Onko äitipuoli aina pahis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei. Minusta se on aika rento rooli, jos lapsen äiti on kuviossa mukana. Saa olla kiva täti ja syödä lasten kanssa karkkia.

En sitten muusta tiedä, jos olisi oikea huoltaja ja ainoa nainen äidin paikalla. Tuskin muuttuisi noidaksi, mutta vastuu kasvaisi. Pitäisi syödä muutakin kuin karkkia.

 

Ei koko ajan voi syödä karkkia.

Eikö? Ei me olla jaksettu muuta. Liian raskasta jos on koko päivän ulkona seikkailemassa.

Ei ole, minun äidin vanhemmat erosivat joskus 50 luvun alussa, äitipuoli oli sitten parempi äiti kuin heidän oma äiti jopa jo kotoa lähteneitä lapsia kohtaan

Minä olen varmaan ollut pahis, koska olen tuollainen etäinen. En puutu lasten ja isän väleihin, vaan teen omiani. Olen kuitenkin ruokapöydässä paikalla ja keskustelen. Olen ystävällinen, mutta etäinen. En koskaan viihdyttänyt, mutta enpä kasvattanutkaankä käskyttänyt.

Lapset on nyt 17 ja 15, ja ovat kertoneet, että silloin 5-7-vuotiaana pelkäsivät minua. ihan suotta, en ole ikinä tehnyt mitään. Mutta lasten äiti varmaan on maalannut piruja seinälle. 

 

Minulla on lasten kanssa ihan hyvät välit. Eivät läheiset, mutta keskusteluyhteys on auki. 

 

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen. En ole käytännössä missään tekemisissä mieheni lapsen kanssa. Tervehdin ja näin, mutta olen täysin sillä kannalla, että mies saa hoitaa. Ja kas; mies jaksaa nähdä lastansa vain silloin ja tällöin.

Lasta minun käy sinänsä sääliksi, kun äitinsä on aina poissa kotoa. Lapsi sitten soittaa isälleen ja isä kiemurtelee, että nyt ei sovi. Jos minä täällä pullaa leipoisin ja auttelisin läksyissä, niin lapsi varmaan asuisi meillä.

Eli minä se pahis olen.

Sama juttu myös täällä! Mitä minä sivusta olen seurannut, niin monissa perheissä mies on lapsista niin pitkään iloinen kunhan ei tarvitse olla se joka on päävastuussa. Monissa eroperheissä ihmettelen miksi lapsi viedään väkisin toisen vanhemman luo vaikka häntä ei sinne haluta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan ollut pahis, koska olen tuollainen etäinen. En puutu lasten ja isän väleihin, vaan teen omiani. Olen kuitenkin ruokapöydässä paikalla ja keskustelen. Olen ystävällinen, mutta etäinen. En koskaan viihdyttänyt, mutta enpä kasvattanutkaankä käskyttänyt.

Lapset on nyt 17 ja 15, ja ovat kertoneet, että silloin 5-7-vuotiaana pelkäsivät minua. ihan suotta, en ole ikinä tehnyt mitään. Mutta lasten äiti varmaan on maalannut piruja seinälle. 

 

Minulla on lasten kanssa ihan hyvät välit. Eivät läheiset, mutta keskusteluyhteys on auki. 

 

Tämä on paras tapa hoitaa tuo tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen. En ole käytännössä missään tekemisissä mieheni lapsen kanssa. Tervehdin ja näin, mutta olen täysin sillä kannalla, että mies saa hoitaa. Ja kas; mies jaksaa nähdä lastansa vain silloin ja tällöin.

Lasta minun käy sinänsä sääliksi, kun äitinsä on aina poissa kotoa. Lapsi sitten soittaa isälleen ja isä kiemurtelee, että nyt ei sovi. Jos minä täällä pullaa leipoisin ja auttelisin läksyissä, niin lapsi varmaan asuisi meillä.

Eli minä se pahis olen.

23 jatkaa:

Luulin ensin, että minä olen kirjoittanut tuon tekstin, niin täysin kuvastaa meitä.

Minunkaan aviomieheni ei ole isätyyppiä. Olen kaikki nämä vuodet tiedostanut, että jos minun ei kannata tehdä mitään lasten eteen, jos haluan, että mies hoitaa lapsensa. 

Meillä lapset ovat olleet aina paljon omissa huoneissaan, koska ei ole ketään, joka heidän kanssaan leikkisi. Tämä on sellainen ihme kuvio, että keisarilla ei ole vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen. En ole käytännössä missään tekemisissä mieheni lapsen kanssa. Tervehdin ja näin, mutta olen täysin sillä kannalla, että mies saa hoitaa. Ja kas; mies jaksaa nähdä lastansa vain silloin ja tällöin.

Lasta minun käy sinänsä sääliksi, kun äitinsä on aina poissa kotoa. Lapsi sitten soittaa isälleen ja isä kiemurtelee, että nyt ei sovi. Jos minä täällä pullaa leipoisin ja auttelisin läksyissä, niin lapsi varmaan asuisi meillä.

Eli minä se pahis olen.

23 jatkaa:

Luulin ensin, että minä olen kirjoittanut tuon tekstin, niin täysin kuvastaa meitä.

Minunkaan aviomieheni ei ole isätyyppiä. Olen kaikki nämä vuodet tiedostanut, että jos minun ei kannata tehdä mitään lasten eteen, jos haluan, että mies hoitaa lapsensa. 

Meillä lapset ovat olleet aina paljon omissa huoneissaan, koska ei ole ketään, joka

Minunkaan mieheni ei ole. Näen kuinka hän yrittää ja haluaisi olla, mutta ei näytä tulevan mitään. Kun lapsi tulee käymään meillä mies jaksaa alkuun olla iloinen ja innostunut, mutta se lopahtaa pian. Naamasta näkee kuinka kovasti häntä turhauttaa ja ärsyttää. Itse en puutu koko asiaan ei ole minun ongelmani. Näin ei saisi sanoa, mutta toivon ja odotan tämän loppuvan kokonaan. Niin harvoin käy ettei se paljoa muuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Usein on, koska todella moni nainen inhoaa miehensä edellisestä elämästä olevia lapsia. Etenkin tyttöjä.

Onhan se paha katsoa jos tyttölapsi on kopio miehen kauniista entisestä ja itse olet riivinrauta😡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein on, koska todella moni nainen inhoaa miehensä edellisestä elämästä olevia lapsia. Etenkin tyttöjä.

Onhan se paha katsoa jos tyttölapsi on kopio miehen kauniista entisestä ja itse olet riivinrauta😡

Miksi vedät kenenkään ulkonäköä tähän? 

Kyllä on. Ikävä kyllä. Naiset eivät koskaan hyvöksy toisen emon poikasia aidosti....

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ikävä kyllä. Naiset eivät koskaan hyvöksy toisen emon poikasia aidosti....

Moni eläin hoitaa onnistuneesti toisen poikasia, jopa vieraan lajin, jopa imettäen. Että tätä ei voi yleistää ja kaikenlainen narsismi ja lapsiviha on kovin ihmimillinen piirre. Luonnossa tällaista romantisoitua, yleisesti hyväksyttyä oman lajin vihaa ei yleensä esiinny. Se on luonnotonta.

Olen aina tiedostanut, että minusta ei olisi kenenkään lapsen/lasten äitipuoleksi.

Siksi en ole koskaan seurustellut kenenkään miehen kanssa. Joilla on omia lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ikävä kyllä. Naiset eivät koskaan hyvöksy toisen emon poikasia aidosti....

Moni eläin hoitaa onnistuneesti toisen poikasia, jopa vieraan lajin, jopa imettäen. Että tätä ei voi yleistää ja kaikenlainen narsismi ja lapsiviha on kovin ihmimillinen piirre. Luonnossa tällaista romantisoitua, yleisesti hyväksyttyä oman lajin vihaa ei yleensä esiinny. Se on luonnotonta.

Huonosti kirjoitettu, siis ei tietenkään esiinny ollenkaan romantisoituna. Tarkoittaa tätä satuilua äitipuolista. Eläinkunnassa kaikenlainen vastuu ja vastuunkanto ymmärretään laajemmin kuin yksilön oman edun kautta.

Ei. Eiköhän jokainen tilanne ole ainutlaatuinen, millaiset olosuhteet, asennoituminen ja millaiset ihmiset kyseessä, kaikki tämä vaikuttaa siihen miten toimii.

Minulle äitipuoli oli kuin kolmas vanhempi, turvallinen ja luotettava ihminen. Valitettavasti hän kuoli kun olin yläasteikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan olen. En ole käytännössä missään tekemisissä mieheni lapsen kanssa. Tervehdin ja näin, mutta olen täysin sillä kannalla, että mies saa hoitaa. Ja kas; mies jaksaa nähdä lastansa vain silloin ja tällöin.

Lasta minun käy sinänsä sääliksi, kun äitinsä on aina poissa kotoa. Lapsi sitten soittaa isälleen ja isä kiemurtelee, että nyt ei sovi. Jos minä täällä pullaa leipoisin ja auttelisin läksyissä, niin lapsi varmaan asuisi meillä.

Eli minä se pahis olen.

23 jatkaa:

Luulin ensin, että minä olen kirjoittanut tuon tekstin, niin täysin kuvastaa meitä.

Minunkaan aviomieheni ei ole isätyyppiä. Olen kaikki nämä vuodet tiedostanut, että jos minun ei kannata tehdä mitään lasten eteen, jos haluan, että mies hoitaa lapsensa. 

Meillä lapset ovat olleet aina pal

FMinunkaan mieheni ei ole. Näen kuinka hän yrittää ja haluaisi olla, mutta ei näytä tulevan mitään. Kun lapsi tulee käymään meillä mies jaksaa alkuun olla iloinen ja innostunut, mutta se lopahtaa pian. Naamasta näkee kuinka kovasti häntä turhauttaa ja ärsyttää. Itse en puutu koko asiaan ei ole minun ongelmani. Näin ei saisi sanoa, mutta toivon ja odotan tämän loppuvan kokonaan. Niin harvoin käy ettei se paljoa muuttaisi.

minä aina ihmettelen näissä tapauksissa, miksi lapset pitää pakottaa tulemaan etävanhemman luo. Kai se lapsikin tuon huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Harva ihminen ihan aidosti välittää muiden lapsista. Omista tutuista moni lähtenyt noihin kuvioihin mukaan ja aikamoista on. Ovat kyllä asiallisia lasten seurassa mutta silloin kun mies ja lapset eivät ole kuulemassa kertovat aika julminkin sanankääntein mitä mieltä oikeasti ovat. 

Mielestäni tuo kertoo enemmän tutuistasi kuin mistään muusta. Olen äitipuoli, miehen edellisen suhteen lapset ovat ala-asteen viimeisillä luokilla (tyttöjä molemmat) ja rakastan heitä ihan aidosti. Enkä koe olevani paha äitipuoli lastenkaan mielestä, juuri puhuttiin saunassa kuulumisia koulusta ja ihmissuhteista. He ovat lapseni sisaruksia, miksi ihmeessä vihaisin heitä tai puhuisin heistä selän takana ikävästi? Kuka ylipäätänsä vihaa lapsia? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva ihminen ihan aidosti välittää muiden lapsista. Omista tutuista moni lähtenyt noihin kuvioihin mukaan ja aikamoista on. Ovat kyllä asiallisia lasten seurassa mutta silloin kun mies ja lapset eivät ole kuulemassa kertovat aika julminkin sanankääntein mitä mieltä oikeasti ovat. 

Mielestäni tuo kertoo enemmän tutuistasi kuin mistään muusta. Olen äitipuoli, miehen edellisen suhteen lapset ovat ala-asteen viimeisillä luokilla (tyttöjä molemmat) ja rakastan heitä ihan aidosti. Enkä koe olevani paha äitipuoli lastenkaan mielestä, juuri puhuttiin saunassa kuulumisia koulusta ja ihmissuhteista. He ovat lapseni sisaruksia, miksi ihmeessä vihaisin heitä tai puhuisin heistä selän takana ikävästi? Kuka ylipäätänsä vihaa lapsia? Miksi?

Nyt kun luin joitakin kommentteja, niin ihmettelen sitäkin, miten joku voi rakastaa miestä jota ei kiinnosta ollenkaan omat jälkeläiset eikä osaa olla omien lastensa kanssa? Minulle tuollainen kertoisi niin puutteellisesta moraalista ja empatiataidoista, etten voisi sellaista miestä kunnioittaa saati rakastaa.