Tytär täyttää huomenna 19 vuotta. Vakavasti masentunut, paniikkikohtauksia ja ei ystäviä.
Tytär siis käytännössä vain nukkuu ja selaa sängyssä kännykkää. Ei käy töissä eikä koulussa. Ei osallistu mihinkään.
En tiedä mitä tässä enää tekisi.
Kommentit (50)
Jokos se poika pääsi sieltä pelikoneen ääreltä pois?
Kunnioittava mies piristäisi rajusti. Ei kuitenkaan yleensä löydy samanikäisistä, vaan vanhemmista. M44
Lapsi tarvitsisi psykoterapiaa että traumat saisi pois. Mutta energiahoito auttaa vähän.
Mäkin olin tuossa iässä sellainen. Koeta puhua lapsellesi ja ole läsnä. Keksikää harrastus. Liikunta on hyvä harrastus vaikka siitä puhutaan kyllästymiseen asti. Mutta kun se on terveellistä.
Taas sama aloitus, viimeksi lapsi oli poika
Vastaus on kysymyksessäsi. Ota kännykkä pois ja opeta tytölle tavallinen eläminen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teit kun tytär oli 0..18v?
Tuossa iässä ei tule enää muutoksia.
Mitä ihmettä?
Aivot kehittyvät vielä 25-vuotiaaksi asti ainakin. Todellakin tulee muutoksia ja paljon. Paljon on tehtävissä ja uskon, että Ap:n tytär selviää hyvin.
Minä voisin piristää häntä, t. M47
Onko sinkku? Voinko tapailla? t. M47 173/103 katseenkestävä
Vierailija kirjoitti:
Taas sama aloitus, viimeksi lapsi oli poika
Ok, no sitten ei viitsi trollia ruokkia.
Nuorisopaykiatrialle vaan, joissakin kunnissa pääsee ilmaiseksikin.
Vierailija kirjoitti:
Onko lihava?
Oletko itse?
Ulkonäkö vaikuttaa vaikka ei saisi.
Onko hänellä mitään hoitokontaktia mihinkään? Olin itse pahassa jamassa yläasteen lopulla, masennuin ja erkaannuin kavereista ja kaikesta. Makasin vain kotona ja olisin niin tarvinnut vanhemmiltani otetta järjestää mulle jotain apua ja tukea jostain. He eivät omilta ongelmiltaan huomanneet auttaa mua.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja se oli hyvin valitettavaa. Olo oli arvoton ja kärsin itsekseni paniikkihäiriötä ja itse en halunnut/osannut hakea apua itselleni. Ajauduin huonoon parisuhteeseen ja ajattelin ansaitsevanikin väkivallan ja muun huonon kohtelun.
Toivottavasti positiivisia asioita tapahtuisi sun nuorelle.
En tiedä mikä auttaisi tyttöäsi, mutta tuo on joillekin todella rankka ikävaihe. Pitäisi olla aikuinen, mutta kuitenkin on vielä lapsi. Jos yhtään lohduttaa, minä olin todella masentunut koko nuoruuden ja monesti ajattelin, että elämästä ei tule mitään. Nyt keski-ikäisenä olen löytänyt paikkani maailmassa ja minulla on perhe. En koskaan oikein saanut apua. Luulen, että äitini rakkaus kantoi minut läpi vaikeat ajat ja ilman häntä tuskin olisin selvinnyt. Vanhempana asiat yleensä helpottaa, kun nuoruuden kuohut laantuvat. Ja sain myöhemmin vielä adhd diagnoosin, joka ei tänä päivänä paljoa merkitse, mutta auttaa ymmärtämään miksi elämä on ollut niin vaikeaa. Pysy lapsesi rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies voisi ottaa kainaloonsa.
Saat 19v kundin.
Niin kuin sinä?