Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan harkitsit eroa ennen kuin toteutit sen?
13.11.2025 |
Olen pohtinut eroa jo varmaan kohta pari vuotta. Mitään isoa ongelmaa ei ole, parisuhde on hitaasti hiipunut siihen pisteeseen, ettei tehdä enää mitään yhdessä emmekä keskustele muusta kuin käytännön asioista. Riidellään kotitöistä, yhteisestä ajasta en enää edes aloita keskustelua. Kaipaisin sellaista, että kumppani olisi oikeasti kiinnostunut minusta ja haluaisi tehdä kanssani asioita. Yksinolokaan ei tunnu niin pahalta ajatukselta kuin totaalinen välinpitämättämyys. Olen ajatellut, että odottaisin siihen asti, kun lapset ovat aikuisia, mutta en tiedä, jaksanko enää lähes kymmentä vuotta.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eroperheestä, eikä se elämä mitään herkkua ollut vanhempien eron jälkeen. Ei ollut oikeastaan kotia enää, pelkkää ajelehtimista. Muutin siiten kotoa pois jo 16-vuotiaana, eikä se ollut helppoa.
Taloudellinen tilanne myös huononee, kun meillä molemmilla pitää olla omat kodit. Pystymme nyt tarjoamaan lapsille esim. omat huoneet ja kivoja harrastuksia, enkä usko, että noihin on eron jälkeen varaa. Sen takia yritän sietää omaa epämukavuuttani.
Ap
Kyllä kyllä, raha ja unelma ydinperheestä. Kuinka jaloa uhrata itsensä.
Mitään ydinperhettä ei ole koskaan ollut olemassakaan kuin kristillisdemokraattien esitteissä. Perhe, jossa on äiti, isä ja heidän biologiset lapsensa, ei ole ikinä ollut pysyvä yksikkö. Oleellisinta nyt kuitenkin on se, että lapsella on turvallisia ja itse hyvinvoivia aikuisia ympärillään, eikä omia huoneita, harrastuksia, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eroperheestä, eikä se elämä mitään herkkua ollut vanhempien eron jälkeen. Ei ollut oikeastaan kotia enää, pelkkää ajelehtimista. Muutin siiten kotoa pois jo 16-vuotiaana, eikä se ollut helppoa.
Taloudellinen tilanne myös huononee, kun meillä molemmilla pitää olla omat kodit. Pystymme nyt tarjoamaan lapsille esim. omat huoneet ja kivoja harrastuksia, enkä usko, että noihin on eron jälkeen varaa. Sen takia yritän sietää omaa epämukavuuttani.
Ap
Kyllä kyllä, raha ja unelma ydinperheestä. Kuinka jaloa uhrata itsensä.
Olet varmaankin joku eronnut, joka ei pysty käsittelemään sitä faktaa, että ero on lapselle selkeä huononnus aina. Poislukien tietysti päihde- väkivalta- ym. tilanteet, niitä ei nyt tarvitse tähän vetää. Hoetko vielä mantraa "kun äiti on onnellinen, lapset ovat onnellisia"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele lasten kanssa ensin. Minulla eron miettimiseen meni usea vuosi. Puhuin asiasta lapsille ja he hyväksyivät sen miettimisen ja keskenään puhumisen jälkeen. Se loi uskoa minun päätökseeni. Kun siihen sitten päädyin, olo muuttui helpommaksi.
Helppoa se lähtö ei silti ole, voin suoraan sanoa.
Et oo tosissas?! Minkä ikäisiä sun lapset oli?
7v, 4v ja 3v.
Kaikille oli ihan ok. ja jännää, että saivat uuden isin. Minustakin oli.
Kaikille? Asuuko exäkin teidän kanssa samassa talossa? Onko hänelläkin joku ihminen? Asuu sekin teidän kanssa yhdessä?
Mikä teillä on nukkumajärjestys?
Kyllä se arki taas päänsä sieltä näyttää ja aukoo. Samaa elämän arkee jokaisen kans. Ihan samaa.
Onko teillä uusi mukula jo tulossa yhdessä?
Onko äijällä mukuloita?
Miten koko paletin ja sirkuksen asumisjärjestelyt?
Oikeesti ........
Mitä vanha isi on saanut? Laskuja ja lapset teidän panoviikolle?
Heittopussilapset.
Säälittävää ja noloa. Häpeäisit.
Lapset 7, 4 ja 3..
Äiti on kyläpyörä.
Missä välissä sä ukon ehdit metsästää? Ainiin. Et käy töissä... Naapurin Pena. Ootte WT.
Taloudellinen tilanne myös huononee, kun meillä molemmilla pitää olla omat kodit. Pystymme nyt tarjoamaan lapsille esim. omat huoneet ja kivoja harrastuksia, enkä usko, että noihin on eron jälkeen varaa. Sen takia yritän sietää omaa epämukavuuttani.
Ap
Lapset asuvat edelleenkin tässä asunnossa eli heidän kodissaan.
Sinä ja miehesi vuokraatte molemmat tukikohdat ja sieltä käsin vaihdatte lennossa hoitovuoroon. Lasten kotiin. Näin niin kauan, kunnes lapset ovat aikuisia.
Mikään ei muutu.
Reilua ja käytännöllistä.
Vanhemmat huoneeseen vuokralle. Niitä löytyy kyllä. Ja teillähän on hyvänen aika se perheasunto. Lastenne koti.
Huoneeseen. Ei siis omaa asuntoa aikuiset tarvitse ennen kuin lapset aikuisia.
Itse tätä haluatte. Leikitte nyt tulella.
Kaikella on hintansa. Lasten mielenterveys on kauhea hintalappu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei tämän nykyisen kanssa ole lapsia, naimisissa kuitenkin ollaan. Aikuisia lapsia molemmillä edellisistä liitoista.
Parisen vuotta olen eroa pohtinut, mutta en saa vaan "aikaiseksi" . Asun miehen omistamassa asunnossa, ajatus siitä että saisin aloittaa puhtaalta pöydältä kiinnostaa, mutta sitten taas masentaa. Roikun siis tässä suhteessa onnettomana.. Ehkä tässä voisi heitellä verkkoja vesille, niin olisi syytä erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eroperheestä, eikä se elämä mitään herkkua ollut vanhempien eron jälkeen. Ei ollut oikeastaan kotia enää, pelkkää ajelehtimista. Muutin siiten kotoa pois jo 16-vuotiaana, eikä se ollut helppoa.
Taloudellinen tilanne myös huononee, kun meillä molemmilla pitää olla omat kodit. Pystymme nyt tarjoamaan lapsille esim. omat huoneet ja kivoja harrastuksia, enkä usko, että noihin on eron jälkeen varaa. Sen takia yritän sietää omaa epämukavuuttani.
Ap
Kyllä kyllä, raha ja unelma ydinperheestä. Kuinka jaloa uhrata itsensä.
Olet varmaankin joku eronnut, joka ei pysty käsittelemään sitä faktaa, että ero on lapselle selkeä huononnus aina. Poislukien tietysti päihde- väkivalta- ym. tilanteet, niitä ei nyt tarvitse tähän vetää. Hoetko vielä mantraa "kun äiti on onnelli
... Hyvä, että alamme keskustella oikeasti suoraan tilanteesta maassamme.
Glooria heittopussilapsista ja heidän kohtalostaan pitää poistaa.
Uskalletaan puhua ilmiöstä. Näiden vanhempuen paapominen syyrä loppua nyt.
Lapsilla ei ole mitään oikeuksia. Ei ole enää oikeutta lapsuuteenkaan ja kasvurauhaan. Synnyttyä pian päiväkotiin, kouluun, iltapäiväkerhoon, vanhemmat päättää erosta, lapsia heitetään kysymättä osoitteesta toiseen, uusia vanhempikandidaatteja, poika-tyttöystäviä ym panokaveteita hilluu nurkissa, taas muutetaan ja taas ja taas... Sairasta. On sairasta.
Jälki on pahaa.
Suoraan voimme myös antaa palautetta edes vauviksrlla ihmisille ja alkaa keskustella, herättää keskustelua yhteiskuntamme arvoista.
Hävetkää ja miettikää.
Lapsia käy sääliksi.
Edellisestä neljän vuoden suhteesta (ei yhteisiä lapsia) pohdin eroa pari viimeistä vuotta. Toisaalta arvostan sitä että yritin, mutta olisihan sen ajan paremminyvoinut käyttää kuin hakkaamalla päätä seinään.
Lasten takia ei kannata pysyä yhdessä, vaikkette riitelisi lasten nähden niin he kyllä aistivat tunnelman välillänne, ja saavat siitä mallin omiin tuleviin parisuhteisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakavasti se oli pohdinnassa ehkä neljä vuotta. Sinä aikana oli erinäisiä koe-aikoja. Että katsotaan vaikka puoli vuotta, että onko tilanne parantunut. Emme vain kyenneet tekemään sitä lopullista päätöstä. Lopullinen sinetti tuli, kun ihastuin toiseen mieheen ja annoin sille ihastumiselle myös luvan. Meistä ei tullut paria, mutta asiat muuttuivat parempaan. Ei kannata odottaa, kunnes lapset ovat aikuisia. Silloin lapset saavat vain huonon parisuhteen mallin. Itse asiassa suurin motivaattorini eroon oli se, kun eräs ystävä sanoi, että ajattele ja tee se asia lasten kautta. Silloin tajusin, että pystyn mihin vain.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei tämän nykyisen kanssa ole lapsia, naimisissa kuitenkin ollaan. Aikuisia lapsia molemmillä edellisistä liitoista.
Parisen vuotta olen eroa pohtinut, mutta en saa vaan "aikaiseksi" . Asun miehen omistamassa asunnossa, ajatus siitä että saisin aloittaa puhtaalta pöydältä kiinnostaa, mutta sitten taas masentaa. Roikun siis tässä suhteessa onnettomana.. Ehkä tässä voisi heitellä verkkoja vesille, niin olisi syytä erota.
Avioliitossa ollessa verkkoja ei heitellä vesille.
Ole ihminen ja kunnioita puolisoasi. Eroa ensin.
Olet saastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti se oli pohdinnassa ehkä neljä vuotta. Sinä aikana oli erinäisiä koe-aikoja. Että katsotaan vaikka puoli vuotta, että onko tilanne parantunut. Emme vain kyenneet tekemään sitä lopullista päätöstä. Lopullinen sinetti tuli, kun ihastuin toiseen mieheen ja annoin sille ihastumiselle myös luvan. Meistä ei tullut paria, mutta asiat muuttuivat parempaan. Ei kannata odottaa, kunnes lapset ovat aikuisia. Silloin lapset saavat vain huonon parisuhteen mallin. Itse asiassa suurin motivaattorini eroon oli se, kun eräs ystävä sanoi, että ajattele ja tee se asia lasten kautta. Silloin tajusin, että pystyn mihin vain.
Huoraamisen kauttahan sinä sen teit. Kirjoitit.
Älä nyt lapsia tähän vedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei tämän nykyisen kanssa ole lapsia, naimisissa kuitenkin ollaan. Aikuisia lapsia molemmillä edellisistä liitoista.
Parisen vuotta olen eroa pohtinut, mutta en saa vaan "aikaiseksi" . Asun miehen omistamassa asunnossa, ajatus siitä että saisin aloittaa puhtaalta pöydältä kiinnostaa, mutta sitten taas masentaa. Roikun siis tässä suhteessa onnettomana.. Ehkä tässä voisi heitellä verkkoja vesille, niin olisi syytä erota.
Avioliitossa ollessa verkkoja ei heitellä vesille.
Ole ihminen ja kunnioita puolisoasi. Eroa ensin.
Olet saastaa.
No mieheni on jäänyt kiinni viestittelystä exänsä ja muidenkin naisten kanssa, joten tässä suhteessa en olisi ainoa.
Roikun tässä paskassa suhteessa vain, koska ei ole voimia lähteä nyt tästä menemään. Töistä kotiin meno ahistaa. Mutta eiköhän tämä tästä kun sopiva asunto tulee kohdille, etsintä on päällä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heittopussilapset ovat vinksahtaneita, surullisia otuksia, juurtumattomia ja häpeävät usein vanhempiaan ja arvottomuuttaan.
Seuraukset tästä lapsen arvon laiminlyönnistä on yhteiskunnassa näkyvissä jo rankasti.
T. Opettaja/kasvatustieteilijä
Katsos, kun niinkin voi erota rouva kasvatustieteilijä, ettei niitä lapsia laiteta heittopusseiksi. Lapsillani on yksi koti ja yksi arki. Toista vanhempaa tapaavat harvemmin, mutta säännöllisesti. Lasten etu on kaiken aikaa ollut keskiössä, yhtä lailla kuin vanhempienkin. Ero oli lopulta myös lasten etu. Koti oli muuttunut turvattomaksi paikaksi.
Vierailija kirjoitti:
Edellisestä neljän vuoden suhteesta (ei yhteisiä lapsia) pohdin eroa pari viimeistä vuotta. Toisaalta arvostan sitä että yritin, mutta olisihan sen ajan paremminyvoinut käyttää kuin hakkaamalla päätä seinään.
Lasten takia ei kannata pysyä yhdessä, vaikkette riitelisi lasten nähden niin he kyllä aistivat tunnelman välillänne, ja saavat siitä mallin omiin tuleviin parisuhteisiinsa.
Se on. Yh yksi lapsi. Seurustellaan ristiin rastiin. N.ssitaan. Vaihdetaan k.rpää. Asutaan yhdessä. Toinen lapsi Työpaikan Pertti kiinnosti pikkujouluista asti. Työmatkoilla nu.ssittiin. Ero entisestä. Pertin kanssa yhteiseen asuntoon. Lapset asuneet lähes koko ikänsä 2vkoa-2vkoa. Pertti löysi nuoremman. Pertti lähti menee. Bailaa rankasti 2vkoa ja sen jäljeen 2vkoa kärvistellen huoltajana.. Rullatirullaa. Ja juna kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakavasti se oli pohdinnassa ehkä neljä vuotta. Sinä aikana oli erinäisiä koe-aikoja. Että katsotaan vaikka puoli vuotta, että onko tilanne parantunut. Emme vain kyenneet tekemään sitä lopullista päätöstä. Lopullinen sinetti tuli, kun ihastuin toiseen mieheen ja annoin sille ihastumiselle myös luvan. Meistä ei tullut paria, mutta asiat muuttuivat parempaan. Ei kannata odottaa, kunnes lapset ovat aikuisia. Silloin lapset saavat vain huonon parisuhteen mallin. Itse asiassa suurin motivaattorini eroon oli se, kun eräs ystävä sanoi, että ajattele ja tee se asia lasten kautta. Silloin tajusin, että pystyn mihin vain.
Huoraamisen kauttahan sinä sen teit. Kirjoitit.
Älä nyt lapsia tähän vedä.
Oletko katkera jostain? Elä. Lakkaa ajattelemasta muiden elämää ja syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisestä neljän vuoden suhteesta (ei yhteisiä lapsia) pohdin eroa pari viimeistä vuotta. Toisaalta arvostan sitä että yritin, mutta olisihan sen ajan paremminyvoinut käyttää kuin hakkaamalla päätä seinään.
Lasten takia ei kannata pysyä yhdessä, vaikkette riitelisi lasten nähden niin he kyllä aistivat tunnelman välillänne, ja saavat siitä mallin omiin tuleviin parisuhteisiinsa.
Se on. Yh yksi lapsi. Seurustellaan ristiin rastiin. N.ssitaan. Vaihdetaan k.rpää. Asutaan yhdessä. Toinen lapsi Työpaikan Pertti kiinnosti pikkujouluista asti. Työmatkoilla nu.ssittiin. Ero entisestä. Pertin kanssa yhteiseen asuntoon. Lapset asuneet lähes koko ikänsä 2vkoa-2vkoa. Pertti löysi nuoremman. Pertti lähti menee. Bailaa rankasti 2vkoa ja sen jäljeen 2vkoa kärvistellen huoltajana.. Rullatirullaa. Ja juna kulkee.
Taitaa itseäsi se vieras k*rpä kiinnostaa, etkä vain halua myöntää asiaa. Surullinen elämä.
Lapset asuvat edelleenkin tässä asunnossa eli heidän kodissaan.
Sinä ja miehesi vuokraatte molemmat tukikohdat ja sieltä käsin vaihdatte lennossa hoitovuoroon. Lasten kotiin. Näin niin kauan, kunnes lapset ovat aikuisia.
Mikään ei muutu.
Reilua ja käytännöllistä.
Vanhemmat huoneeseen vuokralle. Niitä löytyy kyllä. Ja teillähän on hyvänen aika se perheasunto. Lastenne koti.
Huoneeseen. Ei siis omaa asuntoa aikuiset tarvitse ennen kuin lapset aikuisia.
Lapsivapaina aikoina teette töitä. Ei lapset rasita.
Itse tätä haluatte. Leikitte nyt tulella.
Kaikella on hintansa. Lasten mielenterveys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eroperheestä, eikä se elämä mitään herkkua ollut vanhempien eron jälkeen. Ei ollut oikeastaan kotia enää, pelkkää ajelehtimista. Muutin siiten kotoa pois jo 16-vuotiaana, eikä se ollut helppoa.
Taloudellinen tilanne myös huononee, kun meillä molemmilla pitää olla omat kodit. Pystymme nyt tarjoamaan lapsille esim. omat huoneet ja kivoja harrastuksia, enkä usko, että noihin on eron jälkeen varaa. Sen takia yritän sietää omaa epämukavuuttani.
Ap
Kyllä kyllä, raha ja unelma ydinperheestä. Kuinka jaloa uhrata itsensä.
Olet varmaankin joku eronnut, joka ei pysty käsittelemään sitä faktaa, että ero on lapselle selkeä huononnus aina. Poislukien tietysti päihde- väkivalta- ym. tilanteet, niitä ei nyt tarvitse tähän vetää. Hoetko vielä mantraa "kun äiti on onnelli
Sitten ne lapsetkin oppivat olemaan arvostamatta itseään ja jäämään huonoon suhteeseen. Tai kohtelemaan kumppaniaan kuin hän ei olisi tärkeä.
Sama täällä. Olemme puhuneet miehen kanssa, kuinka olemme onnellisia, ettemme pilanneet elämäämme. Rakkautta ja kiintymystä on aiempaa jopa vielä enemmän. Lapset onnellisia ja tasapainoisia, pian aikuistuvat. Taivaan kiitos. Kaikki hyvin.