Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3
Kommentit (60856)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pusikossa hengaillessa mietin sua paljonkin. Kuten muutenkin. Oot sellanen helppovaikee jonka kanssa mielellään viettää aikaa. Välillä puhut mulle enkä kuule sanaakaan kun vaan tuijotan silmiis ja haaveilen. Tykkään susta.
Olit taas vadelmia poimimassa?
Hah ,hah tulee mielee yksi juhannus aikoja sitten.
sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyvää yötä tipu💖
Hyvää huomenta💖
Siili kävi yöllä pihalla, tipua vaan ei näkyny..💕
Se tunteellinen siili?
Saattoi ollakin, oli jo kiipeämässä rappusia ylös mistä pääsee sisälle niin siinä vaiheessa jouduin vähän hätistelemään😀
Vierailija kirjoitti:
Saanko pyytää sinua kahville ilman että pelästyt ja piiloudut koloon?
Mäkin pelkään, et kaivattu pakenee, jos kysyn kahville. 🙂
Se tunteellinen siili on yks tyyppi täältä palstalta. Että häntäkö hätistelit? 😂
..eilen, tänään, huomenna -aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuutti, oot kaikkein ihanin! On niin paljon tunteita sua kohtaan, et meinaan pakahtua. 🧡
Vierailija kirjoitti:
Aika näyttää, olitko vain hyvin kustomoitu kiusaus.
Tekosi näyttivät totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikissa uskottiin, että ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan tai joku pitää hänen muistostaan huolta. Jälkimaine oli erittäin tärkeä, jopa tärkeämpi kuin vainajan maalliset teot. Hyviä tekoja piti liioitella ja huonoja häivyttää.
Pahinta oli totaalinen unohdus tai muiston kirous, damnatio memoriae, jolla osoitettiin halveksuntaa pettureita ja häpeän tuojina pidettyjä kohtaan. Jokainen jälki ihmisestä poistettiin, ikään kuin ihmistä ei ikinä olisi ollutkaan. Keisaritkin kirottiin tarvittaessa, koska silloin elämä perustui kunnialle ja kasvot piti säilyttää kaikissa tilanteissa.
Rehellisyys ja aito oikeanlainen arvostus olisi paikallaan. Elämä voisi olla myös helppoa ja miellyttävää kaikille niin eläessä kuin sen jälkeenkin.
Onko sulla ideoita, miten sellainen saataisiin paljon pahanteon jälkeen kehiin, eikä mentäis ojasta allikkoon? Kaikkea ei voi lakaista maton alle etenkään, jos on kyse turvallisuusasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tunteellinen siili on yks tyyppi täältä palstalta. Että häntäkö hätistelit? 😂
En mä kaivattua hätistelisi, tää tais olla eri tapaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuvittele rakas m(n) jos törmättäisi jossain bileissä ja sun tekisi ihan hirveesti mieli. haluaisin niin yrittää vietellä sut. koskisin aina ohi mentäessä ja tulisin ihan kiinni seisomaan ja istumaan, huh.
Mua ahdistaisi tuommoinen. Ennemminkin sellainen suojeleva ja omistava pitkä kosketus selkään olisi ihana ja ehkä se, et vetäisi kainaloon. 🙂
Minä taas tykkään aika suorasta toiminnasta, siis ei mitään et tulee kiinni seisomaan ja istumaan, vaan tekee sen niin ettei jää epäselväksi. Mutta sitten ahdistun aika nopeasti siitä suorasta toiminnasta xD
Ensin olen hätäinen ja olen jopa menettänyt joskus kiinnostukseni, kun mies ei lähestynyt heti kun halusin, vaan vasta muutaman tunnin päästä (kyseinen mies roikkuu perässä edelleen, joten olisi kannattanut olla nopeampi, kun oikein räiskytin sitä vihreää valoa!!), mutta sitten seuraavaksi ahdistun nopeasta tahdista ja vetäydyn. Tässä miehen pitäisi sitten osata toimia - ja jotkut osaakin :D Toinen hyvä on sit sellanen luonteva tutustuminen jossain arkisissa ympyröissä tms. missä asiat tapahtuu paineetta.
Mutta bile- ja rantaympäristöt ymv. on tuollaisia, että ensin nopeaa toimintaa (en tarkoita seksiä) ja sitten rauhallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miten reagoisin, jos kaivattu ois yllättäen oven takana. Varmaan tulisi paniikki siitä miltä näytän. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko pyytää sinua kahville ilman että pelästyt ja piiloudut koloon?
Mäkin pelkään, et kaivattu pakenee, jos kysyn kahville. 🙂
Ei se pakene. Pyydä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antiikissa uskottiin, että ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan tai joku pitää hänen muistostaan huolta. Jälkimaine oli erittäin tärkeä, jopa tärkeämpi kuin vainajan maalliset teot. Hyviä tekoja piti liioitella ja huonoja häivyttää.
Pahinta oli totaalinen unohdus tai muiston kirous, damnatio memoriae, jolla osoitettiin halveksuntaa pettureita ja häpeän tuojina pidettyjä kohtaan. Jokainen jälki ihmisestä poistettiin, ikään kuin ihmistä ei ikinä olisi ollutkaan. Keisaritkin kirottiin tarvittaessa, koska silloin elämä perustui kunnialle ja kasvot piti säilyttää kaikissa tilanteissa.
Rehellisyys ja aito oikeanlainen arvostus olisi paikallaan. Elämä voisi olla myös helppoa ja miellyttävää kaikille niin eläessä kuin sen jälkeenkin.
Onko sulla ideoita, miten sellainen saataisiin paljon pahanteon jälkeen kehiin, eikä mentäis ojasta allikkoon? Kaikkea ei voi lakaista maton alle etenkään, jos on kyse turvallisuusasioista.
Ideoita löytyy ja ideoita olenkin palstalla jakanut jo useamman vuoden ajan. Hyvä kuulla että turvallisuusasiat ovat alkaneet kiinnostaa porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Horoskoopit on vähän turn off, jos niitä käytetään itsensä korottamiseen tai muiden alas painamiseen. Eikä niillä oikein muutakaan käyttöä ole.
Häh? Ei olisi tuollainenkaan tullut koskaan mieleen, että joku käyttäisi horoskooppeja itsensä korottamiseen ja muiden alentamiseen :D
Kaikenlaisia ihmisiä te tunnettekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuvittele rakas m(n) jos törmättäisi jossain bileissä ja sun tekisi ihan hirveesti mieli. haluaisin niin yrittää vietellä sut. koskisin aina ohi mentäessä ja tulisin ihan kiinni seisomaan ja istumaan, huh.
Mua ahdistaisi tuommoinen. Ennemminkin sellainen suojeleva ja omistava pitkä kosketus selkään olisi ihana ja ehkä se, et vetäisi kainaloon. 🙂
Minä taas tykkään aika suorasta toiminnasta, siis ei mitään et tulee kiinni seisomaan ja istumaan, vaan tekee sen niin ettei jää epäselväksi. Mutta sitten ahdistun aika nopeasti siitä suorasta toiminnasta xD
Ensin olen hätäinen ja olen jopa menettänyt joskus kiinnostukseni, kun mies ei lähestynyt heti kun halusin, vaan vasta muutaman tunnin päästä (kyseinen mies roikkuu perässä edelleen, joten olisi kannattanut olla nopeampi, kun oikein räiskytin sitä vihreää valoa!!), mutta sitten seuraavaksi ahdistun nopeasta tahdista ja vetäydyn. Tässä miehen pitäisi sitten osata toimia - ja jotkut osaakin :D Toinen hyvä on sit sellanen luonteva tutustuminen jossain arkisissa ympyröissä tms. missä asiat tapahtuu paineetta.
Mutta bile- ja rantaympäristöt ymv. on tuollaisia, että ensin nopeaa toimintaa (en tarkoita seksiä) ja sitten rauhallisemmin.
Juu, mäkin oon suora, mut myös ahdistun samalla lailla suorasta toiminnasta, ota minusta sitten selkoa. Mäkin liputan tuon luontevan tutustumisen puolesta, löytyy ne samalla tavalla ajattelevat helpommin. Kaivatun suhteen mietityttää, että onko hän kasvanut eri suuntaan, mä oon vielä sama ihminen samoine harrastuksineenkin. Olisiko meillä enää mitään yhteistä, pohdin. Mietin muutenkin, että ois kiva löytää tosiystävä / -iä, mutta luontuu hiukan luonnottomalta jostain kaveripalstalta etsiä.
Se tunteellinen siili?