Onko äitipuoli aina pahis?

Vierailija kirjoitti:

Mun lasten äitipuoli on ihana. Meillä on todella hyvin toimiva "suurperhe" ja olen kiitollinen että ex-mieheni löysi niin upean ihmisen lasten elämään.

Tuo kertoo minulle lähinnä siitä, että teidän suhde ei kaatunut pettämiseen. 

 

Tääkin riippuu äideistä ja äitipuolista. Mä inhosin uusperheessä sitä miten lapsen äiti kohteli lasta. Ihan kohtuutonta touhua. Koulussa piti pärjätä erinomaisesti. Alle ysin numeroista tuli äidiltä huutoa ja ruutukieltoja ja kotiarestia. Harrastukset oli valittu äidille mieluisat. Lopettaa ei saanut vaikka vuosia lapsi inhosi näitä harrastuksia. Kun lapsella selkeästi alkoi migreeni teini-iässä (itsellä on niin tunnistin oireet), puolisoni vei lapsen lääkäriin. Siitäkin tuli huutoa, että ei sillä mitään migreeniä ole ja ihan turhaa tommosta vaikka lapselle tuli diagnoosi. Ja kaikkea tämmöstä. Lapsipuoli aikuisena kiitti, että sai meillä hengittää ja apua eikä pelkkää huutoa. Että en tiedä. Jälkikäteen on käynyt mielessä, että olisiko pitänyt enemmän mieheni taistella viikkovanhemmuudesta tai jopa yksinhuoltajuudesta, mutta ehkä se olisi sitten päättynyt tapaamisten estämiseen yms.

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen. En ole käytännössä missään tekemisissä mieheni lapsen kanssa. Tervehdin ja näin, mutta olen täysin sillä kannalla, että mies saa hoitaa. Ja kas; mies jaksaa nähdä lastansa vain silloin ja tällöin.

Lasta minun käy sinänsä sääliksi, kun äitinsä on aina poissa kotoa. Lapsi sitten soittaa isälleen ja isä kiemurtelee, että nyt ei sovi. Jos minä täällä pullaa leipoisin ja auttelisin läksyissä, niin lapsi varmaan asuisi meillä.

Eli minä se pahis olen.

Miten sinä voit katsella tuollaista miestä, pahiksia olette kaikki kolme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen. En ole käytännössä missään tekemisissä mieheni lapsen kanssa. Tervehdin ja näin, mutta olen täysin sillä kannalla, että mies saa hoitaa. Ja kas; mies jaksaa nähdä lastansa vain silloin ja tällöin.

Lasta minun käy sinänsä sääliksi, kun äitinsä on aina poissa kotoa. Lapsi sitten soittaa isälleen ja isä kiemurtelee, että nyt ei sovi. Jos minä täällä pullaa leipoisin ja auttelisin läksyissä, niin lapsi varmaan asuisi meillä.

Eli minä se pahis olen.

Miten sinä voit katsella tuollaista miestä, pahiksia olette kaikki kolme. 

En ole ylläoleva, mutta kopioin tähän aikaisemman vastaukseni:

Tulkitset kirjoituksia kapeakatseisesti. Todennäköisesti on niin, ettei mies ole kovin empaattinen, koska ei ole hoivaajatyyppiä. Ei kaikki naisetkaan ole emotyyppejä. Tai jos on introvertti, ei jaksa muita ihmisiä kauaa. Luonnekysymyksiä. Elämässä riittää, että on riittävän empaattinen. Ja sehän näkyy siinä, että mies edes yrittää huomioida lapsensa. 

Enemmän se kertoo siitä, ettei mies ole koskaan päässyt luomaan tunnesuhdetta omiin lapsiinsa. Se luodaan yhteisessä ajassa, mutta jos mies on esim. Tehnyt aina pitkää päivää, ei ole ollut riittävästi aikaa luoda tunneyhteyttä. Se taas heijastuu siihen, että lapset ovat ihmisiä, joita ei jaksa kauaa.



Väität, että se kertoo moraalista. No, kyllä: se kertoo siitä, että miehellä on korkea moraali ja suuri vastuunkantokyky. Vaikka lapset eivät ole läheisiä, eikä sitä tunneyhteyttä kauheasti ole, niin _silti_ mies hoitaa velvollisuutensa ja ottaa lapset luokseen.

Itse olin lähi-äitipuoli 19v ja nyt mummopuoli. En mä kokenut, että olisin ollut pahis ja tulin toimeen hyvin myös lapsen äidin kanssa ja edelleen olemme satunnaisesti yhteyksissä , vaikka poikakin on jo 31v. Poika on kuin oma lapsi

Erosimme miehen kanssa, kun lapsi oli kolmen vanha. Liitto ja myös ero oli tosi vaikea. Ero oli kuitenkin paras ratkaisu ikinä, koska elämä olisi ollut yhtä kärsimystä hänen kanssaan eikä hyvää elämää lapsellekaan. Lapsi on minulle tärkeintä maailmassa ja elelimme lapsen kanssa kahdestaan hänen teini-ikäänsä asti. Mies löysi taas nopeasti uuden kumppanin ja muuttikin tämän kanssa heti yhteen. Minut oli sekä miehen että hänen vanhempiensa puolelta mustamaalattu uudelle kumppanille, koska hän ei edes uskaltanut päästää omaa lastaan meille yökylään myöhemminkään ja muutenkin vältteli minua. 

Minun lapselleni uusi kumppani kuitenkin vaikutti olevan tosi kiva 'äitipuoli' aina kun lapsi oli isällään eli joka toinen viikonloppu ja kesälomalla. Kuuntelin aina herkällä korvalla, miten vierailut isällä sujuu ja kyselin välillä, onko X kiva ym. Kuulemma oli ja lapsi kävi mielellään isällään, ja tuli mielellään kotiinkin eli kaikki hyvin. Tosin lapseni oli myös kiltti ja rauhallinen lapsi. Lapsi on jo aikuinen, enkä ole vieläkään ollut tekemisissä tämän ihmisen kanssa, mikä on jotenkin hassua. Olisin toivonut, että hänellä olisi ollut kypsyyttä hoitaa asia toisin ja tutustua minuun, eikä tehdä johtopäätöksiä muiden sanomisten varassa. Olisi jopa kiva sanoa hänelle, että arvostan sitä, millainen hän oli lastani kohtaan. Mutta minkäs sille mahtaa.

Itse olisin mielellään tutustunut lapseni 'äitipuoleen'. Se mitä ajattelen tai ajattelin exästäni on oma asiansa. Se taas millainen ihminen uusi kumppani on, se on taas eri asia. Ainoa asia mistä voisin kritisoida uutta kumppania tutustumatta on hänen miesmakunsa :D mutta sekään ei oikeastaan kuulu minulle. 

Minä olen pahis. Lasten äiti on mustamaalannut minua jopa sossuun asti, ja lopuksi esti lasten tulon isälleen. Lapset sanoivat itse, että ei äiti voi kieltää mua tulemasta teille, niin johan alkoi valehtelu sossulle yms.

Harmittaa, miten asiat menivät. Lapset eivät ole isänsäkään kanssa tekemisissä, varsinaista syytä emme tiedä. Vain vihjailuja, kuinka olemme kamalia ihmisiä, mutta ei mitään konkretiaa. Minua helpotti kuitenkin se, että tajusin, että äidin viha ei kohdistu minuun henkilökohtaisesti, vaan kuka tahansa miehen uusi nainen olisi saanut saman kohtelun. Ja huom, lasten äiti itse piti kahta miestä yhtä aikaa, kunnes lasten isä (mieheni) sai tilanteen selville ja lähti.

.

Tiedän muutamat äitipuolet jotka eivät halua miestensä pitävän lapsiin kunnolla yhteyttä. Kohtelevat myös miehen lapsia ilkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän muutamat äitipuolet jotka eivät halua miestensä pitävän lapsiin kunnolla yhteyttä. Kohtelevat myös miehen lapsia ilkeästi.

Tiedät vai luulet? 

Harva ihminen kohtelee muiden ihmisten läsnäollessa lapsia huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen. En ole käytännössä missään tekemisissä mieheni lapsen kanssa. Tervehdin ja näin, mutta olen täysin sillä kannalla, että mies saa hoitaa. Ja kas; mies jaksaa nähdä lastansa vain silloin ja tällöin.

Lasta minun käy sinänsä sääliksi, kun äitinsä on aina poissa kotoa. Lapsi sitten soittaa isälleen ja isä kiemurtelee, että nyt ei sovi. Jos minä täällä pullaa leipoisin ja auttelisin läksyissä, niin lapsi varmaan asuisi meillä.

Eli minä se pahis olen.

Et ole. Vanhemmat on vastuussa lapsestaan, eli tässä tapauksessa he on pahiksia, kun eivät vietä aikaa lapsensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se äiti on elossa ja mukana lasten elämässä niin aika harva pystyy sulattamaan sen, että joku toinen nainen on lasten elämässä ja toimii vanhempana, mutta jos äitipuoli ei ole mukana lasten elämässä niin sekin on väärin, olet kylkä ja etäinen ja varmaan vihaat niitä lapsia. Teki niin tai näin niin olet huono ihminen.

Eikä se lapsillekaan ole helppoa, varmaan monet lapset toivovat vanhempien palaavan yhteen ja uusi puoliso hankaloittaa aika pahasti sitä yhteenpalaamista.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi äitipuolen pitää ryhtyä vanhemmaksi lapselle, jolla jo on isä ja äiti. Syntyy vain turhaa kärhämää, kun kolme aikuista keksii yhdelle lapselle kummallisia kasvatustavoitteita ja moittii toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen. En ole käytännössä missään tekemisissä mieheni lapsen kanssa. Tervehdin ja näin, mutta olen täysin sillä kannalla, että mies saa hoitaa. Ja kas; mies jaksaa nähdä lastansa vain silloin ja tällöin.

Lasta minun käy sinänsä sääliksi, kun äitinsä on aina poissa kotoa. Lapsi sitten soittaa isälleen ja isä kiemurtelee, että nyt ei sovi. Jos minä täällä pullaa leipoisin ja auttelisin läksyissä, niin lapsi varmaan asuisi meillä.

Eli minä se pahis olen.

Et ole. Vanhemmat on vastuussa lapsestaan, eli tässä tapauksessa he on pahiksia, kun eivät vietä aikaa lapsensa kanssa.

Av on outo paikka. Minä aloitin kerran ketjun, jossa kritisoin sitä, että mieheni lapset kököttävät omissa huoneissaan koko viikonlopun. Itse jos näkisin lapsiani niin harvoin, haluaisin olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon. Yksimielisesti av-mammat sanoivat, että tämä on ok, eihän ydinperheessäkään lapsia viihdytetä, lasten on hyvä oppia viihdyttämään itseään, ja isänkin luona pitää elää normaalia elämää, ei isän kuulu tarjota sirkushuveja, jne.

Nyt tässä ketjussa ollaan yaas toista mieltä. Voisitteko jo päättää, mikä on oikea tapa?

Naiset ovat keskimäärin kusipäitä, erityisesti muiden persehedelmille.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat keskimäärin kusipäitä, erityisesti muiden persehedelmille.

höpö höpö. Persoonallisuushäiriöiset tai vahvoja piirteitä omaavat ovat sitä, mutta 80 % naisista EI omaa edes lieviä piirteitä.

Vähän riippuu. Jos ne saa omia lapsia, niin biologia alkaa hylkiä toisen naisen jälkeläisiä, jotta omilla olisi paremmat mahdollisuudet säilyä hengissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein on, koska todella moni nainen inhoaa miehensä edellisestä elämästä olevia lapsia. Etenkin tyttöjä.

Onhan se paha katsoa jos tyttölapsi on kopio miehen kauniista entisestä ja itse olet riivinrauta😡

Taidat olla jätetty, katkera, eroa häpeävä äiti?

Tuntuuko pahalta kun omasta mielestäsi olet kauniimpi, parempi ehkä kaikinpuolin ja silti sinut jätettiin?

.

Vierailija kirjoitti:

Saduissa ovat.

Kyllä ne ovat myös  oikeassa elämässä jopa suomessa samoin isäpuolet joten prosentteja laskemaan  kuka mitä hä on niitä.