla laillinen lääke? Mitä eroa luulet lopputulokseen olevan sillä, onko kyseessä laillinen vai laiton lääke? 

"Tappaisin itseni mutta en halua käyttää laittomia aineita". Jep jep

Pelottaa lähinnä se, että en ole taju kankaalla viimeisinä päivinä.

Kun kuolee niin tietoisuus kestää aivoissa vielä vajaat 11 minuuttia. Siinä näkee varmaan katumattomatpahat tekonsa. 

 

Tee parannus jo tänään

Vierailija kirjoitti:

Harvoin se on kuin nukahtamista. Monesti on hirveää kipua. Kun sydän pysähtyy , tietoisuus säilyy vielä jonkin aikaa. Ne ovat elämän pahimmat hetket kun tiedät että kihta on laikki ohi.

Sehän on se paras osa! Tarina kertoo että ennen kuin aivotoiminta lakkaa, aivot näyttävät sulle 8 min koosteen elämästäsi, pakko olla siistiä! Kannattaa elää niin että elokuvan tyylilaji miellyttää!

Ei kuolema itsessään pelota vaan se, ettei saa eutanasiaa. Se on aivan sairasta, miksi edes kuolevalla ihmisellä ei ole itsemääräämisoikeutta.