Ostaako eliitti oikeasti jälkikasvulleen auton ja asunnon kun itsenäistvät ja muuttavat pois kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Eliitti? Kyllä minä köyhän perheen kasvattikin sain 18v lahjaksi auton. Parin tonnin pommin kylläkin, mutta auton silti. 

Oikeasti köyhällä perheellä ei ole varaa minkäänlaiseen autoon saatika varaa ostaa sellaista kenellekään lahjaksi.

En kuulu eliittiin. Olen pystynyt auttamaan toista lastani ostamaan asunnon kun hän joutui muuttaman työn perässä toiselle paikkakunnalle. Tasapuolisuuden vuoksi annoin myös toiselle lapselle rahaa auton ostoon.

Olen keskituloinen eläkeläinen, jolla oma asunto on maksettu jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle ainakin ostettiin ja miehelle ostettiin myös, 2000-luvun alussa. Itselle Laajasalosta, miehelle Länsi-Pasilasta. Ja kummakaan perhe ei kuulunut eliittiin. 

 

Tottakai omat asuntolainansa jo maksaneet, reilu viiskymppiset ihmiset auttaa lapsiaan.

Juuri näin pitäisikin olla ja teillä on ollut hienot, lapsiaan ajattelevat vanhemmat. Tälläisellä toiminnalla on pitkäaikaisia vaikutuksia nuoren elämään ja varallisuuden kehittymiseen. Minun vanhemmillani oli myös ollut varaa ostaa asunto tai vähintääkin taata asuntolaina, mutta eivät halunneet auttaa kummassakaan. Olen itse todella surullinen vieläkin tuosta omaan napaan tuijottamisesta, vaikka olenkin jo nelikymppinen. Luonnollisesti mitään muutakaan tukea opiskeluvuosiin ei tullut. Minä aion toimia puolisoni kanssa aivan toisin ja autamme lapsiamme aivan eri tavoin kuin omat vanhempani ikinä auttoivat minua. 

En ole eliittiä, mutta vein mukanani äitini auton kun muutin kotoa. Pääsin sillä töihin.

Tavallaan joo ostin asunnon. Kun lapsi lähti opiskelemaan talouteni oli sellainen että pystyin ostamaan sijoitusasunnon yliopistokaupungista. Lapsi asui siinä opintojen ajan ja nyt se on vuokralla. Autolle ei ollut tarvetta. 

Kyse on siitä että tarpeeksi varakas vanhempi voi jemmata lapsilisät 18 vuotta sijoittuksiin jolloin lapselle on kertynyt tästä valtion varoista sijoitetusta potista hyvä käsiraha vaikka siihen uuteen autoon tai omistusasuntoon.

Köyhemmillä tätä mahdollisuutta ei siis ole samassa mittakaavassa, se menee lähikauppaan mitä lapsilisinä tulee. Se että lapsen tilille saa kerättyä pari tonnia synttärirahaa ei nykyään asuntokaupoille vielä päästä.

Nimimerkillä vanhempani eivät tallettaneet tililleni mitään.

Kuuluuko ystäväsi eliittiin, ap?

Voi ostaa jos on lapsia. Jos on rahaa.

Muussa tapauksessa sen voi ostaa vaikka itselle.

Kyllä mun lähipiiristä monikin ostaa lapselle auton, kun tämä saa kortin. ihan käypä, ei mitään pommia. Sitten myöhemmin kun lähtee opiskelemaan, niin on asunto hankittu. Siis ostettu itselle ja lapsi asuu joko ilmaiseksi tai vuokralla.

Keskiluokkaa ollaan, tulot n. 6000 € netto. Me kyllä tehtiin semmoinen vimpsahdus, että vaihdettiin pienempään, kun ekalle lähtijälle kämppää ostettiin. Moni asuu vielä isoissa tyhjissä omakotitaloissaan. Ehkä ne on sitä eliittiä sitten. ;D

Kyllä varmaan teen itsekin noin (en ole eliittiä, ihan keskituloinen) , lapsi tosin vielä alakoulussa. Mutta kohta on omat lainat maksettu niin sitten voi ottaa lainaa lapsen asuntoon. Edellyttää toki , että työpaikka säilyy. Toki säästöjäkin on jonkun verran.

Kyllä näin on. Kaukainen sukulainen osti tyttärelleen Pirkkalan paraati paikalta asunnon. + auton  ym.ym.

Kaikki lähemmät kaverit ovat tainneet lapsiaan asunnon hankkimisessa auttaa. Joko on annettu korotonta lainaa todella pitkällä maksuajalla, ostettu asunto jossa lapsi saa asua tai sitten myös ihan suoraan ostettu se asunto lasten nimiin. 

Omani asuvat minun omistamissani asunnoissa, minä itse sain vanhemmiltani lainaa. 

Lapsia kannattaa tukea nuorena, vaikuttaa todella paljon heidän elintasoonsa jo heti, mutta erityisesti myöhemmin elämässä. 

Ennen taisivat ostaa asunnon, jonka vuokrasivat opiskelijalapselleen, asumistuki oli pelkkää plussaa. Nyt tainnut hieman muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan Helsingissä yleensä autoa osteta. Mutta sijoituksena asunto kyllä usein.

Niin, jos on vähänkin  osuvampi sukunimi niin saadaan opiskelijapaikka vaikka olisi kuin huonot alkupaperit. Saadaan harjoittelijan paikka vaikka ei olisi pätevyyttä. Oliver on hyvä  esimerkki.  Voi olla että saa ministerin paikan vaikka älykkyysosamäärä on täys nolla. Siis kaikki on mahdollista kun osaa sijoittaa oikein.

Jotkut ostaa. Me ei. Ei ole muutenkaan eletty elitistisesti vaan kestävästi. Ei kaikki saa samoista asioista iloa. Me lähinnä nautimme vapaudesta päättää itse ajastamme ja siitä mitä teemme ja mihin kulutamme. Nautimme vaihtelusta.

Tällä hetkellä teemme töitä ahkerasti. Nuoret muuttivat opiskelemaan ja asuvat opiskelijasoluissa.  Unelmoivat yksiöistä-kaksioista, mutta pitävät korkeampia vuokria turhina kuluina. Autojakaan ei olla annettu. On mitä tavoitella. Heillä on myös omia säästöjä kesätöistä ja lahjoista, mutta tuemme silti taloudellisesti niin, ettei heidän tarvitse käyttää niitä. Ei tarvitse tinkiä ruoasta, harrastuksista ja kokemuksista.

Kokeilimme myös lähiöelämää. Lapset hakeutuivat kaltaiseensa seuraan eli koulutetumpien, työssä käyvien ja varakkampien  perheiden lasten seuraan. Meitä yhdisti näkymättömyys. Emme tahtoneet päteä ulkoisilla seikoilla ja siinä olisi ollut myös riskinsä. Ei kannattanut pukeutua tunnistettavasti  kalliisti ja kuljettaa mukanaan hintavaa elektroniikkaa. Oli parempi antaa pyrkyreiden, heikkoitsetuntoisten ja ongelmaisten päteä ja luovia itse heidän kanssaan parhaisiin lopputuloksiin niin, että pitivät itseään jotenkin parempina ihmisinä.

Nykyisin emme viihtyisi asumassa levottomalla alueella. Lasten ystävistä osa ei osaisi siellä edes vierailla, kun heitä on pidetty aina eliittikuplassaan. He pitävät  lastemme tämänhetkistä soluasumista myös  slummin ilmentymänä ja siis vaarallisena ja epäviihtyisänä, epäviihtyisiää onkin jossain määrin, mutta meillä on kokemusta sen sietämisestä. Soulissa asuu hyvin monenlaisista taustoista tulevia ihmisiä.

Eliittiystävien elämänkokemus voi olla rajoittunutta vaikka ovat nähneet jotain mitä mekään ehkä emme. Emme ole valmiita maksanaan viiden tähden lomista vaan seikkalemme mieluummin ja järjestämme yksityiskohdat itse itsellemme. Lapsemme hallitsevat myös kotityöt mukaan lukien laadukkaiden vaatteiden huollon ja ruoanlaiton. Ei ole ollut siivojaa, sisäkköä, kokkia, lastenhoitajaa, puutarhuria, autonkuljettajaa tms meidän residenssissä. Siivojaa välillä kyllä tarvittaisiin.

Ne rahat mitkä auton ostamattomuudesta säästyy laitetaan lapsen asuntolainan lyhennykseen. Eli auto: ei ja asunto: kyllä

Autoja tuskin tarvii jos ei asu jossain maalla, mutta asunnon ostaminen on ihan järkevää. 

Ei tuohon mitään eliittiä tarvi olla, aivan normaalit hyvin toimeentulevat keskiluokkaiset ostavat asuntoja. 

Vierailija kirjoitti:

Eliitti? Kyllä minä köyhän perheen kasvattikin sain 18v lahjaksi auton. Parin tonnin pommin kylläkin, mutta auton silti. 

... ja asut Helsingissä. Ja jos auton saannista on jo valovuosi niin silloin köyhälläkin oli rahaa. Tänään on toisin, voi olla ettei ole edes leipää.

ei olla eliittiä, noin90k vuositulot mutta me säästetään lapslisät sitä ekaa asuntoo varten.