Uskovainen anoppi tuputtaa uskoaan
Kohta menee hermo. Anoppi tietää, että en kuulu kirkkoon, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen. Nykyisin hänen oma uskovaisuutensa on vaan kiihtynyt ja hän on alkanut käännyttämään minua. Aina kun tavataan, hän ottaa uskonnon jotenkin puheeksi ja houkuttelee minua kirkkoon. Ei auta sanominen. Kohta ärähdän kunnolla. Onko muiden anopit tyrkymässä uskoaan? Mitähän tuolle tekisi?
Kommentit (91)
Jokaisen, joka ei usko, kannattaa muistaa, että uskonratkaisu pitää tehdä ennen kuolemaa. Sen ratkaisun ei tarvitse olla suuri ja mahtava, kaikille kuulutettava. Ihan pikkiriikkinen määrä uskoa tai pelkkä halu uskoa, vaikka usko horjuisi, riittää. Riittää, että tekee uskonratkaisun viimeisillä elinminuuteillaan.
Jumalalta voi rukoilla tähän apuja, tyyliin "Anna minulle uskoa" tai "Vahvista uskoani". Lisäksi raamatussa sanotaan, että usko on lahja Jumalalta. Jotkut sen saavat ja jotkut eivät.
Raamatussa sanotaan, että kuoleman jälkeen Jumalaa on enää turha huutaa apuun. Mielenmuutos kuoleman jälkeen siis ei käy. Koska täysin varmasti ei tiede tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ihmisen henkiselle puolelle, on aika uhkarohkeaa kieltää Jumalan olemassa olo. Paljon turvalllisempaa on kutsua Jumalaa luokseen. Mitä siinä voi hävitä? Ei mitään. Voittaa voi todella paljon, jo tämän elämän aikana, mutta erityisesti maallisen elämän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuputa kun olen todennut ettei v i t t u voisi moinen paska vähempää kiinnostaa. Toiste jos on joku koittanu, niin olen surutta katkaissut välit ja asia on ollut sillä selvä.
Näin toimii todellinen ateisti!
Minkä tahansa asian väkisin tuputtaminen on vain ja ainoastaan törkeää käytöstä. Anopilla on tässä peiliin katsomisen paikka, ei muilla.
Monet ateistit toimii samoin. Aina tuputtamassa jumalattomuuttaan. Esim. yhteen aikaan Esko Valtaoja ja Kari Enqvist aina tv:ssä puhumassa näistä.
Kumpikin puoliso pitää oman puolen suvusta hullut kurissa.
Nyt pyydät puolisoasi reagoimaan asiaan.
Jatkossa LC/NC/greyrock metodi, jos anoppi ei muuta toimintaansa. Sinun on itse valvottava, että sinun rajoja kunnioitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet ateistit toimii samoin. Aina tuputtamassa jumalattomuuttaan. Esim. yhteen aikaan Esko Valtaoja ja Kari Enqvist aina tv:ssä puhumassa näistä.
Kyllä julkisessa keskustelussa saa puhua ja perustella omaa katsomustaan, olipa se ateismi ja jumalausko. Aina voi vaihtaa kanavaa.
Ap:n tapauksessa on kyse eri asiasta eli henkilökohtaisesta puhuttelusta yhä uudestaan ja kielloista välittämättä. Se ei ole oikein. Eikä sille ole tarvettakaan, kyllä ap kerrastakin jo muistaisi että anoppi on uskovainen, että mistä uskosta on kyse ja että kirkkoon saa lähteä mukaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Alat puhumaan sille vastavuoroisesti lentävästä spagettihirviöstä.
Vierailija kirjoitti:
Alat puhumaan sille vastavuoroisesti lentävästä spagettihirviöstä.
Ja vahvistaa stereotyyppistä kuvaa ateisteista?
Vierailija kirjoitti:
Käske sitä painumaan hevon v i t t u u n siitä jeesustelemasta...ainoa mihin kannattaa uskoa on raha...sillä saa kaikkea..
Tiedät itsekin että puhut pascaa. Rahalla kun ei saa kaikkea. Rahalla saa loppujen lopuksi todella vähän yhtään mitään.
Ihan voit asiallisesti sanoa, että et halua keskustella uskonnosta. Että jätetään se aihe.
Sanot anopille että oma valintasi on kieltäytyä Jeesuksen armosta ja mennä ikuiseen kadotukseen. Sanot että olet valintasi tehnyt, niin kuin nyt oletkin.
Eiköhän sitten anoppikin ymmärrä, kun käyttää hänen kieltään.
Ihmisellä pitää olla sen verran rohkeutta, että sanoo suoraan anopille, ettei halua puhua uskonasioista. Ei siihen muuta tarvita, ja jos se vaan jatkuu, niin sanoo uudestaan. Tämän voi kertoa ihan ystävällisesti. Ei siihen tarvitse välien kariutua. Kyllä suurin osa uskovaisistakin ymmärtää, että uskonto ei kaikkia kiinnosta, eivätkä siksi tuputa sitä.
Olen uskisanoppi. Tiedän, että miniäni kuuluvat kirkkoon, mutta koskaan emme puhu uskonasioista. Koen ne niin henkilökohtaisiksi. En puhu edes lastenlasteni kanssa niistä. Kuulostelen heidän juttujaan ja suhtautumisiaan herkällä korvalla, mutta itse en aloita.
Vierailija kirjoitti:
Olen uskisanoppi. Tiedän, että miniäni kuuluvat kirkkoon, mutta koskaan emme puhu uskonasioista. Koen ne niin henkilökohtaisiksi. En puhu edes lastenlasteni kanssa niistä. Kuulostelen heidän juttujaan ja suhtautumisiaan herkällä korvalla, mutta itse en aloita.
Et noudata lähetyskäskyä?
Asioista voi kyllä keskustella ihan sivistyneestikin. Voit ohittaa anoppisi puheet jollakin kevyellä lausahduksella ja alkaa sitten jutella muista asoista. Ei tarvitse jumittua mihinkään syvällisiin jaarituksiin. Jos olet kotona, voit vaikka nousta pöydästä ja ruveta korjailemaan astioita. Anoppi huomaa kyllä käytöksestäsi, ettet halua puhua asioista. Vai pelkäätkö, että sittenkin saatat kääntyä. Ei kaikesta kannata tehdä niin suurta numeroa. Sosiaalisia taitoja voi opetella.
Vierailija kirjoitti:
Ole iloinen, ettei ole jehova. Uskovaisten alinta kastia.
Jehovan todistajat eivät ole uskovia. Jos uskovalla tarkoitetaan kristittyä.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen, joka ei usko, kannattaa muistaa, että uskonratkaisu pitää tehdä ennen kuolemaa. Sen ratkaisun ei tarvitse olla suuri ja mahtava, kaikille kuulutettava. Ihan pikkiriikkinen määrä uskoa tai pelkkä halu uskoa, vaikka usko horjuisi, riittää. Riittää, että tekee uskonratkaisun viimeisillä elinminuuteillaan.
Jumalalta voi rukoilla tähän apuja, tyyliin "Anna minulle uskoa" tai "Vahvista uskoani". Lisäksi raamatussa sanotaan, että usko on lahja Jumalalta. Jotkut sen saavat ja jotkut eivät.
Raamatussa sanotaan, että kuoleman jälkeen Jumalaa on enää turha huutaa apuun. Mielenmuutos kuoleman jälkeen siis ei käy. Koska täysin varmasti ei tiede tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ihmisen henkiselle puolelle, on aika uhkarohkeaa kieltää Jumalan olemassa olo. Paljon turvalllisempaa on kutsua Jumalaa luokseen. Mitä siinä voi hävitä? Ei mitään. Voittaa voi todella paljon, jo tämän elämän aikana, mutta erit
Tässä kommentissa on oikeaa asiaa, mutta myös yksi olennainen väärinkäsitys. Jeesus pelastaa ne, jotka ovat rakastaneet totuutta. Totuuden rakastamisessa aivan keskeistä on olla rehellinen itselleen. Sellainen varmuuden vuoksi -ajattelu ei ole totuuden rakastamista. Totuuden rakastamista on se, että katsoo suoraselkäisesti ja avoimesti itseään ja omaa tilannettaan ja toimii sen perusteella parhaan ymmärryksensä mukaisesti.
Onko lestadiolainen? Niissä piireissä kokemuksen mukaan tuo on aivan normaalia. Meikit käsketään mennä pesemään pois jos menee kylään ja jos käy keikalla tai käyttää alkoholia niin on heti varma että on alkoholisti ja rappiolla. Joka välissä vihjaillaan että on huonompi ihminen kun elää synnissä, tervehtiä ei voi kun ei voi heidän tavallaan tervehtiä. Lapsia kun ei tule niin paha juttu, on laiska eikä ota vastasn jumalan lahjoja. Puhuttelua on tullut että entäs jos kuolet syntisenä vaikka autokolarissa niin joudut helvettiin, pitäisi pyydellä anteeksi syntejä, jotka ei itsestä ole syntiä kuten tatuoinnit, alkoholi, tv ehkäisy, musiikki
Vierailija kirjoitti:
Onko lestadiolainen? Niissä piireissä kokemuksen mukaan tuo on aivan normaalia. Meikit käsketään mennä pesemään pois jos menee kylään ja jos käy keikalla tai käyttää alkoholia niin on heti varma että on alkoholisti ja rappiolla. Joka välissä vihjaillaan että on huonompi ihminen kun elää synnissä, tervehtiä ei voi kun ei voi heidän tavallaan tervehtiä. Lapsia kun ei tule niin paha juttu, on laiska eikä ota vastasn jumalan lahjoja. Puhuttelua on tullut että entäs jos kuolet syntisenä vaikka autokolarissa niin joudut helvettiin, pitäisi pyydellä anteeksi syntejä, jotka ei itsestä ole syntiä kuten tatuoinnit, alkoholi, tv ehkäisy, musiikki
Kaikkein oudoimmilta vaikuttavissa uskomuksissakin on jotain oikeaa ja olennaista. Toisaalta taas kaikkein selväjärkisimmissäkin näkemyksissä on jotain vakavia väärinkäsityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti anoppi ehtii ottamaan Jeesuksen sydämeensä ennenkuin saa kutsun Taivaan kotiin, ettei hän joudu kadotukseen ja viettämään iäisyyttään Tulisessa järvessä suippomunaisten demoonien raiskattavana.
Eikö suippo ole kuitenkin miellyttävämpi kuin pallo?
Sano sille anopille.
Sano tästä, kai se tietää, sille sun puolisolle.
Miten uskossa puolisos on? Yhtään vai vähän?