Millaisia sairauksia teillä on,joista ihmisillä on ihan väärät käsitykset tai ennakkoluuloja? Aloitan: atopia ja

Tämä on just tätä, annetaan neuvoja joita ei kysytty. Varmasti tarkoitetaan hyvää, mutta kun ihmiset yleensä ovat perehtyneet sairauteensa niin neuvojen sijaan voisi vaikka kysellä miten toinen pärjää. Helposti, varmasti tarkoittamattaan, voi tulla vähätelleeksi toisen tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levottomat jalat. Pahimmillaan yhtä h*lvettiä. 

Kokeilepa kuurina b-vitamiinit tuplana ja sen jälkeen kaikki kofeiinijutut kolajuomia myöten pois iltakuuden jälkeen. Itselläni tuo auttoi, kun vaiva oli pahimmillaan. Niksit bongasin Uniliiton Levottomat jalat -vihkosesta, jonka löysin terkkarista. Näyttää nuo niksit löytyvän myös tuon järjestön nettisivuilta.

Ei onnistunut lainaus. 81 tarkoitettu vastaukseksi tähän.

Minulla on masennus ja päihdeaddiktio. Kumpaankin olen hakenut ja saanut hoitoa. Avoimesti olen lähipiirille kertonut. Työni olen hoitanut aina, samoin kodin, silti kohtaan arvostelua siitä onko minulla muka yhtään mitään kun en örvellä työttömänä lähipubissa.. tai vain makaa sängyn pohjalla.. jos olen sitten vaikka flunssassa, niin toisaalta meinataan et no nyt se on dokannut tai romahtanut..

Terveydenhuollossa myös joutuu aina kuulusteluun, jos hakeutuu lääkärille vaikka siksi että on angiina..

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävin vanhalla miesgynellä. Se hirtti sen metallisen sisätutkimus aparaatin kiinni karvoitukseeni ja kun sanoin, että sattuu, melkein huusi, että ei voi sattua eikä antanut selittää, että tukistaa minua alapäästä sillä. Selitti vielä päälle, että olen jotenkin mieleltäni yliherkkä, kun minulla on psoriasis (katsoi tiedoistani). 

 

Että sellaista. Psoriasis joko johtuu mielen herkkyydestä tai aiheuttaa sitä. Terveisiä vaan Seinäjoelle. Hullu ukko.

Oliko Erikan exä?

Vierailija kirjoitti:

MS-tauti ei ole mielisairaus, eikä se parane ruokavaliolla eikä ottamalla itseään niskasta kiinni. Ei edes ulkoilemalla enemmän. Ja ei, en ole juovuksissa vaikka horjuisin.

Niin joo tämä ^ (olen tuo aiemmin MS-taudista kirjoittanut)

Olen saanut ehdotuksia että tämän voisi parantaa jollain luolamiesruokavaliolla tai vieraammat sanoo että pitää liikkua enemmän että jaksaa (tutut tietääkin, että harrastan sairaudestani huolimatta edelleen pitkän matkan juoksemista ja salia ja patikointia SILLOIN kun pystyn eli nykyään melko harvoin). 

Olen itse hoikka, mutta vertaistuen kautta löytynyt ihana ystäväni on pyöreämpi ja hän saa ihan kauheasti kommentteja että laihduttaminen tai liikunta joko parantaisi sairauden tai ylipaino muka aiheutti sen. :/

Luulen että tämän ja muidenkin sairauksien kohdalla jotkut ihmiset haluaisivat pitää illuusionsa siitä, että he eivät itse voisi koskaan sairastua, vammautua tai kohdata muuta tragediaa kunhan vain toimivat Oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on just tätä, annetaan neuvoja joita ei kysytty. Varmasti tarkoitetaan hyvää, mutta kun ihmiset yleensä ovat perehtyneet sairauteensa niin neuvojen sijaan voisi vaikka kysellä miten toinen pärjää. Helposti, varmasti tarkoittamattaan, voi tulla vähätelleeksi toisen tilannetta. 

Minusta on ok kertoa, mikä itselle auttaa. Mutta siinä on todiaan ero, jos alkaa antaa neuvoja, ilman, että niitä on pyydetty. 

Vierailija kirjoitti:

MS. 

Joko kauhistellaan että voi ei osanotto joudut pian pyörätuoliin ja palveluasuntoon (koska jollekin tiedetylle tapaukselle 70-luvulla ennen lääkityksiä kävi näin)

 

Tai toiseen suuntaan, että "ai ei tuo ole edes paha koska mun veljen kissan naapurilla on tuo ja se aiheuttaa sille vaan jotain näköhaittaa". No kiva sille tyypille sitten, itselläni se on aiheuttanut pysyviä muutoksia liikuntakykyyn ja pidätyskykyyn ja perhe jäi perustamatta tämän takia koska oma toimintakyky ei riitä ja diagnoosin saannin aikainen poikaystävä myös reagoi sairauteen niin huonosti että päädyin eroamaan enkä ole sittemmin uskaltanut seurustella. Niin ja sen aiheuttanut, että olen täysin työkyvytön ja lisäksi minulla on aivan jäätävät hermokivut kasvoissa, jaloissa ja toisessa kädessä, että juuh. Pyörätuolissakin on tullut oltua pahenemisvaiheen aikana. Mutta pääsääntöisesti sairaus ei näy useimpina aikoina mitenkää

Itse olen onnekas, sillä sain ms-diagnoosin jo 1990, mutta edelleenkään tauti ei näy päälle päin mitenkään. Muisti ja keskittymiskyky on mennyt huonoksi ja sen takia jäin eläkkeelle 2016. Myös puhe on välillä hauskaa sönköttämistä. Välillä myös vatsa reistailee ja silmissä on kaksoiskuvia. Tuntoharhat ovat myös yleisiä silloin tällöin. 

Kondylooma :D

Onneksi tätä ei tarvitse kertoa kuin kumppaniehdokkaille. Itsellä siis vain  hyvälaatuisia näkyviä syyliä, ei kohdunkaulan muutoksia papa-kokeessa. Yleensä pysyvät poissa useita vuosia, välillä uusiutuvat.

Tosi yleinen tauti, mutta harva silti tuntuu tietävän että voi tarttua myös kondoomista huolimatta, oireettomana ja ihan tavallisessa parisuhteessakin mihin ei liity mitään h*orissa käymistä, pettämistä tai yli sadan ihmisen kanssa panemista tai mitään muutakaan draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MS-tauti ei ole mielisairaus, eikä se parane ruokavaliolla eikä ottamalla itseään niskasta kiinni. Ei edes ulkoilemalla enemmän. Ja ei, en ole juovuksissa vaikka horjuisin.

 

Niin joo tämä ^ (olen tuo aiemmin MS-taudista kirjoittanut)

Olen saanut ehdotuksia että tämän voisi parantaa jollain luolamiesruokavaliolla tai vieraammat sanoo että pitää liikkua enemmän että jaksaa (tutut tietääkin, että harrastan sairaudestani huolimatta edelleen pitkän matkan juoksemista ja salia ja patikointia SILLOIN kun pystyn eli nykyään melko harvoin). 

Olen itse hoikka, mutta vertaistuen kautta löytynyt ihana ystäväni on pyöreämpi ja hän saa ihan kauheasti kommentteja että laihduttaminen tai liikunta joko parantaisi sairauden tai ylipaino muka aiheutti sen. :/

Luulen että tämän ja muidenkin sairauksien kohdalla jotkut ihmiset haluaisivat pitää

Tämä voisi olla se selitys noiden "hyvää tarkoittavien" kohdalla. Jonkinlaista itsensä suojelemista. Toisaalta sit on myös näitä paremmintietäviä, jotka ovat ihan yhtä ärsyttäviä terveinä tai sairaina. Aina tietävät paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä todeta, että niin migreeni, suolistosairaudet, levottomat jalat, masennus, unettomuus, kilpirauhasongelmat, MS-tauti, suuri osa syövistä, jne johtuvat suurimmaksi osaksi vääristä elintavoista. 

Oikea ravinto => jaksat liikkua => nukut hyvin. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Geenit vaikuttavat vain noin 20 % ja huonot geenit eivät automaattisesti tarkoita sairauksia, pitää vaan elää vielä tarkemmin.

Ja terveellisestä elämästä myös nauttii, toisin kuin jotkut väittävät. Mitenpä muuten, kun ravinto vaikuttaa myös aivojen välittäjäaineisiin eli mielialaan. Ja hyvin nukkuneena, kaikki on paremmin. Tietoa näistä on nykyään saatavilla helposti. 

 

 

Ikävä todeta, että täällä tallustaa kaltaisiasi tyhmiä, jotka jauhavat pask

Ja aina ei voi valita elääkö terveellisesti. Saa vaikka valvottavan sairaan vauvan, läheinen sairastuu vakavasti, töissä on hallitsematonta stressiä jne. Ja nämä kaikki voivat tapahtua yhtä aikaa samalla ihmiselle. Siinä ei vaan välttämättä ole mahdollista elää superterveellisesti, kun elämä on selviytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on just tätä, annetaan neuvoja joita ei kysytty. Varmasti tarkoitetaan hyvää, mutta kun ihmiset yleensä ovat perehtyneet sairauteensa niin neuvojen sijaan voisi vaikka kysellä miten toinen pärjää. Helposti, varmasti tarkoittamattaan, voi tulla vähätelleeksi toisen tilannetta. 

Minusta on ok kertoa, mikä itselle auttaa. Mutta siinä on todiaan ero, jos alkaa antaa neuvoja, ilman, että niitä on pyydetty. 

Niin, ja tosiaan siis itselleen, ei sille kumminkaiman naapurille.

Aikoinaan kun kärsin lapsettomuudesta, niin tuli kyllä kuultua kaikki mahdolliset tarinat kumminserkun naapurinnaapureista, jotka saivat lapsen tyyliin 15 vuoden aktiivisen yrittämisen jälkeen, koska lakkasivat yrittämästä. Ja kuinka kaiken syynä oli stressi.

Juuh.... :D 

Tulin lopulta spontaanisti raskaaksi ilman mitään hoitoja (yritys oli aktiivisesti päällä). Ja silloin, kun stressasin ihan yhtä paljon kuin ennenkin.

Kaikelle löydy aina selitystä, ja toivon ettei kukaan tuttu ole mielessään kääntänyt tuota tilanteeksi "juu se lakkasi stressaamasta ja heti tuli raskaaksi". Ja etenkään, ettei kertoile tuollaista mielikuvitustarinaa faktana uusille kohtaamilleen lapsettomuudesta kärsiville.

autisminkirjo liitännäisvaivoineen mm. päivittäinen ahdistus ja paniikki

Nuorempana oli ihottumia, rystyset halki melkein luuhun asti. Kerran joku sanoi että ihosi on raja itsen ja maailman välillä ja nyt ajateltuna niin oli. Seurasi vuosikymmenten viina ja tupakkakuuri jolloin tuli varmasti jotain formaldehydiä niin ettei mikään tunnu. Täysin raittiina ollut jo vuosia, ja liikun paljon. Ei vaivaa ihottumat enää. 

Tarkoitan ap, että ihottuma voi olla välivaihe josta pääset ajan myötä. Liikuntaa kannattaa jokatapauksessa harrastaa. 

Reuma. Luullaan että kuljen kumarassa ja sormet on kuin koukut.

Ja vaikka se sairaus olisikin osin stressin laukaisema, ei se enää parane terveillä elintavoilla. Syövällekin voi altistaa stressi tai vaikka passiivinen tupakointi, mutta ei kukaan (toivottavasti) kuvittele, että sairaus paranee, kun altistavan tekijän poistaa.

Onhan monessa 1-tyypin diabeteksessäkin laukaisevana tekijänä virus, mutta ei se diabetes silti parane, vaikka viruksen aiheuttama nuha meni ohi.

Skitsofrenia. Luullaan että välttämättä vaatii lääkityksen. Ei pidä paikkaansa, myös itsetuhoinen alkoholinkäyttö on vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levottomat jalat. Pahimmillaan yhtä h*lvettiä. 

Kokeilepa kuurina b-vitamiinit tuplana ja sen jälkeen kaikki kofeiinijutut kolajuomia myöten pois iltakuuden jälkeen. Itselläni tuo auttoi, kun vaiva oli pahimmillaan. Niksit bongasin Uniliiton Levottomat jalat -vihkosesta, jonka löysin terkkarista. Näyttää nuo niksit löytyvän myös tuon järjestön nettisivuilta.

Ei onnistunut lainaus. 81 tarkoitettu vastaukseksi tähän.

Ai, eikö täällä saa edes antaa vertaistukea samasta vaivasta kärsivälle?Johan pomppasi sinulla, mikäs jumala sinä luulet olevasi?

Lupus jonka häiritsevin oire on fatiikki eli todella paha uupumus, jonka takia en käy esimerkiksi opiskelun ohessa kokoaika töissä. Aina joku alkaa selittää miten häntäkin kyllä väsyttää mutta töissä on silti käytävä. Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levottomat jalat. Pahimmillaan yhtä h*lvettiä. 

Kokeilepa kuurina b-vitamiinit tuplana ja sen jälkeen kaikki kofeiinijutut kolajuomia myöten pois iltakuuden jälkeen. Itselläni tuo auttoi, kun vaiva oli pahimmillaan. Niksit bongasin Uniliiton Levottomat jalat -vihkosesta, jonka löysin terkkarista. Näyttää nuo niksit löytyvän myös tuon järjestön nettisivuilta.

Ei onnistunut lainaus. 81 tarkoitettu vastaukseksi tähän.

Ai, eikö täällä saa edes antaa vertaistukea samasta vaivasta kärsivälle?Johan pomppasi sinulla, mikäs jumala sinä luulet olevasi?

Ei tuo ollut vertaistukea, vaan neuvojen antamista pyytämättä. Osittain myös oman kokemuksen kertomista. Sadat kerrat kuulleena lauseet, jotka alkavat "oletko kokeillut.." niin toivon että ihmiset eivät tekisi niin elleivät tiedä toisen tilanteesta enemmän. Se toinen voi olla kuitenkin eri tilanteessa, turhautunut ja väsynyt kuulemaan samat asiat. Kaikille sairaudesta kärsivän kohtaaville se kuuntelu on tärkeintä. Sen jälkeen vasta voi edes sitä vertaistukea antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Kukaan ei ole koskaan kuullutkaan siitä ja ymmärrän sen, on kohtuu harvinainen. Ihmisiä kuitenkin aina pelottaa tuo skitso-osio. Yritän olla asian kanssa avoin, mutta ihan kaikille en kuitenkaan halua kertoa. 

 

Minulla on myös crohnin tauti. Siihenkin saa välillä ohjeita olla syömättä sitä tai tätä. Yleensä ihmiset ymmärtävät kuitenkin, että kyseessä on autoimmuunisairaus ja vain oikea lääkitys toimii. 

Tyttärellä myös tuo skitsoaffektiivinen häiriö. Mikä lääke sinulla siihen auttaa? Puhkesiko jonkun stressin seurauksena?

Ensin aloitettiin Leponex isolla annoksella, mutta siitä aiheutui runsaasti haittoja. Viime keväänä aloitettiin Reagila, joka on minulla toiminut todella hyvin. Leponex on voitu vähentää ihan muruseen vain. 

Olen sairastanut tuota jo teini-iästä lähtien, mutta diagnoosin sain vasta yli kolmekymppisenä. En siis tiedä, mikä on puhkaissut.