Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3
Kommentit (49213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
..helteinen tervehdys Täältä Kaukaa
Missäs kaukana sitä nyt ollaan?
2305km
Huomenta. Mites se lenkkeily?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Mitä olet tehnyt sen eteen että kaivattu uskaltaisi lähestyä sinua?
Hymyillyt ja ollut ystävällinen hänelle.
Ai nyt hymyily ja ystävällisyys onkin kutsu lähestymiseen joopatijoo on elämä vaikiaa
Täällä on kyl hienoja ihmisiä. Paljon itselle sopimattomia kaipauksia poistetaan, mut kaikki roska jätetään. :)
Vierailija kirjoitti:
Huomenta. Mites se lenkkeily?
Ei onnistu nyt. T. Entinen vaimo haavesi
Vierailija kirjoitti:
Kiitos torjunnasta.
Ole hyvä! Otetaan uusiksi ihan koska vaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos torjunnasta.
Ole hyvä! Otetaan uusiksi ihan koska vaan
En ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Huomenta. Mites se lenkkeily?
Ei pysty tänään. Puoliso lentää taas, kuten tavallista, pitkin maailmaa aamusta iltaan ja yön ylikin, olen vastuussa kodista ja pienimmistä. Illalla voin lähteä happihyppelylle kun pienet nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos rakastumisesta.
🤭 juu, hänen vastauksensa ihastumisen tunnustamiseen oli suurin piirtein tuo.
Kuulostaa multa. Tunneilmaisuni on aika hillittyä, varsinkin positiivisissa. Suutuksissaan joskus vähän kiihdyn havaittavasti, mutta sitä ei näe ulospäin vaikka sisälläni roihuaisi millainen rakkauden tai onnen rovio. Varsinkaan aiemmin en ole oikein osannut sanoittaakaan tunteitani mitenkään. Voisin hyvin vastata tunnustukseen kiittäen ja se todellakin aidosti tarkoittaisi että olen mielissäni syystä, että tunne on molemminpuolinen. Jos tunteita ei olisi, en olisi kiitollinen ja ilmaisisin, että sori mutta ei nyt osunut. Sivusta.
Onko sinulle joskus joku tunnustanut tunteitaan? (toiselta sivustalta kysäisen)
Vierailija kirjoitti:
On myös paljon lapsettomia pareja, jotka haluaisivat tarjota hyvän kodin vastasyntyneelle. 9kk on kuitenkin aika lyhyt aika naisen elämänkaaressa, kantaa lasta ja antaa hänelle elämä tietäen, että lapsi saa turvallisen kodin. Miksi se vihastuttaa niin kovin?
Ei se vihastuta. Sä voit kantaa lapsen vaikka jokaiselle tällaiselle parille, mutta meidän muiden ei tarvitse kantaa ensimmäistäkään, jos emme halua. Niin yksinkertaista se on. Ei vaadi mitään suuttumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on niin hyvät ehkäisymenetelmät, että jos ei halua lapsia niin vähän oudolta kuulostaa, jos aikuinen ei osaa asiaa hoitaa kunnolla.
Mikään ehkäisymenetelmä ei ole 100%.
Jotenkin epäilen ettei nämä abortintekijät yleensä ole käyttäneet niitä varmimpia keinoja. Jopa ilman mitään ehkäisyä eletty kun pellossa.
Mitä sitten vaikka olisikin? Saavat silti tehdä abortin eikä se kuulu sinulle. On lapsenkin etu ettei synny jos sitä ei haluta.
Instagramissa tuli vastaan video, jossa nuori opiskelijaneito kertoi olevansa ikuisesti kiitollinen äidilleen. Äiti tuli aikoinaan raiskatuksi, mutta ei tehnyt aborttia vaan antoi lapsen elää. Ajatella että on olemassa niin hienoja ihmisiä. Ei varmasti ollut helppo raskaus. Tai mistä sitä tietää. Ihminen voi saada yliluonnollista iloa vaikeaankin tilanteeseen, kun kokee tekevänsä oikein. Maailma ei ole mustavalkoinen.
lässyn lässyn, aivan sama. Jokainen päättää omasta puolestaan. Ei muiden tekemiset, mielipiteet ja asenteet liity asiaan yhtään mitenkään.
Ai sen äidin asenne ei liity mitenkään siihen, että se nuori nainen saa nyt opiskella ja näytti muutenkin hyvinvoivalta ja fiksulta ihmiseltä? Miten niin ei liity? Äitihän sen päätöksen teki, että lapsi sai elää.
Sen äidin asenne ei liity mihinkään muuhun kuin hänen omaan tapaukseensa. Jokainen muu päättää asian ihan omasta puolestaan.
Jaahas, tuli suvun tiluksilta video, ilves lenkkeili pihapiirissä, komean näkönen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on niin hyvät ehkäisymenetelmät, että jos ei halua lapsia niin vähän oudolta kuulostaa, jos aikuinen ei osaa asiaa hoitaa kunnolla.
Jep. Oman lapsen tappaminen ei kuulu suunnitelmiin. Ennemmin annan oman henkeni. Repikää siitä.
Ei ketään kiinnosta sinä ja sun lapsesi, ei siinä ole mitään revittävää. Just se on poinytina, ettei revitä muiden asioista yhtään mitään, synnytti ne tai jätti synnyttämättä lapsensa. Ei asia kuulu kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenta. Mites se lenkkeily?
Ei pysty tänään. Puoliso lentää taas, kuten tavallista, pitkin maailmaa aamusta iltaan ja yön ylikin, olen vastuussa kodista ja pienimmistä. Illalla voin lähteä happihyppelylle kun pienet nukkuu.
Ajattelit jättää pienet yksin kotiin? Et kai lapsista kirjoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos rakastumisesta.
🤭 juu, hänen vastauksensa ihastumisen tunnustamiseen oli suurin piirtein tuo.
Kuulostaa multa. Tunneilmaisuni on aika hillittyä, varsinkin positiivisissa. Suutuksissaan joskus vähän kiihdyn havaittavasti, mutta sitä ei näe ulospäin vaikka sisälläni roihuaisi millainen rakkauden tai onnen rovio. Varsinkaan aiemmin en ole oikein osannut sanoittaakaan tunteitani mitenkään. Voisin hyvin vastata tunnustukseen kiittäen ja se todellakin aidosti tarkoittaisi että olen mielissäni syystä, että tunne on molemminpuolinen. Jos tunteita ei olisi, en olisi kiitollinen ja ilmaisisin, että sori mutta ei nyt osunut. Sivusta.
Onko sinulle joskus joku tunnustanut tunteitaan? (toiselta sivustalta kysäisen)
On. Kaksi puolisoa, yksi suhdeihminen, yksi kaivattu. Pari sellaista tapausta on, joista en ole oikein varma. Lämpimiä ja henkilökohtaisia positiivisia kannanottoja, mutta ei suoranaisia tunteista avautumisia.
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut aikaisemmin melko jyrkkä ja mustavalkoinen siinä mielessä että olen idealisoinut jotenkin meidän mahdollisen suhteemme ja yleiset asiat ihanteiden ja julkisen kuvan mukaiseksi niin, että eroaisimmekin omineen edes asiasta keskenään puhumatta ja sitten havahtuisimme olevamme molemmat vapaita ja voitaisiin alkaa tutustuminen kuin puhtaalta pöydältä ja puhtain omatunnoin. Ei selitettävää kenellekään jne.
Sittemmin olen tajunnut muutaman seikan. Ensinnäkin on erittäin epätodennäköistä että tuo tapahtuisi sattumalta ja synkronoidusti. Jompi kumpi voi erota ja sen myötä tapahtua elämässä jotain muitakin muutoksia jotka sotkevat kaiken. Tai toisella on silti epävarmuus ja omat syynsä pysyä vanhassa liitossa. Tai ajoitus kusee sen verran että toinen ehtikin löytää uuden kumppanin muualta. Toinen ei välttämättä usko toiseen siinä määrin että ns. odottaisi toista. Kun asiasta ei koskaan ole mitään puhuttukaan, saati muuten romanssia edistetty.
Lisäksi tajuan nyt sen verran ihmisistä ja yhteisödynamiikasta,, että ne paskajuorut leviää joka tapauksessa olipa totuus mikä tahansa. Koska ollaan tunnettu ja oltu samoissa piireissä, niin aivan varmasti yleiseksi totuudeksi vakiintuu että meillä oli ensin salasuhde, olipa sellaista tai ei. Näin ollen tämän seikan merkitys mitätöityy.
Joten ehkä oikein ja toimivin tapa on sittenkin suhmuroida salaa eli alkaa lähestyä romantisesti muutoin säilyttäen status quo ja katsoa ensin potentiaali sekä keskustella avoimesti vaihtoehdoista ja löytää kahdenvälisen suhteemme toimiva malli ja myöhemmin mahdollisesti lopullinen tavoite ratkaisuineen. Se tarkoittaa löyhempää moraalia mutta myös antaa tunteille mahdollisuuden realistisemmin.
Eli haluat pitää vaimon varalla. Haluaisikohan vaimo jatkaa varasijalla, jos tietäisi tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos torjunnasta.
Ole hyvä! Otetaan uusiksi ihan koska vaan
Palstalla ei anneta pakkeja. En ole irl pakkeja myöskään saanut.
Ja minä, minä ja minä.....................