Onko parisuhde oikeasti mennyt muodista naisten keskuudessa?

Muodista? 

Parisuhteet on monesti rasite.

Olen parisuhteessa oleva nainen ja kaikki naispuoliset ystäväni ja siskoni ovat parisuhteissa sekä eronnut äitini on nykyään myös uudessa suhteessa. Ehkä tämä on vain minun piirissäni sattumaa ja yleisesti ottaen naiset eivät enää halua seurustella tms. En tiedä, en katsele mitä muut tekevät sen enempää, mutta aika paljon pariskuntia näkee tuolla ulkona.

Miten niin on muodista? Nykyään on vaan vara valita. Aiemmin naisen on ollut pakko hankkiutua parisuhteeseen (et saanut omistaa mitään, et ollut toimivaltainen kansalainen, opiskelu oli mahdotonta, tilin avaaminen ei onnistunut). Kun nuo asiat korjaantuivat ja naiset saivat samat kansalaisoikeudet, ajoi parisuhteeseen jonkin aikaa sosiaalinen paine. Nykyään kun siitäkin on päästy, niin voi valita muutakin kuin huonon parisuhteen. Ei kaikki parisuhteet toki ole huonoja,  mutta liian moni on. Silloin on helpompi olla yksin. 

Onko se joskus ollut muodissa? Vai taloudellinen pakko.

No itse en ole ainakaan moista miettinyt vuosiin. Aloin kyseenalaistamaan asiaa joskus 10v sitten ja muutama vuosi sitten tein johtopäätöksen että ei ole wörttiä. Nyt jokainen vuosi on entistä parempi ja näen enää rehellisesti sanottuna painajaisia niistä ajoista ja "suhteista" mitä joskus aiemmin elämässäni koin. 

Tunnen myös pitkiä liittoja ja yksikään niistä ei vaikuta sellaiselta, jonka osa haluaisin olla.

Eikös nuoret ole aina halunneet mennä ja elää. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin on muodista? Nykyään on vaan vara valita. Aiemmin naisen on ollut pakko hankkiutua parisuhteeseen (et saanut omistaa mitään, et ollut toimivaltainen kansalainen, opiskelu oli mahdotonta, tilin avaaminen ei onnistunut). Kun nuo asiat korjaantuivat ja naiset saivat samat kansalaisoikeudet, ajoi parisuhteeseen jonkin aikaa sosiaalinen paine. Nykyään kun siitäkin on päästy, niin voi valita muutakin kuin huonon parisuhteen. Ei kaikki parisuhteet toki ole huonoja,  mutta liian moni on. Silloin on helpompi olla yksin. 

Jep. Siitä on vain muutama vuosikymmen kun naiset halusivat timantteja ja koruja miehiltään - siksi, ettei heillä ollut muuta mahdollisuutta kerryttää omaa omaisuuttaan. Ei saanut olla pankkitiliä, joten korut olivat ainoa tapa turvata omaa selustaa ja saada omia resursseja.

Miksi kukaan nainen haaveilisi s eksiorjuudesta?

En nyt tiedä parisuhteista ylipäätään, mutta huonot paristuhteet ovat menneet pois "muodista". Naiset ovat rohkaistuneet ja uskaltautuvat lähtemään niistä herkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan nainen haaveilisi s eksiorjuudesta?

Entä millainen mies pitää parisuhdetta muoti- juttuna?

huono parisuhde on rajoite ja rasite. Monet parisuhteet on huonoja. 

Ei ole ollut muotia minun elämässäni ikinä. 

Mä tein lapset, heitin miehen pihalle ja elän nyt ilman minkäänlaista kiinnostusta parisuhteeseen. Rakkautta on elämässä muutenkin, seksi ei kiinnosta ja vapaus on ihana asia perhe-elämän jälkeen. En viitsi enää kokata, siivota, pyykätä ja järjestellä aikatauluja muille kuin itselleni. Se aika meni jo, vaikka ihanaa tavallaan olikin. Pienet lapset saavat kestämään parisuhteen huonojakin puolia. Enää ei ole tarvetta.

Minulla on teini-ikäiset lapset ja elämässä kaikki miessuhteet ovat ottaneet enemmän kuin antaneet. Parempi nauttia omien lasten seurasta ilman, että koko ajan on joku mies vaatimassa jotain.

Olen luonteeltani kiltti ja miellyttämishaluinen. En oikein pärjää suhteessa tavallisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä tein lapset, heitin miehen pihalle ja elän nyt ilman minkäänlaista kiinnostusta parisuhteeseen. Rakkautta on elämässä muutenkin, seksi ei kiinnosta ja vapaus on ihana asia perhe-elämän jälkeen. En viitsi enää kokata, siivota, pyykätä ja järjestellä aikatauluja muille kuin itselleni. Se aika meni jo, vaikka ihanaa tavallaan olikin. Pienet lapset saavat kestämään parisuhteen huonojakin puolia. Enää ei ole tarvetta.

Eron jälkeen olen ollut onnellinen ihan joka ikinen päivä. Lisäyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on teini-ikäiset lapset ja elämässä kaikki miessuhteet ovat ottaneet enemmän kuin antaneet. Parempi nauttia omien lasten seurasta ilman, että koko ajan on joku mies vaatimassa jotain.

Olen luonteeltani kiltti ja miellyttämishaluinen. En oikein pärjää suhteessa tavallisen miehen kanssa.

Koen juuri samoin. Alan liian helposti parisuhteessa mahdollistamaan toisen ihmisen hyvää elämää. Nyt haluan mahdollistaa sen itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tein lapset, heitin miehen pihalle ja elän nyt ilman minkäänlaista kiinnostusta parisuhteeseen. Rakkautta on elämässä muutenkin, seksi ei kiinnosta ja vapaus on ihana asia perhe-elämän jälkeen. En viitsi enää kokata, siivota, pyykätä ja järjestellä aikatauluja muille kuin itselleni. Se aika meni jo, vaikka ihanaa tavallaan olikin. Pienet lapset saavat kestämään parisuhteen huonojakin puolia. Enää ei ole tarvetta.

Eron jälkeen olen ollut onnellinen ihan joka ikinen päivä. Lisäyksenä.

Näinpä. Suhde mieheen: itkua ja hammasten kiristystä. Lupausten pettämisiä, hyväksikäyttöä, törkeyksiä, tökeröyksiä, halventamista, negatiivisia vaikutteita. Mitä pakotetumpi suhde, sitä hirveämpää. Lasten vuoksi ja yhteishuoltajuudet kaikista karmaisevimpia. 

Elämä sinkkuna: seesteistä ja rauhallista. Omia harrastuksia, kiinnostuksenkohteita. Velvollisuuksia ja hupia siinä määrin mitä itse haluaa. Ei pakko tehdä mitään, mitä ei halua, kukaan ei vonkaa, painosta, vittuile, katso pahalla, puhu pahaa selän takana, jne. jne. jne.

Olisi varmaan muodissa jos miehiltä saisi riittävästi takaisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tein lapset, heitin miehen pihalle ja elän nyt ilman minkäänlaista kiinnostusta parisuhteeseen. Rakkautta on elämässä muutenkin, seksi ei kiinnosta ja vapaus on ihana asia perhe-elämän jälkeen. En viitsi enää kokata, siivota, pyykätä ja järjestellä aikatauluja muille kuin itselleni. Se aika meni jo, vaikka ihanaa tavallaan olikin. Pienet lapset saavat kestämään parisuhteen huonojakin puolia. Enää ei ole tarvetta.

Eron jälkeen olen ollut onnellinen ihan joka ikinen päivä. Lisäyksenä.

Näinpä. Suhde mieheen: itkua ja hammasten kiristystä. Lupausten pettämisiä, hyväksikäyttöä, törkeyksiä, tökeröyksiä, halventamista, negatiivisia vaikutteita. Mitä pakotetumpi suhde, sitä hirveämpää. Lasten vuoksi ja yhteishuoltajuudet kaikista karmaisevimpia. 

Elämä sinkkuna: seesteistä j

Minun avioliittoni ei ollut edes noin kauhea, vaan vissiin aika tavanomainen. Silti tuntuu, että käteen parisuhteesta itsestään ei jäänyt juuri mitään. Nyt tuntuu, kuin koko ihminen olisi täysin vieras. Kummallista. Niin vähän voi ihminen itsestään parisuhteessa antaa. Otti kyllä.