Kun tiedät että pitäisi erota mutta samalla se tuntuu väärältä

Tilanne on tämä: Ollaan seurusteltu miehen kanssa 5 vuotta. Minulle suhde on viides miehelle ensimmäinen. Mies on 41 vuotias minä 35 vuotias. Ei asuta yhdessä. Mua on ihan alusta asti hiertänyt tietyt asiat miehessä: Hänellä ei ole minkään näköisiä käytöstapoja. Pöytätavat kuin 4 vuotiaalla, kauhoo ruokaa kyynärpää pitkällä jättimäisiä annoksia. Puhuu ruoka suussa ja veitsen sijasta käyttää sormia siihen että saa ruoan kootuksi haarukkaan. Mussuttaa suu auki ja ruokailun lopuksi röyhtäisee vastapäätä istuvan naamaan. Hänen kanssaan syöminen on niin ällöttävää että en oikeasti kehtaa mihinkään hienoihin ravintoloihin häntä viedä. Vessassa käydessä jättää aina vessanpytyn istuimen ylös vaikka tietää että en voi sietää sitä. Ei siivoa jälkiään, jättää kaikki karkkipaperit ja käytetyt nenäliinat pöydille. Kotiaan ei siivoa koskaan. Viimeksi kun kävin hänen luonaan niin hänellä oli kolmen kuukauden tiskit altaassa ja pöydät täynnä tyhjiä kaljatölkkejä, pitsalaatikoita ja muuta roskaa ja lattia täynnä mustaa pölyä. Juo alkoholia paljon ja humalassa muuttuu itsekkääksi. Kun mennään juhannuksena yhdessä vanhempieni mökille mies ostaa itselleen kassillisen kaljaa josta ei tarjoa muille. Ei siis mitään mökkituliaisia vaan pelkästään itselleen kaljaa.  Ei ylipäätään huomio muita mitenkään. Ei puhu kenellekään mitään oma aloitteisesti ei edes toivota huomenta tai hyvää yötä. Ei koskaan katso ketään silmiin, ei edes minua. Kotona möllöttää vaan sohvalla ja tuijottaa kännykkää. Näisen "pikkupuutteiden" lisäksi ongelmana on erilaiset käsitykset seurustelusta. Mä haluaisin pientä arkista romantiikkaa ja huomiota mieheltä. Esim. että ostaisi joskus kukkia muutenkin kuin synttäreinä, halaisi, auttaisi kotitöissä, juttelisi. Sellasta kumppanuutta ja toisen huomioimista. Mun mielestä parsiuhteessa talouden pitäisi olla yhteistä eikä pitäisi olla niin tarkkaa kumpi maksaa mitäkin. Mies on todella tiukka siitä että esim. ravintolassa käydessä molemmat maksaa oman ruokansa. Musta tää on nöyryyttävää ja kertoo että mies ei halua olla suhteessa mun kanssa. . Seksiä meillä on pari kertaa vuodessa, vaikka itse haluaisin useamman kerran viikossa. Sitten se suurin ongelma: Mä haluaisin naimisiin ja perustaa perheen. Itseasiassa iän puolesta mulla on jo kiire. Miehelle riittää kevyt tapailu Mies on tehnyt selväksi että ei halua naimisiin, ei halua lapsia ja ei ole aikeissa muuttaa yhteen.  Miehelle perhe ei tarkoita yhtään mitään, ei pidä yhteyttä vanhempiinsa tai sisaruksiinsa tai kehenkään muuhunkaan sukulaiseensa. Mulle perhe on kaikki kaikessa, olen todella läheisissä väleissä vanhempieni ja veljeni kanssa ja haluan kokea samanlaisen rakkauden kuin vanhemmillani on keskenään. Musta tuntuu että tässä meidän suhteessa ei ole mitään järkeä ja meidän olisi parempi erota, mutta sitten samalla tuntuu tosi pahalta koska kaikesta huolimatta rakastan tuota miestä.