Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3

Vierailija kirjoitti:

Mikä on suurin haaveesi?

Kaivattu

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tuhlaavainen aarteissaan. On elämää ja kuolemaa. Ei se kuoleman jatkuva läsnäolo vie elävien arvoa. Se tekee ohikiitävistä hetkistä arvokkaampia.

Vastenmielinen ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tuhlaavainen aarteissaan. On elämää ja kuolemaa. Ei se kuoleman jatkuva läsnäolo vie elävien arvoa. Se tekee ohikiitävistä hetkistä arvokkaampia.

Ainahan yksilö kokee oman elämänsä arvokkaaksi, mutta kokonaisuutta katsottaessa, se yksilön elämä mahdollistuu vain monen kuoleman kautta. En ole sanomassa, että luonnosta ei saisi nauttia ja siellä viihtyä, mutta ei sitä kannata väärällä tavalla romantisoida. Ajattelen, että kannattaisi jokaisella olla vähän vähemmän vaativa, koska niin moni elävä on maksanut meidän elämämme hengellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tuhlaavainen aarteissaan. On elämää ja kuolemaa. Ei se kuoleman jatkuva läsnäolo vie elävien arvoa. Se tekee ohikiitävistä hetkistä arvokkaampia.

Vastenmielinen ajattelutapa.

Vastenmielinen?

Vierailija kirjoitti:

Trollit vedättää palstalla pulla-keskustelulla. Ettekö tajua?

Juujuu. Ullanpullat. Kyllä teillä on kaikkee!

Vierailija kirjoitti:

Haluan pullantuoksuisen rouvan! Ei sillä ettenkö osaisi leipoa itsekin ihan kohtuudella, mutta ajatus siitä, että edes joskus, kun tulen kotiin kylmästä ja pimeästä maailmasta, kotona olisi puolison uunituore pulla pellillä odottamassa hampaanjälkiä... <3

Onnistuu! Tykkään leipoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti mua pidättelee hänen viileys irl. Ei siinä oikein voi sanoa, että btw. rakastan sua, oon aina rakastanut ja tuun aina rakastamaan. Enemmän kuin muita koskaan.

Onko teillä se klassinen tilanne, että täällä hän vuotaa suunnatonta rakkautta, mutta irl mikään ei viittaa siihen? Sekaisinhan sellaisesta menee.

Tirsk sivusta 🤭 okei vakava asia, tarkoitan vakava harha, mutta silti meinaa tirskututtaa...

Huomasit sarkasmin vai jäikö se huomaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Gallup: Rikkoisitteko tabuja?

Ei, ihan perinteisesti kolmas pyörä olisin!

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan kokeillut vaniljajäätelön kanssa ihan Juhla Mokkaa? Onko toimiva kombo?

En tiedä, mutta luin juuri uudesta hittituotteesta, eli päärynäpehmiksestä firteeratun makkaran kera. Pakko kokeilla, kulostaa älyhyvältä!

Mä vihaan noita paikkoja joissa on viime aikoina nähty, mm. tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti mua pidättelee hänen viileys irl. Ei siinä oikein voi sanoa, että btw. rakastan sua, oon aina rakastanut ja tuun aina rakastamaan. Enemmän kuin muita koskaan.

Oletko tuntenut hänet pitkään? Itse ainakin saatan näyttää viileältä, vaikka en oikeasti ole... ne jotka eivät tunne luulevat varmaan viileäksi.

No miten sen nyt ottaa. Vuosia. Tai eihän me kai edes tunneta. 😕

Vierailija kirjoitti:

Tunniste: Tiedän että kaivattuni tykkää pullasta.

Minun kaivattuni tykkää p*llusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan kokeillut vaniljajäätelön kanssa ihan Juhla Mokkaa? Onko toimiva kombo?

Kuulostaa affogatolta. Niitä puruja en tosin ole kokeillut, vaan kehitellyt kahvin ensin.

Täytyypä sitten kokeilla miten onnistun, jäätelö ei ehkä ole laadukkainta mutta menköön. Kahvin ajattelin keittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunniste: Tiedän että kaivattuni tykkää pullasta.

Minun kaivattuni tykkää p*llusta

No tämä on pakko olla minulle. Suihkunraikkaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tuhlaavainen aarteissaan. On elämää ja kuolemaa. Ei se kuoleman jatkuva läsnäolo vie elävien arvoa. Se tekee ohikiitävistä hetkistä arvokkaampia.

Ainahan yksilö kokee oman elämänsä arvokkaaksi, mutta kokonaisuutta katsottaessa, se yksilön elämä mahdollistuu vain monen kuoleman kautta. En ole sanomassa, että luonnosta ei saisi nauttia ja siellä viihtyä, mutta ei sitä kannata väärällä tavalla romantisoida. Ajattelen, että kannattaisi jokaisella olla vähän vähemmän vaativa, koska niin moni elävä on maksanut meidän elämämme hengellään.

Mä en varsinaisesti koe että nautin ja viihdyn luonnossa kuin se olisi joku palvelu tai harrastus vaan olen osa luontoa kuten kuka tahansa muukin elollinen. Kun menen luontoon, koen olevani elossa. Betonin keskellä on erikoinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tuhlaavainen aarteissaan. On elämää ja kuolemaa. Ei se kuoleman jatkuva läsnäolo vie elävien arvoa. Se tekee ohikiitävistä hetkistä arvokkaampia.

Vastenmielinen ajattelutapa.

Vastenmielinen?

Kyllä, elämää pitää aina arvostaa. Ei edes ajatella kuolemaa kuin pakon edessä.

Näin unta että oltiin jossain tapahtumassa jossa piti olla nakuna. Huomasin siellä että sulla on rusketusrajat stringeistä. Nauroin vielä herätessäkin 😅 Miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tuhlaavainen aarteissaan. On elämää ja kuolemaa. Ei se kuoleman jatkuva läsnäolo vie elävien arvoa. Se tekee ohikiitävistä hetkistä arvokkaampia.

Vastenmielinen ajattelutapa.

Vastenmielinen?

Kyllä, elämää pitää aina arvostaa. Ei edes ajatella kuolemaa kuin pakon edessä.

En rehellisesti ymmärrä mitä tarkoitat, muttei se haittaa kun olemme kaikki erilaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa oon sitä mieltä, että on ihan asiallista ilmoittaa kirjoittavansa sivusta, ja olenkin niin tehnyt,  mutta alkanut olla sitä mieltä, että tässä nimenomaisessa ketjussa se on yks hevon vtun sama. 

Periaatteessa oon sitä mieltä, että yksittäinen mielipide on persereiän veroinen, jokaisellahan on sellainen. Asia ei siis ratkea edes äänestämällä. Säännöt, periaatteet, käytännöt ja muut sosiaaliset normit ovat sellaisten yläpuolella ja välinpitämättömyys ihmisyhteisön normeista tai niiden suoranainen vastustaminen ja sitä kautta häiriön ja vahingon tuottaminen muille  kertovat poikkeuksetta jonkinlaisesta henkisen maailman tasapainottomuudesta, kuten sosiopatiasta.

Sosiaalisiin normeihinko mahtuu käytös ja ilmaisutapa, jossa käytetään mm. termiä "persereiän veroinen"? Aika erilaisissa sosiaalisissa piireissä sitten liikumme.

Niin ilmeisesti. Kyseessä on kansainvälisesti tunnettu fraasi, joka sisältyy vähänkään laajempaan yleissivistykseen. Ihan on Hollywood-elokuvissa ja merkittävien kirjailijoiden romaaneissa käytetty ja sille löytyy omat sanakirjaselityksensäkin. 

Niin? Oikeassa yhteydessä ja sopivalla sävyllä ihan ok, kuten esim. eräässä tunnetussa, humoristisessa valmistujaispuheessa. Sen sijaan tuossa ketjuun lähetetyssä viestissä on pelkästään alaluokkaisen alatyylistä, aivan liian hyökkäävää, rasittavan mukanokkelaa ja erittäin kömpelö käännöskin vielä. Myös se mitä lainataan ja milloin kuuluu sivistykseen, samoin kuin sopivan kontekstin tunnistaminen. Suora kopioiminen ei ole se oikea tapa, ja harvoin onnistuu muutenkaan jos käytöstavat ja äly eivät riitä. Suomeksi tuossa ko. viestissä olevassa muodossa ei todellakaan kuulu minkään vähänkään paremman piirin sosiaalisiin normeihin, kun nyt niistä kerran puhuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto on tuhlaavainen aarteissaan. On elämää ja kuolemaa. Ei se kuoleman jatkuva läsnäolo vie elävien arvoa. Se tekee ohikiitävistä hetkistä arvokkaampia.

Ainahan yksilö kokee oman elämänsä arvokkaaksi, mutta kokonaisuutta katsottaessa, se yksilön elämä mahdollistuu vain monen kuoleman kautta. En ole sanomassa, että luonnosta ei saisi nauttia ja siellä viihtyä, mutta ei sitä kannata väärällä tavalla romantisoida. Ajattelen, että kannattaisi jokaisella olla vähän vähemmän vaativa, koska niin moni elävä on maksanut meidän elämämme hengellään.

Mitä enemmän materiaa haluaa kuluttaa, sitä useamman kuoleman se vaatii. Totuus, jota vain harva uskaltaa ajatella tai siitä mitään välittää.