Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3
Kommentit (11820)
Vierailija kirjoitti:
Eli olet sensu-elli?
En ollut minä Elli,
Joka miehen sylissä kelli
Mulla on mielessä yks juttu
Ja muuan tuttu,
Joka on mua kaipaileva,
Laittaen yv:nä ikävöiviä laineja.
Saa nähdä mitä meistä loppujen lopuksi tulee
vai stroori tämäkö kusee.
Kukapa sen tietää
Ja se täytyy sit sietää.
Kovasti toiveikas kuitenkin olen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki maailman ihmiset mahtuisi asumaan kaupunkimaisesti normaalisti Teksasin osavaltioon. Kuten vaikka Helsingissä tai Pariisissa. Ei ihmisiä siis liikaa ole, mutta elämäntyyli on väärä.
Ja sinulla väärä ketju.
Tosin Teksas on 2 kertaa isompi kuin Suomi, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minua hän ei tarvitse, vain jotakin minulta.
En tarvitse mitään sinulta tai sinua mihinkään. Mutta minkä sille tekee, että jo vuosien ajan olet päivittäin useita kertoja ollut mielessäni. Tapaan satoja ihmisiä vuodessa, mutta sinusta en kykene luopumaan. Sille en ole voinut mitään, vaikka kaikkeni olen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki maailman ihmiset mahtuisi asumaan kaupunkimaisesti normaalisti Teksasin osavaltioon. Kuten vaikka Helsingissä tai Pariisissa. Ei ihmisiä siis liikaa ole, mutta elämäntyyli on väärä.
Ja sinulla väärä ketju.
Sori.
Eikö täällä ole muita kuin oge?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki maailman ihmiset mahtuisivat seisomaan Laatokan jäälle. Ja jos se pettäisi ja kaikki hukkuisivat, kukaan ei koskaan edes tietäisi. Elämä jatkuisi ihan kuten ennallaan, mitä myt muutama lehmä ja broileri kuolisi nälkään.
Kauan sitten istuin kammarin nojatuolissa valittujen palain suuri karttakirja (1965) pienessä sylissäin haaveillen tästä stiflaten niin että sylki lenti. Maailma ei pelastuna ja ainut immeinen jonka kuoleman pystyin itse empiirisesti havaitsemaan oli toinen omista vanhemmistain. Sivusta mieheltä.
Jk olin jo silloin, vielä, kauan kauan sitten ympäristötietoinen, ennen kuin olin ees kansakoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki maailman ihmiset mahtuisi asumaan kaupunkimaisesti normaalisti Teksasin osavaltioon. Kuten vaikka Helsingissä tai Pariisissa. Ei ihmisiä siis liikaa ole, mutta elämäntyyli on väärä.
Siis jos se ei sun makuun ole niin ei se siitä väärää tee. Anna jokaisen elää kuten tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Missäs olet opekollega?
Täällähän minä. Kui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
H
Miehelle vai naiselle?
Taas joku turha mies Heidille.
Kummasta olet mustis? Ei kuitenkaan ole Heidille.
No sitten Helille
Eipä oo hänen perään täällä enää hetkeen haikailtu. Helin kaipaaja on tainnut mennä elämässään eteenpäin. Oli jo aikakin.
Olet Heli itse?
Itse katsoin oman mielenterveyteni vuoksi parhaaksi yrittää siirtyä eteenpäin, kun alkoi tulla ohareita liikaa. Tosin roikun täällä näköjään edelleen. Ihminen on tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä ole muita kuin oge?
On. Maailmalla ja ihmiskunalla on vieläin toivoa vaikka pimmeys vaikuttaiskin olevan valamassa synkkyyksilöitään luomakunnan päälle.
Ja kuntarajain ja harleyrekkis?
Vierailija kirjoitti:
Minua hän ei tarvitse, vain jotakin minulta.
Eikö se ole hyvä asia? Minäkään en tarvitse ketään, enkä haluaisi olla tarvittu. Parempi olla yhdessä, vaikka ei tarvitse. Yhdessäolemisen halusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hän ei tarvitse, vain jotakin minulta.
En tarvitse mitään sinulta tai sinua mihinkään. Mutta minkä sille tekee, että jo vuosien ajan olet päivittäin useita kertoja ollut mielessäni. Tapaan satoja ihmisiä vuodessa, mutta sinusta en kykene luopumaan. Sille en ole voinut mitään, vaikka kaikkeni olen tehnyt.
Et sinä minua ajattele vaan jotakin omaa kuvajaistasi mielessäsi kannat. Jos minä olisin oikeasti merkityksellinen, olisin sulle olemassa myös oikeassa elämässä.
Ikävä meidän pitkiä katseita 🤩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missäs olet opekollega?
Täällähän minä. Kui?
Mitäs kuikuilet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä ole muita kuin oge?
On. Maailmalla ja ihmiskunalla on vieläin toivoa vaikka pimmeys vaikuttaiskin olevan valamassa synkkyyksilöitään luomakunnan päälle.
Synkkyyden voi ottaa henkilökohtaisena taakkana tai kokea vapautuksena. Jälkimmäinen polku johtaa tosi onnellisuuteen. Se on sitä hyvän ja pahan tiedon puun satoa. Välillä mätää, välillä maukasta ja ravitsevaa.
Lähetän kaivatulleni terveisiä joten olen ihan oikeassa paikassa.