Vanha nainen tulee näkymättömäksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, minä sain ainakin nuorena vähän liikaakin huomiota poitsuilta. Nimittäin kiusaamisen muodossa...mut rakkaudestahan se hevonenkin.....

Kiusaaminen on usein ihan vain kiusaamista ja silkkaa ilkeyttä. Tuohon vetoaminen on kiusaajamiehille vain helppo tapa päästä tekosistaan kuin koira veräjästä. 

No sillon sain huomiota. Mutta se tuhosi kyllä kiinnostuksen ihmisiin ja en katso enää ollenkaan muihin. En tiiä katsotaanko vai ei.

 

Nyt meni ohi, saisiko rautalangasta väännetyn version?

Niin, että huomiota se on negatiivinenkin. Tosin se teki minusta sosiaalisesti ahdistuneen ja en todellakaan katso tuijotteleeko joku mua.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun ylitseni ole vielä kukaan kävellyt, ja ihmiset kohtelevat ystävällisesti. Minulla on mukava elämä.

N66

Ystävällisyys onkin osa sitä näkymättömyyttä, nuorille naisille puhutaan eri tavalla, tosissaan. Toisaalta se onkin vapauttavaa mutta toisaalta itsekin yli 60v  ikäisenä tunnen etteivät minun juttuni enää kiinnosta vaikka puhun ihan samoista asioista, samalla tavoin kuin nuorempanakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun ylitseni ole vielä kukaan kävellyt, ja ihmiset kohtelevat ystävällisesti. Minulla on mukava elämä.

N66

Ystävällisyys onkin osa sitä näkymättömyyttä, nuorille naisille puhutaan eri tavalla, tosissaan. Toisaalta se onkin vapauttavaa mutta toisaalta itsekin yli 60v  ikäisenä tunnen etteivät minun juttuni enää kiinnosta vaikka puhun ihan samoista asioista, samalla tavoin kuin nuorempanakin. 

Tuo todistaa vain sen faktan ettei miehiä kiinnosta naisen jutut, ainoastaan ulkoinen olemus. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hyvissä ajoin lakata piittaamasta siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat. 

No tämä. Tai siis onko ihme jos ihmiset katkeroituu ja saa mt-ongelmia, jos elää pelkän ulkonäkönsä vuoksi?



Kenen teitä oikein pitäisi koko ajan kytätä ja tuijottaa? Eikö teidän perhe, läheiset, työkaverit siis enää reagoi teihin mitenkään? Vai onko se niin, että te ette ole olemassa, jos täysin tuntemattomat miehet ei jää teitä katsomaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun ylitseni ole vielä kukaan kävellyt, ja ihmiset kohtelevat ystävällisesti. Minulla on mukava elämä.

N66

Ystävällisyys onkin osa sitä näkymättömyyttä, nuorille naisille puhutaan eri tavalla, tosissaan. Toisaalta se onkin vapauttavaa mutta toisaalta itsekin yli 60v  ikäisenä tunnen etteivät minun juttuni enää kiinnosta vaikka puhun ihan samoista asioista, samalla tavoin kuin nuorempanakin. 

Ai siis jos puhut näistä asioista ikäistesi ihmisten kanssa, esim. ystäviesi, niin heitä ei enää kiinnosta sun juttusi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se pelkkä ikä vaan olemus. Olen laihtunut todella paljon, panostanut pukeutumiseen ja olen jotenkin innoissani muuttuneesta ulkonäöstä. Panostan siihen enemmän ja ainahan olen ollut kauniskasvoinen. Ikää nyt yli 50 ja oikeasti on ollut hassua huomata, kuinka miehet huomioi. Saan paljon enemmän posiitivista huomiota ja jopa nuoret ja uudet työkaverit on tosi hauskoja ja tulee istumaan viereen. Sinänsä en ota tosissani jonkun alle 30-vuotiaan miehen juttelua, mutta selvästi heillä on hauskaa kanssani. Olen kai itsevarmempi ja rennompi nyt. Ja paremmannäköinen. Ei, en tosissani kuvittele, että joku 26-vuotias olisi ihastunut minuun. Mutta on kiva olla "kaveria" aikani kuluksi ja työpäivien iloksi. Enkä mene pikkujouluihin bongailemaan työpaikan poikia. 

Vanhempien naisten kanssa on helpompi jutella. Jos 26v mies menisi 22v naisen viereen istumaan, seurauksena olisi "mee v*ttuun sii

Miksi menisit kutsumattomana istumaan tuntemattoman naisen viereen?