Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan harkitsit eroa ennen kuin toteutit sen?
13.11.2025 |
Olen pohtinut eroa jo varmaan kohta pari vuotta. Mitään isoa ongelmaa ei ole, parisuhde on hitaasti hiipunut siihen pisteeseen, ettei tehdä enää mitään yhdessä emmekä keskustele muusta kuin käytännön asioista. Riidellään kotitöistä, yhteisestä ajasta en enää edes aloita keskustelua. Kaipaisin sellaista, että kumppani olisi oikeasti kiinnostunut minusta ja haluaisi tehdä kanssani asioita. Yksinolokaan ei tunnu niin pahalta ajatukselta kuin totaalinen välinpitämättämyys. Olen ajatellut, että odottaisin siihen asti, kun lapset ovat aikuisia, mutta en tiedä, jaksanko enää lähes kymmentä vuotta.
Kommentit (41)
Juttele lasten kanssa ensin. Minulla eron miettimiseen meni usea vuosi. Puhuin asiasta lapsille ja he hyväksyivät sen miettimisen ja keskenään puhumisen jälkeen. Se loi uskoa minun päätökseeni. Kun siihen sitten päädyin, olo muuttui helpommaksi.
Helppoa se lähtö ei silti ole, voin suoraan sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiviikkona päätin erota. Torstaina kävi katsomassa asuntoa ja vuokrasin sen. Perjantaina muutin ja sinä iltana kun painoin pään tyynyyn mietin mitä minä paskalla.
Mietin useamman vuoden. Ero otettiin viimein alkuvuodesta ja kesällä alkoi uusi elämä ikiomassa asunnossa ja täytyy sanoa, että pohdin eroa ihan liian pitkään. Olisi pitänyt erota jo silloin vuosia sitten, kun rupesin asiaa miettimään.
Heitin muijan muumimukeineen pihalle heti kun joku tukiasunto sille oli myönnetty.
Vierailija kirjoitti:
Juttele lasten kanssa ensin. Minulla eron miettimiseen meni usea vuosi. Puhuin asiasta lapsille ja he hyväksyivät sen miettimisen ja keskenään puhumisen jälkeen. Se loi uskoa minun päätökseeni. Kun siihen sitten päädyin, olo muuttui helpommaksi.
Helppoa se lähtö ei silti ole, voin suoraan sanoa.
Ei jumalauta. Ap lapset on tyylin alakouluikäisiä? Ei lasten harteille voi aikuisten eroa sysätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttele lasten kanssa ensin. Minulla eron miettimiseen meni usea vuosi. Puhuin asiasta lapsille ja he hyväksyivät sen miettimisen ja keskenään puhumisen jälkeen. Se loi uskoa minun päätökseeni. Kun siihen sitten päädyin, olo muuttui helpommaksi.
Helppoa se lähtö ei silti ole, voin suoraan sanoa.
Et oo tosissas?! Minkä ikäisiä sun lapset oli?
Liian kauan.
Elämä ehti mennä helvetiksi ennen eroa ja eron jälkeen, roikkuvan katkeran miehen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasan sekunnin. Mies jäi kiinni itse teosta aviovuoteessamme vieraan naisen kanssa. Se oli kerrasta poikki ja en ole katunut.
Olet pari vuotta jo miettinyt asiaa, että olisikohan nyt aika jo toimia?
Ette näytä myöskään lapsillenne kovin hyvää mallia parisuhteesta.
Eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätöksestä meni noin kuukausi muuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele lasten kanssa ensin. Minulla eron miettimiseen meni usea vuosi. Puhuin asiasta lapsille ja he hyväksyivät sen miettimisen ja keskenään puhumisen jälkeen. Se loi uskoa minun päätökseeni. Kun siihen sitten päädyin, olo muuttui helpommaksi.
Helppoa se lähtö ei silti ole, voin suoraan sanoa.
Et oo tosissas?! Minkä ikäisiä sun lapset oli?
Kuinka niin en ole tosissani. Lapset olivat 17-23 vuotiaita. Kyllä puhuin asiasta heille ja he kaskenään tukivat päätöstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin ensimmäisen kerran noin 7 vuotta ennen eroa, että tästä ei ole tule mitään. Sen jälkeiset vuodet ovat täynnä yrittämistä ja tsemppaamista ja sellaista jospa tämä vielä tästä, järjestän treffi-illan, yritetään nyt vielä...
Mä poltin itseni loppuun siitä kaikesta yrittämisestä. Luin hulluna kaikkia parisuhdeoppaita ja -juttuja lehdistä ja hoin mielessäni, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä. Yksi fiksu kaverini sanoi, että joo, mutta siihen vaaditaan molemmat osapuolet, ei riitä että sinä yksin yrität ja teet töitä.
Lopulta kamelinselän katkaisi ihan outo asia: Minulla on aina ollut koiria ja pidän niistä kovasti. Kun perheemme koira vanhuuttaan sitten kuoli ja rupesin kevättalvella puhumaan, että kesällä voisi tulla pentu taloon, niin mies kielsi tämän ehdottomasti. Hän ei koiraa ottaisi, ei missään tapauksessa. Sanoi siinä vielä vieraiden läsnä ollessa, että jos koira tulee, niin hän lähtee. Minä olin jotenkin todella järkyttynyt tästä. Rupesin tosissani miettimään, että elämäni on jo todella ankeaa tässä parisuhteessa kaikella tavalla muutenkin, niin nytkö vielä sekin, että joudun luopumaan kokonaan koirista, jotka tuovat niin paljon hyvinvointia elämääni. Erosimme. Pari viikkoa sen jälkeen kun mies oli muuttanut pois hain pennun kotiin. Ei ole kaduttanut.
Olen eroperheestä, eikä se elämä mitään herkkua ollut vanhempien eron jälkeen. Ei ollut oikeastaan kotia enää, pelkkää ajelehtimista. Muutin siiten kotoa pois jo 16-vuotiaana, eikä se ollut helppoa.
Taloudellinen tilanne myös huononee, kun meillä molemmilla pitää olla omat kodit. Pystymme nyt tarjoamaan lapsille esim. omat huoneet ja kivoja harrastuksia, enkä usko, että noihin on eron jälkeen varaa. Sen takia yritän sietää omaa epämukavuuttani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttele lasten kanssa ensin. Minulla eron miettimiseen meni usea vuosi. Puhuin asiasta lapsille ja he hyväksyivät sen miettimisen ja keskenään puhumisen jälkeen. Se loi uskoa minun päätökseeni. Kun siihen sitten päädyin, olo muuttui helpommaksi.
Helppoa se lähtö ei silti ole, voin suoraan sanoa.
Heh, eikö ensin kannattaisi keskustella miehen kanssa? Vai eikö ero kuulu hänelle lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen eroperheestä, eikä se elämä mitään herkkua ollut vanhempien eron jälkeen. Ei ollut oikeastaan kotia enää, pelkkää ajelehtimista. Muutin siiten kotoa pois jo 16-vuotiaana, eikä se ollut helppoa.
Taloudellinen tilanne myös huononee, kun meillä molemmilla pitää olla omat kodit. Pystymme nyt tarjoamaan lapsille esim. omat huoneet ja kivoja harrastuksia, enkä usko, että noihin on eron jälkeen varaa. Sen takia yritän sietää omaa epämukavuuttani.
Ap
Huoh, raha on epäromanttisin aihe kun suunnittelee sitä perheen perustamista, mutta sitä pitäisi silti miettiä. Tuolla on tavaton määrä ihmisiä, jotka eivät voi erota, kun siihen ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen eroperheestä, eikä se elämä mitään herkkua ollut vanhempien eron jälkeen. Ei ollut oikeastaan kotia enää, pelkkää ajelehtimista. Muutin siiten kotoa pois jo 16-vuotiaana, eikä se ollut helppoa.
Taloudellinen tilanne myös huononee, kun meillä molemmilla pitää olla omat kodit. Pystymme nyt tarjoamaan lapsille esim. omat huoneet ja kivoja harrastuksia, enkä usko, että noihin on eron jälkeen varaa. Sen takia yritän sietää omaa epämukavuuttani.
Ap
Kyllä kyllä, raha ja unelma ydinperheestä. Kuinka jaloa uhrata itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Päätöksestä meni noin kuukausi muuttoon.
Tätä ei kysytty, vaan kuinka kauan kesti että päätös syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätöksestä meni noin kuukausi muuttoon.
Tätä ei kysytty, vaan kuinka kauan kesti että päätös syntyi.
Päätös syntyi sen enempää miettimättä.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta mietin ja sitten se lähteminen olikin aika helppo päätös.
Sama täällä. Mies ei halunnut lähteä pariterapiaan . Lopulta mitta oli niin täysi että se ero oli pakko tehdä. Olenn huojentunut.
Pari vuotta mietin ja sitten se lähteminen olikin aika helppo päätös.