Olin koulukiusaaja, tämä sai minut lopettamaan kiusaamisen..

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun typerin kiusaaja kuoli tsunamissa, koululla järjestetty hiljainen hetki oli aika turha.

Ihan oikein niille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista mitä kiusatun äiti sanoi, mutta siis se kokemus oli nöyryyttävä niin kiusaaminen loppui siihen. 

Ihmettelen miksi kiusaamiskeskusteluissa kehotetaan aina ottamaan yhteyttä kiusaajan vanhempiin ja opeen. Miksei itse kiusaajaan?

Ap

Koska jos koulukiusaaja on lapsi, ei ole oikein, että kiusatun vanhempi alkaa lasta torua. Kyllähän keskusteluja usein käydään kiusaajan ja vanhempien ja opettajan kanssa, mutta nekin tehdään niin, että on kaikki osalliset läsnä.

Vaikka kiusatun äidin teko tehosi sinuun, se oli silti väärin, koska olit lapsi/nuori itsekin. Tämä äiti otti oikeuden omiin käsiinsä ja läksytti sinua ilman, että oma vanhempasi oli turvanasi.

Ei yllätä yhtään, ettet hahmota tätäkään ongelmallisena. Aloituksesi tarkoittaa hyvää, sinun masilmastasi käsin, mutta kyseessä on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa

Minua oikeastaan huvittaa ne syyt, miksi minua kiusattiin. Syy oli, että olin outo, koska en kuulunut vain mihinkään yhteen tiettyyn kaveriporukkaan, ja mikä oudointa, vietin aikaa myös poikien kanssa, noin 10-vuotiaana. Kiusaajien mukaan olin myös myynyt itseäni, siis ollessani noin 11-13v. Kyselivät, olenko vielä neitsyt ja yksityiskohtia tästä oletetusta seksielämästäni.

Aikuisena toki sitten ajattelen lähinnä sitä, että mikähän on saanut esiteini-ikäiset lapset puhumaan sellaisia juttuja, mitä ikinä heidän omissa kodeissaan onkaan tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten tehoaa kun lähtee kokonaan pois kiusaajan vaikutuspiiristä. Mun vanhemmat puhui kiusaajalle, opettajat yritti jotain ja mikään ei muuta kuin pahensi tilannetta. Mutta kun lähdin lukioon jonne ei tullut ketään meidän koulusta joka olisi tiennyt että minua pitää kiusata, loppui kaikki kiusaaminen. 

Itselle kävi samoin. Olin yläkoulun kiusattu hylkiö. Lukiossa, joka oli n. 3 km:n päässä yläkoulusta, olinkin yht'äkkiä suosittu ja osa isoa n. 20 tyypin kaveriporukkaa. Emme kiusanneet ketään vaan otimme porukkaa mukaan.

Kaiken jälkeen oli todella omituista mennä yläkoulun luokkakokoukseen. Ne aiemmin fiksunakin pitämäni tyypit kohtelivat minua aikuisena, 25 vuotta myöhemmin, yhä hylkiönä. Eli heidän identiteettinsä riippui siitä meldän muiden ihmisten annetuista rooleista.

Yliopistotasolla törmäsin harrasteryhmässä vanhan yläkoulun luokkakaveriin, joka ei kiusannut muttei puuttunutkaan kiusamiseen, ja menin tervehtimään. Hän oli kiusaantunut ja selvästi toivoi, etten juttelisi hänelle.

Käsittämättömän naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä ne kiusattujen traumat on ikuisia, eikä parane millään.

Totta. Vaikka ne kiusatutkin varmasti aikuisena ymmärtävät, että monesti kiusaaminen on johtunut vaan kiusaajan lapsellisuudesta ja ymmärtämättömyydestä, eikä todellisuudessa merkitse mitään, niin kyllä se kiusaaminen varmasti jälkensä jättää.

Jaa, itse en edes muistele koko asiaa. Olen nykyisin vauras ja menestynyt, joten miksi minua kiinnostaisi menneet asiat. Ei leijonakaan välitä muurahaisten mielipiteistä.

Hyvä jos näin on. Kaikkien kohdalla ei todellakaan ole. Monella kiusaaminen on vahingoittanut itsetuntoa ja minäkuvaa niin pahasti, että he alkavat välttelemään sosiaalisia kontakteja, koska joko tietoisesti tai alitajuisesti pelkäävät joutuvansa taas kiusatuksi. He saattavat myös alkaa nähdä itsensä kiusaajiensa silmin, ja alkaa uskomaan että ovat oikeasti jotenkin huonoja ja viallisia. Välttelykäyttäytyminen johtaa helposti yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen. Se voi olla esteenä opiskelulle, työelämään hakeutumiselle, parisuhteen luomiselle, harrastuksiin hakeutumiselle, ja ylipäätään ihmisten kanssa kontaktiin hakeutumiselle. Jatkuessaan vuodesta toiseen altistaa mielenterveysongelmille ja lohdun hakemiselle päihteistä. Jotkut alkavat vihaamaan kaikkea, ja kaikkia, ja näkevät ilkeyttä ja pahantahtoisuutta sielläkin, missä sitä ei ole. Todella surullista, kun lopultakin on pohjimmiltaan ollut kyse vain mitättömien kakaroiden julmasta huvittelusta, jolla ei ole ollut oikein mitään perusteita. On vaan otettu uhriksi joku jollain verrukkeella, ja päätetty ottaa siltä luulot pois. Ihan vaan huvikseen, tai koska on tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten tehoaa kun lähtee kokonaan pois kiusaajan vaikutuspiiristä. Mun vanhemmat puhui kiusaajalle, opettajat yritti jotain ja mikään ei muuta kuin pahensi tilannetta. Mutta kun lähdin lukioon jonne ei tullut ketään meidän koulusta joka olisi tiennyt että minua pitää kiusata, loppui kaikki kiusaaminen. 

Itselle kävi samoin. Olin yläkoulun kiusattu hylkiö. Lukiossa, joka oli n. 3 km:n päässä yläkoulusta, olinkin yht'äkkiä suosittu ja osa isoa n. 20 tyypin kaveriporukkaa. Emme kiusanneet ketään vaan otimme porukkaa mukaan.

Kaiken jälkeen oli todella omituista mennä yläkoulun luokkakokoukseen. Ne aiemmin fiksunakin pitämäni tyypit kohtelivat minua aikuisena, 25 vuotta myöhemmin, yhä hylkiönä. Eli heidän identiteettinsä riippui siitä meldän muiden ihmisten annetuista rooleista.

Yliopistotasolla törmäsin harrasteryhmässä vanhan yläkoulun luokkak

Työelämässä törmäsin vielä yhteen yläkoulun kaveriin, joka on psykologi ammatiltaan. Ajattelin, että edes hän aikuisena osaisi asettaa asiat mittasuhteisiin ja ymmärtäisi, että olemme eri ihmisiä. Hänkin suhtautui minuun kuin spitaaliseen ja jotenkin hämmentyi, kun tervehdin ja kyselin kuulumisia ihan asiallisesti.

Monelle tuntuu jäävän ne koulussa opitut roolit päälle. Todella avarakatseista, älykästä ja kehittynyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista mitä kiusatun äiti sanoi, mutta siis se kokemus oli nöyryyttävä niin kiusaaminen loppui siihen. 

Ihmettelen miksi kiusaamiskeskusteluissa kehotetaan aina ottamaan yhteyttä kiusaajan vanhempiin ja opeen. Miksei itse kiusaajaan?

Ap

Koska jos koulukiusaaja on lapsi, ei ole oikein, että kiusatun vanhempi alkaa lasta torua. Kyllähän keskusteluja usein käydään kiusaajan ja vanhempien ja opettajan kanssa, mutta nekin tehdään niin, että on kaikki osalliset läsnä.

Vaikka kiusatun äidin teko tehosi sinuun, se oli silti väärin, koska olit lapsi/nuori itsekin. Tämä äiti otti oikeuden omiin käsiinsä ja läksytti sinua ilman, että oma vanhempasi oli turvanasi.

Ei yllätä yhtään, ettet hahmota tätäkään ongelmallisena. Aloituksesi tarkoittaa hyvää, sinun masilmastasi käsin, mutta ky

Höpö höpö! Ei lapsetkaan saa tehdä mitä tahansa vain siksi että ovat lapsia. Tottakai aikuiset saa,ja pitääkin puuttua. Ei se puuttuminen mitään väkivaltaa ole, vaan vakava puhuttelu, ja ihan aiheellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Totuus ja nolaaminen toimivat kiusaamiseen yleensä parhaiten. Tiesin että kiusaajan vanhemmat olivat kuolleet ja tämä asia oli hänelle vaikea, siksi kysyin häneltä toisten lasten kuullen, että ikävöikö hän vanhempiaan kun yrittää kiusata, ja että eikö hän yrittänyt auttaa omia vanhempiaan. Tämä alkoi itkeä ja huutaa, mutta eihän se mitään auttanut. Toisetkin lapset, jotka olivat aiemmin olleet mukana kiusaamisessa, alkoivat pitää häntä nolona ja typeränä.

Olisitte kysyneet siltä että miten vietät äitienpäivää ja isänpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tämän väittämän kanssa. Vaikka kiusaajan elämä ulkoisesti näyttää täydelliseltä, ja sellaiselta, ettei hänellä pitäisi olls mitään syytä rehota, niin voi olla silti näkymättömissä asioita, minkä vuoksi hän kiusaa. 

Mielestäni kukaan ei ilman syytä muutu narsistiksi, sosipaatiksi, psykopaatiksi tai niiden piirteitä omaavaksi. Lapsuuden unohdetty trauma, tai jopa päävamma voivat aiheuttaa häiriöitä aivojen ja tunne-elämän kehityksessä. Kiusaajille ei saisi syöttää ajatusta, että he vain ovat pahoja, vaan käydä läpi tunteita ja omaa käyttäytymistä ammattilaisen kanssa, vaikka niiden syytä lapsi tai vanhemmatkaan eivät osaa löytää. 

Silti, kiusattu on mielestäni silti laitettava etusijalle. Vain koska toisella voi olla selittämätöntä pahaa oloa, ei ole silti syytä käyttää kaikkea huomiota sen parantamiseen, vaan kiusaamisen loppumiseen ja kiusatun auttamiseen myös. Jos kiusaamine

Ei pidä paikkaansa. Ei tarvitse olla minkäänlaista traumataustaa. Kehitys vaan sen verran keskeneräinen, että näkee asiat vain omalta kannaltaan, eikä osaa asettua kunnolla toisen asemaan. Jos kaikilla kiusaajilla olisi aina jokin oma trauma, niin eivät he itsekseen ilman mitään terapiaa alkaisi ymmärtää omaa toimintaansa ja sen seurauksia kiusatulle edes aikuistuttuaan. Väitän että suurin osa koulukiusaajista katuu ja häpeää kiusaamista myöhemmin aikuistuttuaan.

Saako kiusaajalle sitten sanoa takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Saako kiusaajalle sitten sanoa takaisin?

Tottakai saa, mutta ei se auta jos kiusaaja on vahvempi persoona, ja hyvin sanavalmis. Todennäköisesti vaan kiusaa entistä enemmän. Varsinkin jos on porukka joka kiusaa, niin kyllä se kiusattu helposti jää alakynteen, jos on ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kiusaajalle sitten sanoa takaisin?

Tottakai saa, mutta ei se auta jos kiusaaja on vahvempi persoona, ja hyvin sanavalmis. Todennäköisesti vaan kiusaa entistä enemmän. Varsinkin jos on porukka joka kiusaa, niin kyllä se kiusattu helposti jää alakynteen, jos on ihan yksin.

Yleensä ei ole. Kiusaajat menivät heti itkemään opettajalle ja huoltajilleen, että heitä kiusataan, jos heille sanoi jotain takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus ja nolaaminen toimivat kiusaamiseen yleensä parhaiten. Tiesin että kiusaajan vanhemmat olivat kuolleet ja tämä asia oli hänelle vaikea, siksi kysyin häneltä toisten lasten kuullen, että ikävöikö hän vanhempiaan kun yrittää kiusata, ja että eikö hän yrittänyt auttaa omia vanhempiaan. Tämä alkoi itkeä ja huutaa, mutta eihän se mitään auttanut. Toisetkin lapset, jotka olivat aiemmin olleet mukana kiusaamisessa, alkoivat pitää häntä nolona ja typeränä.

Olisitte kysyneet siltä että miten vietät äitienpäivää ja isänpäivää.

Vietetäänkö niitä muka jossain laitoksessa?

Ei kannata sanoa kiusaajalle takaisin. Tämä kääntää koko asetelman päälaelleen, ja oletkin itse kiusattuna se "kiusaaja". Grey rock toimii parhaiten eli kannattaa toimia samoin kuin narsistien kanssa. Kiusaaja hakee reaktiota ja nauraa sille, koska on useimmiten sadisti.

Grey rock myös työpaikkakiusaajiin. Olen kehittänyt menetelmän: jo pienikin liike kohti kiusaamista, ignoroin täysin. Tervehdin kyllä ja katson välillä silmiin, mutta jos kysyn apua johonkin ja kiusaaja tulee siihen yhtenä "auttamaan", ignoroin. Kuuntelen muiden neuvoja.

Kun hän huomaa, etten suostu kiusattavaksi, vaihdan empatiavaihteen päälle ja olen korostetun ystävällinen ja ymmärtäväinen, ikään kuin viestisin, että tiedän sinun kiusaavan, koska sinulla on vaikeaa. 

Sitten seuraavaksi ja jatkossa neutraalia asiallisuutta. Jos alkaa taas kiusata, sama rumba uudelleen. Kaikki liikkeet ja käytöksen muutos ovat niin hienovaraisia, että vain kiusattu huomaa, että jotakin on tekeillä.

Kiusaajat sanavalmiita? No, toki jos jonkun mielestä se on sitä että huudellaan maailman kuluneimpia sanoja ja haukkumanimityksiä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sanoa kiusaajalle takaisin. Tämä kääntää koko asetelman päälaelleen, ja oletkin itse kiusattuna se "kiusaaja". Grey rock toimii parhaiten eli kannattaa toimia samoin kuin narsistien kanssa. Kiusaaja hakee reaktiota ja nauraa sille, koska on useimmiten sadisti.

Grey rock myös työpaikkakiusaajiin. Olen kehittänyt menetelmän: jo pienikin liike kohti kiusaamista, ignoroin täysin. Tervehdin kyllä ja katson välillä silmiin, mutta jos kysyn apua johonkin ja kiusaaja tulee siihen yhtenä "auttamaan", ignoroin. Kuuntelen muiden neuvoja.

Kun hän huomaa, etten suostu kiusattavaksi, vaihdan empatiavaihteen päälle ja olen korostetun ystävällinen ja ymmärtäväinen, ikään kuin viestisin, että tiedän sinun kiusaavan, koska sinulla on vaikeaa. 

Sitten seuraavaksi ja jatkossa neutraalia asiallisuutta. Jos alkaa taas kiusata, sama rumba uudelleen. Kaikki liikkeet ja käytöksen muutos ovat niin hienovaraisia, että vain kiusattu

Voi näitä naisia ihmissuhdepeleineen😂😂

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeastaan huvittaa ne syyt, miksi minua kiusattiin. Syy oli, että olin outo, koska en kuulunut vain mihinkään yhteen tiettyyn kaveriporukkaan, ja mikä oudointa, vietin aikaa myös poikien kanssa, noin 10-vuotiaana. Kiusaajien mukaan olin myös myynyt itseäni, siis ollessani noin 11-13v. Kyselivät, olenko vielä neitsyt ja yksityiskohtia tästä oletetusta seksielämästäni.

Aikuisena toki sitten ajattelen lähinnä sitä, että mikähän on saanut esiteini-ikäiset lapset puhumaan sellaisia juttuja, mitä ikinä heidän omissa kodeissaan onkaan tapahtunut.

Olikohan omassa perheissään kaikki ok

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata sanoa kiusaajalle takaisin. Tämä kääntää koko asetelman päälaelleen, ja oletkin itse kiusattuna se "kiusaaja". Grey rock toimii parhaiten eli kannattaa toimia samoin kuin narsistien kanssa. Kiusaaja hakee reaktiota ja nauraa sille, koska on useimmiten sadisti.

Grey rock myös työpaikkakiusaajiin. Olen kehittänyt menetelmän: jo pienikin liike kohti kiusaamista, ignoroin täysin. Tervehdin kyllä ja katson välillä silmiin, mutta jos kysyn apua johonkin ja kiusaaja tulee siihen yhtenä "auttamaan", ignoroin. Kuuntelen muiden neuvoja.

Kun hän huomaa, etten suostu kiusattavaksi, vaihdan empatiavaihteen päälle ja olen korostetun ystävällinen ja ymmärtäväinen, ikään kuin viestisin, että tiedän sinun kiusaavan, koska sinulla on vaikeaa. 

Sitten seuraavaksi ja jatkossa neutraalia asiallisuutta. Jos alkaa taas kiusata, sama rumba uudelleen. Kaikki liikkeet ja käytöksen

Voi näitä naisia ihmissuhdepeleineen😂😂

Kiusaaja ei ole aina nainen. Moni kiusaaja työpaikalla on korkeasti koulutettu narsistimies.

Neuvopa jos osaat miten itse toimisit, jos työpaikan vaihto ei ole mahdollista? Työpaikalla et voi alkaa avoimesti rähisemään ikäville ihmisille. Grey rock ei ole muutenkaan mitään ihmissuhdepeliä, vaan keinoa suojata itseään narsistilta.

Miten sinä suojaat itsesi narsisteilta?

Kannattaa jossain vaiheessa antaa itselleen anteeksi. Olin itsekin ajoittain aika huono ihminen pärjätäkseni peruskoulun sosiaalisissa kuvioissa. Koskaan en ole pelännyt niin paljon väkivaltaa kuin suomalaisessa peruskoulussa.

Tottakai kiusaajalle voi ja saa sanoa takaisin. Yleensä kiusaajat ovat sellaisia, että heistä löytyy asioita mihin tarttua. Esimerkiksi kun yksi kiusaaja oli otettu huostaan vanhemmiltaan, kysyin miksi tämän vanhemmat eivät jaksaneet tätä, ja huomautin että on hyvin noloa joutua lastensuojelun asiakkaaksi.