Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua isänsä hautajaisiin
16.11.2025 |
Pitkä tarina lyhyesti.
Lapselle täysin vieras isä kuoli. Isä kitsasteli elatusmaksuissa, eikä edes ostanut lapselle puhelinta tai tietokonetta. Tämän vuoksi lapsi ei ole ollut yhteydessä isäänsä.
Pitäisikö lasta yrittää kuitenkin maanitella menemään isänsä hautajaisiin? Harmittaako lasta myöhemmin jossei mene? Lapsi on kohta 20-vuotias.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme edes kutsuneet yhtä lasta hautajaisiin.
Meillä testamentattiin tuollainen aloituksen kaltainen lapsi ulos suvun perinteistä. Ei tarvitse olla enää yhteyksissä.
Lakiosa saaminen ei edellytä hautajaisiin osallistumista.
Suvun perinteet voi yhteisymmärryksessä testamentata siten, että niitä ei ole mahdollista saada lakiosaa vaatimalla.
Mistähän saisi johtuu, ettei ollut tekemisissä. Me tiedetään nyt ainakin.
Kelle ketjun kirjoittajista tämä oli suunnattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En äitinä edes keskustelisi poisjäämisestä. Tottakai menee sinne!
Ollessani pääministeri Sanna Marini isä kuoli eikä Sanna osallistunut hautajaisiin. Tiettävästi ei ollut isänsä kanssa tekemisissä juuri ollenkaan koko elämänsä aikana. Isä oli juoppo.
En fanita Sanna Marinia ollenkaan, mutta tuossa tapauksessa oli ihan ok jättää hautajaiset väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella ei ole koskaan ollut minkäänlaista tunnesidettä isäänsä, niin eo pitäisi ainakaan vaatia osallistumista. Mutta pelkästään se, että isä ei ole maksanut jotain kuluja ei pitäisi vaikuttaa. Lapsella on kuitenkin vain yksi isä. Myöhemmin häntä voi harmittaa ettei mennyt. Hautajaisissa käynti on muutenkin ihmiselle hyväksi, se muistuttaa elämän katoavaisuudesta.
Jos ei maksa lapsen kuluja, on jättänyt heitteille ja vastuuton vanhempi.
Millä tavoin jätetään heitteille, jos lapsella on lähivanhempi? Onko lähivanhempi jollain tavoin itse kyvytön huoltajaksi?
Vierailija kirjoitti:
En äitinä edes keskustelisi poisjäämisestä. Tottakai menee sinne!
En 20v keskustelisi hautajaisiin menemisestä.
Aikuinen kuin olen! Päätän itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on nykyisin kovin outoa. Kukaan ei halua mennä sinne tai tänne. Inhotaan, vihataan tai vähintäänkin oudoksutaan muita ympärillä. Kaikki haukutaan ja juorutaan asiat. Mitään ei viitsitä, ei haluta, ei jakseta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella ei ole koskaan ollut minkäänlaista tunnesidettä isäänsä, niin eo pitäisi ainakaan vaatia osallistumista. Mutta pelkästään se, että isä ei ole maksanut jotain kuluja ei pitäisi vaikuttaa. Lapsella on kuitenkin vain yksi isä. Myöhemmin häntä voi harmittaa ettei mennyt. Hautajaisissa käynti on muutenkin ihmiselle hyväksi, se muistuttaa elämän katoavaisuudesta.
Jos ei maksa lapsen kuluja, on jättänyt heitteille ja vastuuton vanhempi.
Millä tavoin jätetään heitteille, jos lapsella on lähivanhempi? Onko lähivanhempi jollain tavoin itse kyvytön huoltajaksi?
Ymmärrät varmaan, että se elättäminen on MOLEMPIEN vanhempien tehtävä. Ja huolehtiminen myös.
Jos tätä ei tee niin on vätys tuhka_muna ja jättää heitteille.
En arvosta - yhtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En äitinä edes keskustelisi poisjäämisestä. Tottakai menee sinne!
Ei kai aikuisen (20v) tarvitsekaan keskustella meneekö vai ei, kun se ei kuulu kenellekään. Varsinkaan mammalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisiin mennään, jos sinne kutsutaan. Sitä kutsutaan kohteliaasti käytökseksi, varsinkin kun kyseessä on vainajan lapsi. Ja miten se, ettei lapsen isä suostunut vaatimiisi, ilmeisesti kohtuuttomaan suuriin elatusmaksuihin, tai hankkinut lapselle luultavasti kalleimpia vaadittuja laitteita on perustelu siihen, että lapsi ei ollut yhteydessä isäänsä. Kyllä lapsen ja vanhemman yhteyden pitäisi perustua ihan muihin asioihin kuin siihen paljonko isä syytää rahaa vaativalle lapsen äidille. Eikä tämä oikeuta äitiä mustamaalaamaan isää lapselle, saati siihen, että katkaisee yhteydenpidon isän ja lapsen välillä.
Osallistutko sinä kaikkiin kissanristiäisiin mihin sinut kutsutaan?
Sehän se onkin, kun kaiken maailman kissanristiäisiin osallistutaan. Tässä ei ollut kyse sellaisesta vaan oman isän hautajaisista. Vasta äskettäin luin lehdestä, miten hautajaisista on nykyisin tullut välttämätön paha.
Totta on, että 20-vuotias päättää itse. Kannattaa kuitenkin käydä keskustelua aiheesta. Tässä olisi tilaisuus tehdä lopullinen pesäero isään.
Perintö ei oikeastaan kuulu tähän asiaan, mutta tietysti rintaperillisellä on oikeus lakiosaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkeitahan nuo perhesuhteet ovat ja varsinkin erotilanteissa ihmissuhteet saattavat säröytyä pahastikin. Mutta onneksi on myös poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Valkeitahan nuo perhesuhteet ovat ja varsinkin erotilanteissa ihmissuhteet saattavat säröytyä pahastikin. Mutta onneksi on myös poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä
Viisasta puhetta. Mummo pani taas asiat paikalleen. Mutta mahdatko muistaa, mikä oli se rumempi sana, jota hän käytti uskottomuudesta? Kiinnostaisi kovasti tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se isä on ihan vieras ihminen pojalle, niin en ihmettele, ettei kiinnosta mennä.
Ei mennyt Sanna Marinkaan.
Tottakai menee. Sentään jo kaksikymppinen. Onhan hän saanut isältään kuitenkin sen tärkeimmän, eli elämän. Siinä puhelimen ja tietokoneen saamatta jäämiset jää toiselle sijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo puhui huorintekemisestä. Hän ei ollenkaan hyväksynyt uskottomuutta. Oli sellainen vanhan kansan ihminen.
Minun aikuinen poikani ei mennyt isänsä hautajaisiin. Isänsä oli ollut juovuksissa ja perseillyt 24/7 viimeiset elinvuotensa. Poika myös kieltäytyi perinnöstä. Nosti vain henkivakuutusrahat.
Kun hautajaisista ei tuu rahaa niin turha on mennä
Vierailija kirjoitti:
En äitinä edes keskustelisi poisjäämisestä. Tottakai menee sinne!
Ei tietenkään mene jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai menee. Sentään jo kaksikymppinen. Onhan hän saanut isältään kuitenkin sen tärkeimmän, eli elämän. Siinä puhelimen ja tietokoneen saamatta jäämiset jää toiselle sijalle.
Että ihan elämän. Ei se elämä kyllä isältä saatu ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai menee. Sentään jo kaksikymppinen. Onhan hän saanut isältään kuitenkin sen tärkeimmän, eli elämän. Siinä puhelimen ja tietokoneen saamatta jäämiset jää toiselle sijalle.
Että ihan elämän. Ei se elämä kyllä isältä saatu ole.
Outo biologia sinulla. Ei äiti yksin voi saada lasta, jollain tavalla se siemennys (hedelmöitys) pitää tapahtua. Elämän alku.... Vai onko tämäkin asia muuttunut. Eri
Eli faktan kertoja on pahempi kuin tekijä (tekemättä jättäminen).
Ammutta viestin tuojan, ette viestin lähettäjää.
Kätevää.