Onko parisuhde oikeasti mennyt muodista naisten keskuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan ole onnellinen yksin. Haluaisin jakaa arkeni jonkun kanssa, olla rakastettu ja rakastaa takaisin. Elämä yksin on tyhjää ja lohdutonta. 

Ystäviä minulla kyllä on, mutta heillä on omat perheensä ja parisuhteensa, minulle heillä on aikaa vain toisinaan. 

Tämä ei ole sellainen elämä, jota haluan elää. 

N39

Mulla on kokemusta sekä huonosta n. 6 vuoden parisuhteesta, että pitkästä elämänjaksosta jossa olin sinkku vastentahtoisesti. 

En rehellisesti osaa sanoa, kumpi oli pahempi. Olin syvästi masentunut ja onneton molemmissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt omaa parisuhdehistoriaani muistelen niin miehiltä on ihan turha odottaa mitään vastavuoroisuutta. Kelpaa kyllä puoliksi maksetut laskut, kiva ja siisti koti, ruoat ja seksi. Mutta jos odottaa että mies ihan oma-aloitteisesti muistaisi vaikka syntymäpäivänä tai hankkisi joululahjan niin pettyä kyllä saa. 

Lahjoistako se on kiinni, loikeasti?  Huonoa käytöstä miehiltä jos eivät osta joo, mutta sekö pilaa kaiken, vaikka 363 päivänä vuodessa sitten on ihana ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt omaa parisuhdehistoriaani muistelen niin miehiltä on ihan turha odottaa mitään vastavuoroisuutta. Kelpaa kyllä puoliksi maksetut laskut, kiva ja siisti koti, ruoat ja seksi. Mutta jos odottaa että mies ihan oma-aloitteisesti muistaisi vaikka syntymäpäivänä tai hankkisi joululahjan niin pettyä kyllä saa. 

 

Lahjoistako se on kiinni, loikeasti?  Huonoa käytöstä miehiltä jos eivät osta joo, mutta sekö pilaa kaiken, vaikka 363 päivänä vuodessa sitten on ihana ?

Voisiko olla, että nämä naiset on leffojen kautta oppineet, että true love ilmaistaan timanttikorujen ja hajuvesien kautta. Se on se puntari, joka kertoo onko mies hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt omaa parisuhdehistoriaani muistelen niin miehiltä on ihan turha odottaa mitään vastavuoroisuutta. Kelpaa kyllä puoliksi maksetut laskut, kiva ja siisti koti, ruoat ja seksi. Mutta jos odottaa että mies ihan oma-aloitteisesti muistaisi vaikka syntymäpäivänä tai hankkisi joululahjan niin pettyä kyllä saa. 

 

Lahjoistako se on kiinni, loikeasti?  Huonoa käytöstä miehiltä jos eivät osta joo, mutta sekö pilaa kaiken, vaikka 363 päivänä vuodessa sitten on ihana ?

 

No sinäpä sen sanoit. Mies voi hyvällä omatunnolla jättää naisen syntymäpäivän ja joulun huomiomatta kun onhan ollut sentäs 363 päivää ihana. Niinpä. 

Itse naisena pyrin olemaan 365 päivää ihana, myös miehen syntymäpäivänä ja jouluna. 

Mutta kuten sanottua, sitä vastavuoroisuutta on turha odottaa. 

Naiset ei enää halua ns. huonoa puolisoa, vaan hyvin koettelevan, tasa-arvoisen kumppanin.

Jos/kun tämä ei monille miehille passaa, niin parisuhteita ei synny tai tyssäävät alkuunsa.

Monella miehellä saattaa olla väärät kuvitelmat naisen roolista sillä perusteella, miten oma äiti on toiminut tai oma isä kohdellut äitiä. Kotiorjaa ja oman pahan olon purkukohdetta harvasta naisesta enää saa - ja hyvä niin!

Onko miehelle parisuhde vain muotiasia. Jos on, selittäisi monta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt omaa parisuhdehistoriaani muistelen niin miehiltä on ihan turha odottaa mitään vastavuoroisuutta. Kelpaa kyllä puoliksi maksetut laskut, kiva ja siisti koti, ruoat ja seksi. Mutta jos odottaa että mies ihan oma-aloitteisesti muistaisi vaikka syntymäpäivänä tai hankkisi joululahjan niin pettyä kyllä saa. 

 

Lahjoistako se on kiinni, loikeasti?  Huonoa käytöstä miehiltä jos eivät osta joo, mutta sekö pilaa kaiken, vaikka 363 päivänä vuodessa sitten on ihana ?

 

No sinäpä sen sanoit. Mies voi hyvällä omatunnolla jättää naisen syntymäpäivän ja joulun huomiomatta kun onhan ollut sentäs 363 päivää ihana. Niinpä. 

Itse naisena pyrin olemaan 365 päivää ihana, myös miehen syntymäpäivänä ja jouluna. 

Mutta kuten sanottua

Kuten minäkin sanoin, on hyvän tavan mukaista huomioida rakasta merkkipäivinä. Mutta ei se kaikkea suhteesta kerro, tai minusta sen hyvyys ei voi olla lahjojen muistamisesta kiinni.

se edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt omaa parisuhdehistoriaani muistelen niin miehiltä on ihan turha odottaa mitään vastavuoroisuutta. Kelpaa kyllä puoliksi maksetut laskut, kiva ja siisti koti, ruoat ja seksi. Mutta jos odottaa että mies ihan oma-aloitteisesti muistaisi vaikka syntymäpäivänä tai hankkisi joululahjan niin pettyä kyllä saa. 

 

Lahjoistako se on kiinni, loikeasti?  Huonoa käytöstä miehiltä jos eivät osta joo, mutta sekö pilaa kaiken, vaikka 363 päivänä vuodessa sitten on ihana ?

 

Ei sen lahjan mikään kallis tarvi olla, vaan merkki muistamisesta ja että toinen on tärkeä.

-eri

Mitä itse olen huomannut on se, että eivät kaikki naiset jaksa enää olla parisuhteessa jos tekee kaiken itse. Harrastuksessani oli enemmän miehiä ja minun lisäksi vain toinen nainen. Kuukausien ajan kuuntelin kuinka miehet melkein kilpailivat siitä ja nauroivat, kuka sai keksittyä paremman syyn sillä kertaa, miksi eivät voineet käydä kaupassa, miksi eivät voineet osallistua kotitöihin tai lasten kasvatukseen ja antoivat vinkkejä toisilleen. 

Silloin minulle se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että eivät miehet ole tyhmiä vaan eivät vain halua tehdä.

Miehet vitsailivat kuinka aina tekevät kaiken väärin jos tyttöystävä/vaimo käskee kaupasta jotain ostaa tai pitäisi pyykki pestä tms, jottei pyydetä uudestaan tekemään. Ei kukaan vuosien jälkeen miehistä ottanut opikseen, koska esimerkiksi uudelle tyttöystävälle ne samat selitykset meni läpi. 

Kun tapasin miehen, jonka kanssa oli mukava olla ja johon ihastuin, mutta siinä vaiheessa kun mies ensimmäisen kerran teki tahallisesti pyytämäni asian väärin, jonka olin jo aikoja sitten kuullut ryhmän miehiltä kuinka sen voi pilata, totesin että tämä oli tässä. 



Naiset. Se teidän miehenne tietää kyllä mitä tehdä, kuinka tehdä, millä tavalla, mutta heittäytyvät vain tyhmiksi jotta te teette heidän puolestanne. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olen huomannut on se, että eivät kaikki naiset jaksa enää olla parisuhteessa jos tekee kaiken itse. Harrastuksessani oli enemmän miehiä ja minun lisäksi vain toinen nainen. Kuukausien ajan kuuntelin kuinka miehet melkein kilpailivat siitä ja nauroivat, kuka sai keksittyä paremman syyn sillä kertaa, miksi eivät voineet käydä kaupassa, miksi eivät voineet osallistua kotitöihin tai lasten kasvatukseen ja antoivat vinkkejä toisilleen. 

Silloin minulle se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että eivät miehet ole tyhmiä vaan eivät vain halua tehdä.

Miehet vitsailivat kuinka aina tekevät kaiken väärin jos tyttöystävä/vaimo käskee kaupasta jotain ostaa tai pitäisi pyykki pestä tms, jottei pyydetä uudestaan tekemään. Ei kukaan vuosien jälkeen miehistä ottanut opikseen, koska esimerkiksi uudelle tyttöystävälle ne samat selitykset meni läpi. 

Kun tapasin miehen, jonka kanssa oli mukava olla ja johon ihas

Mieheni ei IKINÄ tuonut kaupasta mitään oikein silloin kun piti. Minä olin se, joka aina kävi kaupassa molempien puolesta, jotta oikeat tavarat ostettiin. Vuoden ajan sitä samaa katselin, kunnes latasin mieheni puhelimeen kaupan sovelluksen ja laitoin listalle kaikki mitä tarvittiin. Sovelluksessa näkyi kuvat ja tuotteiden nimet ja pyysin, että katso kuvat ja KYSY myyjältä, jos et löydä. Kotona odotin ja luulin, että mies ostaisi ne. Mies tuli kotiin kassin kanssa, jossa oli kaikkea mitä ei tarvittu tai ikinä ostettu. Puhelin oli jäänyt autoon (sama puhelin, jota mies aina kantoi kaikkialle kuten lenkille!). Se oli viimeinen pisara. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olen huomannut on se, että eivät kaikki naiset jaksa enää olla parisuhteessa jos tekee kaiken itse. Harrastuksessani oli enemmän miehiä ja minun lisäksi vain toinen nainen. Kuukausien ajan kuuntelin kuinka miehet melkein kilpailivat siitä ja nauroivat, kuka sai keksittyä paremman syyn sillä kertaa, miksi eivät voineet käydä kaupassa, miksi eivät voineet osallistua kotitöihin tai lasten kasvatukseen ja antoivat vinkkejä toisilleen. 

Silloin minulle se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että eivät miehet ole tyhmiä vaan eivät vain halua tehdä.

Miehet vitsailivat kuinka aina tekevät kaiken väärin jos tyttöystävä/vaimo käskee kaupasta jotain ostaa tai pitäisi pyykki pestä tms, jottei pyydetä uudestaan tekemään. Ei kukaan vuosien jälkeen miehistä ottanut opikseen, koska esimerkiksi uudelle tyttöystävälle ne samat selitykset meni läpi. 

Kun tapasin miehen, jonka kanssa oli mukava olla ja johon ihas

Tämä käytösmalli on englanniksi weaponized incompetence. Tahallista avuttomuutta, jota käytetään aseena: kun teen asian huonosti, nainen tekee sen puolestani eikä enää koskaan pyydä uudelleen, joten voin olla suhteessa vapaamatkustaja. Siksi mies ei muka osaa imuroida tai käydä kaupassa tai pestä pyykkiä.

Kyse ei ainakaan mun tapauksessa ole siitä, ettenkö mä haluaisi parisuhdetta. Päinvastoin, unelmoin päivittäin siitä, että minulla olisi kumppani enkä olisi enää yksin.

Mutta ne miehet joiden kanssa minun olisi aikanaan ollut mahdollista saada suhde, olivat sellaisia, että yksin jääminen oli oikeasti parempi vaihtoehto. 

Näin tämä elämä nyt sitten meni. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin...

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ainakaan mun tapauksessa ole siitä, ettenkö mä haluaisi parisuhdetta. Päinvastoin, unelmoin päivittäin siitä, että minulla olisi kumppani enkä olisi enää yksin.

Mutta ne miehet joiden kanssa minun olisi aikanaan ollut mahdollista saada suhde, olivat sellaisia, että yksin jääminen oli oikeasti parempi vaihtoehto. 

Näin tämä elämä nyt sitten meni. Ehkä ensi kerralla sitten paremmin...

Voi että, haluan sanoa sinulle yhden tärkeän asian. Sinä et ole epäonnistunut etkä ole yhtään myöhässä. Se, että et ole valinnut huonoa seuraa vain siksi, ettet olisi yksin, kertoo aidosti vahvuudestasi ja itsesi arvostamisesta. Moni tekee toisin mutta sinä valitsit paremmin.

Yksinäisyys voi tuntua raskaalta, varsinkin kun kaipaa rinnalle jotakuta, joka oikeasti näkee ja ymmärtää. Mutta se, että et ole tyytynyt vähempään kuin ansaitset, luo pohjan juuri sellaiselle suhteelle, jota oikeasti toivot.

Elämäsi ei ole vielä valmis eikä sinun tarinasi ole läheskään kirjoitettu loppuun. Sinulla on oikeus toivoa, unelmoida ja odottaa hyvää. Mä uskon ja toivon, että hyvää on tulossa. Usein asiat loksahtavat paikoilleen silloin, kun sitä vähiten odottaa, mutta juuri silloin, kun itse on kasvanut ja vahvistunut.

Ole lempeä itsellesi. Tsemppiä!

T: Yksi joka löysi vasta viisiikymppisenä kumppaninsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olen huomannut on se, että eivät kaikki naiset jaksa enää olla parisuhteessa jos tekee kaiken itse. Harrastuksessani oli enemmän miehiä ja minun lisäksi vain toinen nainen. Kuukausien ajan kuuntelin kuinka miehet melkein kilpailivat siitä ja nauroivat, kuka sai keksittyä paremman syyn sillä kertaa, miksi eivät voineet käydä kaupassa, miksi eivät voineet osallistua kotitöihin tai lasten kasvatukseen ja antoivat vinkkejä toisilleen. 

Silloin minulle se oli ensimmäinen kerta, kun tajusin, että eivät miehet ole tyhmiä vaan eivät vain halua tehdä.

Miehet vitsailivat kuinka aina tekevät kaiken väärin jos tyttöystävä/vaimo käskee kaupasta jotain ostaa tai pitäisi pyykki pestä tms, jottei pyydetä uudestaan tekemään. Ei kukaan vuosien jälkeen miehistä ottanut opikseen, koska esimerkiksi uudelle tyttöystävälle ne samat selitykset meni läpi. 

Kun tapasi

Mun mies väittää et teen tätä tietokoneiden kanssa.. Joutuu aina selittämään uudestaan parit jutut, kun sen verran harvoin tarvitsen et ehtii unohtua. Hän on älykkäämpi kuin minä, enkä todellakaan tee tahallani, paitsi hänen mielestään heittäydyn avuttomaksi aina vain uudestaan. 

Minusta on kummallista, että yksin asuva 70-vuotias eläkeläisisäni osaa pitää huushollinsa järjestyksessä, mutta aikuiset 30-40-vuotiaat miehet ovat nykyään aivan pentuja. Toki nyt rankasti yleistän. Silti sellainen kutina, etteivät miehet enää monesti edes yritä. Sikaillaan vaan sohvalla älypuhelin kädessä. Harrastuksia ei ole, ainoa mikä pitää kiinni elämässä edes jotenkin on se nainen. Naisen tehtävä on olla äiti, terapeutti, ystävä, rakastaja. Väsyy tuollaiseen kuormaan väkisinkin. 

Ketäpä se miesten siivoojana, ruuan laittajana ja pyykinpesijänä olo kiinnostaa.

Kuinka vaikea se sitten on huomioida puolison syntymäpäivä vaikka kukkakimpulla? Kyllä sekin kertoo jo suhteen tilasta jos toinen ei viitsi nähdä vaivaa edes siihen. 

Ei ole. Olen mielestäni parisuhde ihminen mutta siitä huolimatta ollut lähes koko aikuisikäni sinkkuna tai vaan seurustellut ilman että oltais asuttu yhdessä. Nuoruudessa meni sydän sikäli huolella palasiksi etten ole löytänyt korviketta hänelle ketä rakastin ja kenet olisin silloin halunnut, en oikein luota kehenkään eikä toisaalta ole ketään sellaista ollut tyrkylläkään kenestä oisin voinut sanoa että wau, tää on tässä, tämä mies on sellainen mitä tarvitsen.  

Juuri jokin aika hiljaisina illan tunteina ajattelin että miten paljon mulla ois ollut annettavaa kumppanille, en ole täydellinen ja varmadti osaan olla melko vaativakin koska en tyydy mihinkään laimeaan latteaan, en ole kenenkään äiti en palvelija en passaaja en elättäjä en perässävetäjä. En kestä tyhmiä ja typerästi toimivia ihmisiä jne. Mutta olen aina läsnä, en surffaa somessa kun toinen on samassa tilassa, kuuntelen ja keskityn kumppaniini, kumppanini on aina minulle etusijalla (tätä en ole itse saanut koskaan kokea missään suhteessa, en edes lapsena kotona). Olen ehdottoman luotettava yhden miehen nainen joka satsaa parisuhteeseen enkä pidä toista itsestään selvyytenä. 

Mutta ei, minulla ei ole ollut onnea läytää sellaista "arvoistani" kumppania jota minä voisin myös arvostaa ja josta voisin sanoa ääneen että mulla on ihana mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalta kohdaltani voin sanoa, että on mennyt. Parisuhde ottaa aina enemmän kuin antaa. Jos työpaikalla kuuntelee naisten juttuja, kaikki tuntuvat haaveilevan vain niistä päivistä, kun mies ei ole kotona. 

Enkä usko, että monikaan mies varta vasten mitään kotiorjaa etsii. Jotenkin se tilanne kuitenkin aina ajautuu siihen, että nainen tekee omien töiden lisäksi myös kotityöt ja tukee miestään, joka sohvalla potee rankkaa työviikkoaan. Kulut jaetaan puoliksi, mikä on tietenkin reilua, mutta toisaalta nainen häviää tässä rahallisesti, koska mies syö päivässä jääkaapin tyhjäksi. 

Työssä olen myös tehnyt saman havainnon. Monen miehen työpanos on olematon verrattuna naisiin. Ja varmaan nämäkin miehet kipuavat työpäivän jälkeen sohvalle valittamaan, miten rankkaa oli ja heidän naisensa rientävät taas passaamaan. 

Hmmm..?? Kulujen jakamin

On taas niin pettämätöntä logiikkaa ettei mitään rajaa.

Jos nainen aiheuttaa 2250 € kulut niin on kai kohtuullista että korvaa niitä saman verran. Muussa tapauksessa elää miehen palkalla, mikä tosin onkin hyvin tavallista ja yleisesti hyväksyttyä, ellei jopa edellytetettyä.

Moni ei kaipaa enää miestä rinnalleen. Mutta hyville miehille löytyy kyllä ottaja. Hyvistä miehistä taas harvoin luovutaan. Eli vapailla markkinoilla pyörii lähinnä niitä miehiä, joille nainen on esine ja kotitalouskone. 

Eksäni ei osannut pestä edes omia vaatteitaan. Kun lopulta uuvuin työkuorman alle, hän olisi halunnut hommata minulle piristävän psyykelääkityksen, että jaksaisin taas uurastaa. 

Heitin miehen pihalle. Siihen loppui uupumus.