Voiko olla liberaali, jos ei hyväksy trans-sukupuolisuutta?

Kipuilen tämän kanssa ajoittain. Tai no... En kipuile 😄 mutta pohdin tätä.

Koen olevani monella tavalla tosi liberaali, modernin ajatus- ja arvomaailman omaava milleniaalinainen. Ehkä ensimmäisiä aatemaailmoja, jotka tunnistin itsestäni ja osasin nimetä, oli feminismi.

Transsukupuolisuus on kuitenkin asia mitä en ymmärrä. Se juontaa ehkä osittain juurensa juuri feminismiin: olen kasvanut ajatellen, että miehet ja naiset ovat keskenään saman arvoisia eikä sukupuolen pitäisi rajoittaa ketään. Jokainen voi opiskella mitä haluaa, tehdä mitä työtä haluaa, pukeutua miten haluaa, olla parisuhteessa kenen kanssa haluaa... Kuka vaan voi meikata ja käyttää mekkoa tai housuja. Vanhemmat ovat lapsilleen yhtä tärkeitä ja saman arvoisia huolenpitäjiä. Nämä ovat asioita mihin uskon. Minun on vaikeaa niellä ajatusta, että joku, sanotaan nyt vaikka syntymässä mieheksi määritetty, haluaa vaihtaa sukupuolta, koska kokee olevansa nainen. Mitä tämä kokemus tarkoittaa? Miltä tuntuu kokea olevansa jotain sukupuolta? 

Itse olen nainen, koska minulla on tietyt ruumiinosat. Siinä se. En ole ajatellut asiaa sen enempää. Naiseus ei tarkoita minulle mitään muuta. Sain itse valita mitä opiskelin. Jos olisin halunnut ahtaajaksi, minua olisi siihen kannustettu. Jos haluaisin leikata hiukseni lyhyeksi, voisin tehdä sen. Siihen ei liittyisi mikään sukupuolikokemus vaan henkilökohtainen ulkonäkömieltymys. En edes tiedä miltä tuntuu olla nainen. Enkä osaa kuvitella miltä tuntuisi olla mies. 

Pelkään että transsukupuolisuus ja sen laaja hyväksyntä johtaa sukupuoliroolien vahvistumiseen. Näin tulee tapahtumaan jos transsukupuolisuutta ja sukupuolikokemuksia perustellaan naisellisiksi tai miehekkäiksi ajatelluilla mieltymyksillä ja luonteen piirteillä. Hoivaava, tunneälykäs, naisellisesta ulkonäöstä pitävä henkilö on automaattisesti nainen ja maskuliininen, urheilusta ja autoista pitävä henkilö on puolestaan mies. Ja jos sitten syntymässä on määritetty erilainen sukupuoli, niin se on korjattava. Eikö tässä mennä vain ajassa taakse päin? Eikö meillä tosiaan voi olla hoiva-alalla työskenteleviä, Coldplayta kuuntelevia ja huulipunaa käyttäviä miehiä tai lyhythiuksisia, ruumiillista työtä tekeviä, jääkiekkoilevia naisia?

Olenko heti ahdasmielinen kun ajattelen näin? Voinko kannattaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, kannattamatta sukupuolivähemmistöjen oikeuksia? Voinko olla edistyksellinen, liberaali nainen, jos pidän transsukupuolisuutta uhkana sukupuolten (puhun nyt niistä kahdesta) väliselle tasa-arvolle?

Kuulen mielelläni muiden ajatuksia tästä. Haluan painottaa että hyväksyn jokaisen ihmisen jakamattoman ja riippumattoman ihmisarvon. Kohtelen jokaista yksilöä arvostavasti, riippumatta heidän sukupuolesta tai muistakaan asioista.