Asunnon puolikkaan ostaminen toiselta?

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä miten se velaton osuus oli "unohtunut". Tottakai se pitää maksaa, vai Luulitko että jos velkaa olisi vaikka vain tonni jäljellä niin exälle riittäisi että otat tonnin velan itsellesi ja hän lähtee tyhjin käsin? Todennäköisesti et, ja tottakai sama pätee on sitä asunto maksettu sitten 99% tai 10%.

Ja voihan se exäkin haluta lunastaa asunnon sinulta, yhdessä se pitää yrittää neuvotella eikä kumpikaan voi vaan päättää että nyt toinen lähtee ja asunto jää itselle. 

Mutta, onko se asunto oikeasti ainoa yhteinen omaisuus, eikä mitään muuta ositettavaa ole? Muu omaisuus tietysti pitää myös jakaa, ja jos esim exälle jää yhteinen auto, se voidaan kompensoida sitten asunnon jaossa. Eli jos jätät kaiken muun exälle niin ehkä et tarvitsekaan niin paljon enää lainaa asuntoon? 

En luullut, en ajatellut kovin järkevästi, kun tunnekuohussa kirjoitin. Shoutout kaikille, jotka pystyvät joka sekunti olemaan viimeisen päälle skarppina ja virheettömiä, varsinkin kun on alistettu ja kyykytetty edeltävät muutamat vuodet.

En ajatellut mitään "tonni jäljellä" tyyppistä tilannetta, vaan ihan meidän tilannettamme spesifisti ja kuten sanoin, sitä lainaa ei ole lyhennetty mitään viittäkymmentä tai sataatuhatta tähän mennessä, jolloin tuo velaton osuus ei näytellyt niin suurta osaa, mutta tuo kuitenkin "ikävähkön" lisäerän laskelmiini. En ymmärrä miksi pitää olla veemäinen tuon takia?

Ex ei halua ostaa minua ulos asunnosta. Meillä on ihan omat autot, tilit, säästöt, sijoitukset ja muut. Ei olla naimisissa. Ainoat yhteiset asiat ovat lapset, asunto ja osa huonekaluista.

Ap.

Vanha laina ei siirtynyt vaan otin uuden lainan jolla maksettiin vanha laina pois ja ex-miehelle puolikas jo lyhennetystä lainapääomasta.

Sovimme eksän kanssa minkä arvoiseksi laskemme asunnon. Asunnon ja lainan arvo jaettiin kahtia. Pankin kanssa sovin uudesta lainasta minulle, mikä kattoi sekä minulla jo olleen puoliskon että eksältä ostamani puoliskon. Laina-aika toki tässä yhteydessä piteni, kun uusi laina oli taas 20 vuodeksi.  Eksä sai sitten asunnon arvon puolikkaan ja alkuperäisen lainasaldon puolikkaan erotuksen tililleen.

Vierailija kirjoitti:

Vanha laina ei siirtynyt vaan otin uuden lainan jolla maksettiin vanha laina pois ja ex-miehelle puolikas jo lyhennetystä lainapääomasta.

Toki tästä on aikaa se melkein kaksikymmentä vuotta ja ajat oli erilaiset. Muutaman vuoden vanha talo riitti yksinään vakuudeksi, silloiset tulot riitti juuri ja juuri pankin laskelmien mukaan lainan saantiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankitte puolueettoman arvion asunnon nykyisestä arvosta. Puolikas siitä miinus puolikas jäljellä olevasta lainasummasta on se määrä, mitä asunnon lunastavan osapuolen pitää maksaa toiselle osapuolelle. Lisäksi pankin kanssa pitää sopia, että jäljellä oleva laina siirtyy yksin asunnon lunastaneen osapuolen vastuulle.

Tässä voi tulla ongelmia, jos järjestely ei sovi pankille. Silloin voidaan joutua tilanteeseen, jossa asunto on pakko myydä ulkopuoliselle.

Nyt maksamme yhdessä lainaa ja vastiketta noin 1500€/kk. Selviäisin tuosta ehkä yksin juuri ja juuri muiden kulujen ohella, mutta mieluusti tietysti hiukan vähemmän maksaisin, että olisi pelivaraa. Vastikkeessa ei oikein ole neuvotteluvaraa, joten se "vähennys" pitäisi saada sovittua lainanlyhennykseen. Nyt meillä on ollut korkoputki myös turvana, edelleen huidellaan siellä korkoputken ylärajalla. Uuteen lainaan e

Ehkä juuri ja juuri selviäisit. Tässäpä se. Mikään pankki ei ikipäivänä tule suostumaan tuohon. Tarvitset lisää velkaa paitsi lainaan myös maksaaksesi eksäsi ulos asunnosta. Tarkoittaa että menosi olisivat korkeammat kuin mitä nykyisellään maksatte. Kysyä tietenkin aina voi ja kannattaa mutta älä pety , et vain pärjää taloudellisesti. Liian iso riski pankille.

Vierailija kirjoitti:

Keskustele pankin kanssa ensin, onko edes mahdollista siirtää laina toisen nimiin. Sitten sovitte omaisuuden jakamisesta. Jäljellä oleva laina hyvä huomioida myös jakoa tehdessä. Me ei käytetty arvioijaa, kun päästiin sopuun muuten. Ei ole pakollista.

Yksi vaihtoehtohan on toki maksaa se yhteinen laina pois ja asunnon puolikkaan ostaja nostaa omiin niminssä sitten sellaisen lainan, joka kattaa sen loppusumman. Kummin vain, niin asunnon itselleen lunastavalla täytyy olla taloudellinen mahdollisuus hoitaa se asuntolaina yksinään, muutenhan pankki ei siihen suostu.

Vierailija kirjoitti:

Keskustele pankin kanssa ensin, onko edes mahdollista siirtää laina toisen nimiin. Sitten sovitte omaisuuden jakamisesta. Jäljellä oleva laina hyvä huomioida myös jakoa tehdessä. Me ei käytetty arvioijaa, kun päästiin sopuun muuten. Ei ole pakollista.

Jonkinlainen virallisempi ositus pitää ehdottomasti tehdä. Ulkopuolinen asiantuntija on hyvä olla. Muuten voi tulla ongelmia myöhemmin, kun toinen osapuoli kuolee. Silloin voi vuosien päästä ilmestyä kummittelemaan epäselväksi jäänyt omaisuuden, velkojen ja muun jako ja selvittely, jos se jäi tekemättä avioeron yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankitte puolueettoman arvion asunnon nykyisestä arvosta. Puolikas siitä miinus puolikas jäljellä olevasta lainasummasta on se määrä, mitä asunnon lunastavan osapuolen pitää maksaa toiselle osapuolelle. Lisäksi pankin kanssa pitää sopia, että jäljellä oleva laina siirtyy yksin asunnon lunastaneen osapuolen vastuulle.

Tässä voi tulla ongelmia, jos järjestely ei sovi pankille. Silloin voidaan joutua tilanteeseen, jossa asunto on pakko myydä ulkopuoliselle.

Nyt maksamme yhdessä lainaa ja vastiketta noin 1500€/kk. Selviäisin tuosta ehkä yksin juuri ja juuri muiden kulujen ohella, mutta mieluusti tietysti hiukan vähemmän maksaisin, että olisi pelivaraa. Vastikkeessa ei oikein ole neuvotteluvaraa, joten se "vähennys" pitäisi saada sovittua lainanlyhennykseen. Nyt meillä on ollut korkoputki myös turvana, edelleen huidellaan siellä korkoputken ylärajalla. Uuteen lainaan e

Pankki ei lähde noihin juuri ja juuri selviän lainoistani diileihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä miten se velaton osuus oli "unohtunut". Tottakai se pitää maksaa, vai Luulitko että jos velkaa olisi vaikka vain tonni jäljellä niin exälle riittäisi että otat tonnin velan itsellesi ja hän lähtee tyhjin käsin? Todennäköisesti et, ja tottakai sama pätee on sitä asunto maksettu sitten 99% tai 10%.

Ja voihan se exäkin haluta lunastaa asunnon sinulta, yhdessä se pitää yrittää neuvotella eikä kumpikaan voi vaan päättää että nyt toinen lähtee ja asunto jää itselle. 

Mutta, onko se asunto oikeasti ainoa yhteinen omaisuus, eikä mitään muuta ositettavaa ole? Muu omaisuus tietysti pitää myös jakaa, ja jos esim exälle jää yhteinen auto, se voidaan kompensoida sitten asunnon jaossa. Eli jos jätät kaiken muun exälle niin ehkä et tarvitsekaan niin paljon enää lainaa asuntoon? 

Tässä sen näkee, miten harkitsemattomasti ihmiset nykyään ostavat uusia asuntoja myyntihinnalla huomioimatta, miten se rahoitusvastikkeen osuus vaikuttaa sitten taloudelliseen tilanteeseen. Uudiskohteissa kun nykyään tuntuu olevan melkoinen ero myyntihinnan ja velattoman hinnan välillä, jolloin rahoitusvastike jää melkoisen korkeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä elää tavalla, jossa edellytetään kahden ihmisen palkkaa. Talo jäisi sinulle (voisit sen ostaa), jos olisit jo alunalkaen miettinyt, onko minulla yksin tähän varaa.

Ei Suomessa ole tällaiseen varaa. Ostovoima on heikko ja asuminen on kallista isoissa kaupungeissa. Halvoissa pikkukylissä ei ole palveluja lapsiperheille. Yksinhuoltajat asuvat tyyliin kolmiossa kolmen lapsen kanssa.

Marssi sinne pankkiin äläkä tuhlaa aikaasi turhaan haaveiluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankitte puolueettoman arvion asunnon nykyisestä arvosta. Puolikas siitä miinus puolikas jäljellä olevasta lainasummasta on se määrä, mitä asunnon lunastavan osapuolen pitää maksaa toiselle osapuolelle. Lisäksi pankin kanssa pitää sopia, että jäljellä oleva laina siirtyy yksin asunnon lunastaneen osapuolen vastuulle.

Tässä voi tulla ongelmia, jos järjestely ei sovi pankille. Silloin voidaan joutua tilanteeseen, jossa asunto on pakko myydä ulkopuoliselle.

Mihin sitä arviota tarvitaan jos voi itse sopia hinnan?  Muutama satanen menee arvioonkin.

Samaa ihmettelen. Sehän on kaupan osapuolten välinen sopimus millä hinnalla myydään ja ostetaan. Te voitte keskenänne sopia hinnaksi ihan mitä tahdotte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele pankin kanssa ensin, onko edes mahdollista siirtää laina toisen nimiin. Sitten sovitte omaisuuden jakamisesta. Jäljellä oleva laina hyvä huomioida myös jakoa tehdessä. Me ei käytetty arvioijaa, kun päästiin sopuun muuten. Ei ole pakollista.

 

Jonkinlainen virallisempi ositus pitää ehdottomasti tehdä. Ulkopuolinen asiantuntija on hyvä olla. Muuten voi tulla ongelmia myöhemmin, kun toinen osapuoli kuolee. Silloin voi vuosien päästä ilmestyä kummittelemaan epäselväksi jäänyt omaisuuden, velkojen ja muun jako ja selvittely, jos se jäi tekemättä avioeron yhteydessä.

 

Ap ei ole naimisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele pankin kanssa ensin, onko edes mahdollista siirtää laina toisen nimiin. Sitten sovitte omaisuuden jakamisesta. Jäljellä oleva laina hyvä huomioida myös jakoa tehdessä. Me ei käytetty arvioijaa, kun päästiin sopuun muuten. Ei ole pakollista.

Yksi vaihtoehtohan on toki maksaa se yhteinen laina pois ja asunnon puolikkaan ostaja nostaa omiin niminssä sitten sellaisen lainan, joka kattaa sen loppusumman. Kummin vain, niin asunnon itselleen lunastavalla täytyy olla taloudellinen mahdollisuus hoitaa se asuntolaina yksinään, muutenhan pankki ei siihen suostu.

Tänä päivänä on vielä se ongelma, että kuka tahansa miten hienossa työssä hyvänsä voi menettää työnsä koska tahansa. Varmasti pankit ottavat sen huomioon ja suhtautuvat kriittisesti mahdollisiin tulevaisuuden maksuvaikeuksiin. Eiköhän Ap:n ja puolison kannata vain myydä asunto ja maksaa velat pois, jos asunnon hinta ei ole paljon laskenut (tavallista nykyään). En näe muuta realistista mahdollisuutta. Sitten kumpikin muuttaa oman taloutensa sallimiin neliöihin. Lasten takia tarvitaan toki tilaa, mutta taloudelliseen ahdinkoon ei pidä tahallaan ryhtyä. Nyt kun ollaan muutenkin vähennetty yhteiskunnan tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele pankin kanssa ensin, onko edes mahdollista siirtää laina toisen nimiin. Sitten sovitte omaisuuden jakamisesta. Jäljellä oleva laina hyvä huomioida myös jakoa tehdessä. Me ei käytetty arvioijaa, kun päästiin sopuun muuten. Ei ole pakollista.

 

Jonkinlainen virallisempi ositus pitää ehdottomasti tehdä. Ulkopuolinen asiantuntija on hyvä olla. Muuten voi tulla ongelmia myöhemmin, kun toinen osapuoli kuolee. Silloin voi vuosien päästä ilmestyä kummittelemaan epäselväksi jäänyt omaisuuden, velkojen ja muun jako ja selvittely, jos se jäi tekemättä avioeron yhteydessä.

Lisään tähän, että oli kyseessä avopari, mutta kun heillä on yhteisiä lapsia, heitä pidetään melkein kuin avioparina monissa tilanteissa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankitte puolueettoman arvion asunnon nykyisestä arvosta. Puolikas siitä miinus puolikas jäljellä olevasta lainasummasta on se määrä, mitä asunnon lunastavan osapuolen pitää maksaa toiselle osapuolelle. Lisäksi pankin kanssa pitää sopia, että jäljellä oleva laina siirtyy yksin asunnon lunastaneen osapuolen vastuulle.

Tässä voi tulla ongelmia, jos järjestely ei sovi pankille. Silloin voidaan joutua tilanteeseen, jossa asunto on pakko myydä ulkopuoliselle.

Mihin sitä arviota tarvitaan jos voi itse sopia hinnan?  Muutama satanen menee arvioonkin.

Samaa ihmettelen. Sehän on kaupan osapuolten välinen sopimus millä hinnalla myydään ja ostetaan. Te voitte keskenänne sopia hinnaksi ihan mitä tahdotte.

No, ei se ole ihan noin mustavalkoista jos taloa käytetään lainan vakuutena ja on myös sellainen taho, kuin verottaja. 

Ja sitten sellainen vinkki, kuin elatusmaksu. Elatusmaksun voi suorittaa kertamaksuna, eli talon puolikkaalla mies kuittaa elarit. 

Vierailija kirjoitti:Pankki ei lähde noihin juuri ja juuri selviän lainoistani diileihin. 

 

Juuri näin. Pankille ei ole merkitystä sillä mitkä ovat ap:n laskelmat ja mitkä ovat ap:n todelliset elämisen kulut. Vaan pankilla on omat taulukot mistä he katsovat minkä verran esim ihmisellä ja kahdella lapsella kuluu elämiseen keskimäärin. Ja jos ap:n palkka ei siihen yllä, niin pankkia ei kiinnosta miten pienet teidän todelliset elinkustannukset ovat. Lainaa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele pankin kanssa ensin, onko edes mahdollista siirtää laina toisen nimiin. Sitten sovitte omaisuuden jakamisesta. Jäljellä oleva laina hyvä huomioida myös jakoa tehdessä. Me ei käytetty arvioijaa, kun päästiin sopuun muuten. Ei ole pakollista.

 

Jonkinlainen virallisempi ositus pitää ehdottomasti tehdä. Ulkopuolinen asiantuntija on hyvä olla. Muuten voi tulla ongelmia myöhemmin, kun toinen osapuoli kuolee. Silloin voi vuosien päästä ilmestyä kummittelemaan epäselväksi jäänyt omaisuuden, velkojen ja muun jako ja selvittely, jos se jäi tekemättä avioeron yhteydessä.

 

Ap ei ole naimisissa. 

 

Huomasin sen, mutta kun on yhteiset lapset, he ovat sidoksissa toisiinsa siviilisäädystä riippumatta. Yhdessä ostettu asunto sitoo heitä entisestäänkin toisiinsa. Vain lapseton, vuokralla asuva avopari voi tuosta vain helposti muuttaa erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä elää tavalla, jossa edellytetään kahden ihmisen palkkaa. Talo jäisi sinulle (voisit sen ostaa), jos olisit jo alunalkaen miettinyt, onko minulla yksin tähän varaa.

Ei Suomessa ole tällaiseen varaa. Ostovoima on heikko ja asuminen on kallista isoissa kaupungeissa. Halvoissa pikkukylissä ei ole palveluja lapsiperheille. Yksinhuoltajat asuvat tyyliin kolmiossa kolmen lapsen kanssa.

Pikkulylissä on yleensä kaikki palvelut lapsiperheille. Tuo ettei olisi, on vain sellainen slogan, jolla pääkaupunkiseutulaiset perustelevat omaa asumistaan omalla alueellaan. Mutta slogan ei perustu todellisuuteen.

Onko laina-aikaa mahdollista pidentää?

Itse otin eron jälkeen 44 vuotiaana 88 000€ lainan, jotta sain asunnon itselleni ja kahdelle lapselle pk-seudulla. Maksuajaksi sovittiin 25 vuotta, jotta kuukausierä saatiin matalaksi (tällä hetkellä 436€/kk), nyt kun elätän palkallani 3 henkeä. Kun lapset muuttavat omilleen (arviolta seuraavien 2-5 vuoden aikana), myyn tämän, maksan asuntolainen pois ja hankin itselleni kivan velattoman kaksion tai kolmion.