Kuinka kauan harkitsit eroa ennen kuin toteutit sen?
Olen pohtinut eroa jo varmaan kohta pari vuotta. Mitään isoa ongelmaa ei ole, parisuhde on hitaasti hiipunut siihen pisteeseen, ettei tehdä enää mitään yhdessä emmekä keskustele muusta kuin käytännön asioista. Riidellään kotitöistä, yhteisestä ajasta en enää edes aloita keskustelua. Kaipaisin sellaista, että kumppani olisi oikeasti kiinnostunut minusta ja haluaisi tehdä kanssani asioita. Yksinolokaan ei tunnu niin pahalta ajatukselta kuin totaalinen välinpitämättämyys. Olen ajatellut, että odottaisin siihen asti, kun lapset ovat aikuisia, mutta en tiedä, jaksanko enää lähes kymmentä vuotta.
Kommentit (92)
Yksi hokee heittopussia kun ei muusta pysty löytämään ylemmyydentunnetta. Ruotsalaisissa ja tanskalaisissa tutkimuksissa vuoroviikkolapset on voineet jopa yhtä hyvin kuin ydinperhelapset. Se vaan on vaikea ottaa omalle kontolleen, että sairaassa suhteessa rahan, häpeän, ylpeyden jne vuoksi sitkuttelu on lapsille yhtä lailla turmioksi kuin terve ero. Sairaat erot on luonnollisesti hyvin haitallisia, kuten sairaat perheetkin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi hokee heittopussia kun ei muusta pysty löytämään ylemmyydentunnetta. Ruotsalaisissa ja tanskalaisissa tutkimuksissa vuoroviikkolapset on voineet jopa yhtä hyvin kuin ydinperhelapset. Se vaan on vaikea ottaa omalle kontolleen, että sairaassa suhteessa rahan, häpeän, ylpeyden jne vuoksi sitkuttelu on lapsille yhtä lailla turmioksi kuin terve ero. Sairaat erot on luonnollisesti hyvin haitallisia, kuten sairaat perheetkin.
Olen eri, mutta mistä nappasit nyt "sairaat suhteet"? Voi toki olla että ketjussa on nimenomaan sellaisista jossain kohtaa ollut puhetta. Mutta muuten ei ulkopuolinen voi luonnehtia kenenkään suhdetta sairaaksi.
Vierailija kirjoitti:
"Kaipaisin sellaista, että kumppani olisi oikeasti kiinnostunut minusta ja haluaisi tehdä kanssani asioita."
Jospa se kumppani on kyllästyny ettet sinä osoita häntä kohtaan mitään kiinnostusta?
Yhdessä pysyminen olisi vain molemminpuolista kärsimystä.
Sulla on jo vastaus; sun tarvitsee vain olla luja päätöksessäsi erota ja hakea avioeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heittopussilapset ovat vinksahtaneita, surullisia otuksia, juurtumattomia ja häpeävät usein vanhempiaan ja arvottomuuttaan.
Seuraukset tästä lapsen arvon laiminlyönnistä on yhteiskunnassa näkyvissä jo rankasti.
T. Opettaja/kasvatustieteilijä
Selvä juttu. Omassa lähipiirissä erolasten joukosta löytyy
ne kaikkein parhaiten
elämässä (tähän mennessä, ovat nuoria aikuisia) menestyneet ja tasan yksi keskimääräistä heikommin (koulukiusattu, masentunut). Yhä yhdessä olevien vanhempien lapsissa on sitten koko spektri, mutta pääasiassa keskitasoisesti pärjänneitä.
Älä jankuta skeidaa urpo.
Ne kaikkein parhaiten .. Niinpä niin.
Älä anna lapsesi ajatella, että nykyinen parisuhteesi on normaali.
Neljä vuotta ja lopulta mies ehti jättämään ensin. Tuskin olisin oikeasti lähtenyt koskaan itse, mutta pääsin erosta yli alle puolessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on jo vastaus; sun tarvitsee vain olla luja päätöksessäsi erota ja hakea avioeroa.
N Y T
6 vuotta. Pelkäsin exää, en uskaltanut erota uhkauksien takia. Lopulta hän haki eroa, kai se oli taas joku kaasuvalotus, mutta minä tartuin mahdollisuuteen. Kun 6 kuukauden harkinta-aika oli mennyt, jonotin käräjäoikeuden toimiston ovella avaamisaikaa varten ja allekirjoitin paperit.
Vierailija kirjoitti:
17 vuotta.
täällä myös.
"Kaipaisin sellaista, että kumppani olisi oikeasti kiinnostunut minusta ja haluaisi tehdä kanssani asioita."
Jospa se kumppani on kyllästyny ettet sinä osoita häntä kohtaan mitään kiinnostusta?