tiedättekö te - tämmöisiä tragedioita tulee lisääntymään tulevaisuudessa sillä vanhemmat

ja meillä on myös todella lämmin henki kotona.

On huvittavaa, että aina kun jotain tällaista tapahtuu, meillä tai muualla, aletaan penäämään suureen ääneen yhteiskunnan vastuuta, missä vanhemmat, missä yhteiskunta, miksei kukaan välittänyt ja sitä rataa. Mikä yhteiskunta? Mikä sen yhteiskunnan, Suomen muodostaa ellemme me kaikki ihmiset täällä? Tälläkin palstalla (ja erityisesti tällä palstalla) näkee kuinka julmia oomme toisillemme, huudetaan suoraa kurkkua, noin kuvainnollisesti, siitä kuinka toinen on julma kun vie lapsensa päiväkotiin tai mitä muuta paskaa kullonkin. Asialliset kommentit tässäkin keskustelussa tulee joku aina haukkumaan ja sit heti perään kirjoitetaan, että "kyllä jonkun pitäis huomaa, että se nuori mies voi huonosti". No kuka se joku on? Voisi alottaa vaikka ihan itsestä, kääntää sen nega-nupin vähän pienemmälle ja lakata ainakin hetkeksi vihaamasta sitä naapurin white trash-äitiä joka on perseestä koska sillä on crocksit ja blondattu tukka ja se röökaa ja sen lapset riekkuu yömyöhään ulkona. Puhupa joskus sen äidin kanssa tai sen lapsien.



Sosiaalitädeiksi en odota koko maailman ryhtyvän mutta edes joskus voisi ajatella muiden ihmisten tunteita. Ei esimerkiksi haukkua netissä (jossa tämä kanssakäyminen nykyään niin isolta osin tapahtuu) lyttyyn kaikkia, joiden ajatusmaailma ei mene yksiin oman kanssa tai jotka tekevät erilaisia valintoja - koskaan ei tiedä, millainen ihminen siellä toisessa päässä on, ottaako se nyt seuraavaksi sen 22.kaliberisen pistoolin ja lähtee lähi-Siwaan sen kanssa koska viimeinenkin niitti lyötiin täällä av:lla arkkuun.



Seuraavaksi mut leimataan takuuvarmasti maailmanparantajakukkahatuksi, mutta ihan sama. En ainakaan jaksa enää istua laput silmillä ja odottaa, että se jokin maaginen yhteiskunta tuolla jossain muuttuu paremmaksi. Teen oman osani itse, huolehdin myös omien rakkaideni lisäksi vähän myös muista ihmisistä jos he huolenpitoani tarvitsevat.

Vastuu sysätään muille. Terveessä, rakastavassa, fiksussa perheessä kasvanut nuori ei ryhdy surmatekoihin vaikka katselisi mitä. Ja sitä paitsi aika vanhaksi asti on nimenomaan vanhempien vastuulla valvoa, ettei lapsi katso sitä tv:tä tai pelaa räiskintäpelejä vuorolkauden ympäri.

Siitäkin huolimatta, että täällä äidit ovat todella pitkään kotona moniin muihin Keski- ja Etelä-Euroopan maihin verrattuna. Esim. Ranskassa 3-kuisen vieminen hoitoon ei ole mitenkään tavatonta. Eli kun nyt tälle linjalle lähdettiin, niin lyönpä lisää vettä myllyyn: ehkä meillä onkin niin paljon syrjäytyneitä ja pahoinvoivia nuoria siksi, että ovat viettäneet lapsuutensa turhautuneen ja kotona pyörimisen passivoiman äitinsä vaikutuspiirissä. Vuosikausia kotona makoilevat naiset ovat lisäksi keskimäärin aika kapeakatseisia sekä matalasti koulutettuja, mikä sekin lisää todennäköisyyttä sille, että lapsesta kasvaa ahdistunut luuseri. Olisi jo aika purkaa se myytti, että jokainen äiti on lapselleen paras äiti vaikka mikä olisi. Näin ei todellakaan ole - monille lapsille tekisi ihan hyvää nähdä vähän muutakin kuin se AV:lla roikkuva, venyneissä verkkareissa

löntystävä kiukkuinen kotiäiti, jolla ei ole muuta iloa elämässään kuin haukkua työssä käyviä kanssasisariaan itsekkäiksi ja ahneiksi uraihmisiksi.

Totuuden siemen voi löytyä tuoltakin mutta on myös meitä kotiäitejä jotka ulkoilevat, elävät säännöllistä arkea, kyläilevät lastensa kanssa, tekevät paljon juttuja koko perheellä, rakastavat, välittävät ja ovat läsnä ja vielä sen jälkeenkin kun se lapsi on 3vuotias ja palataan töihin.

kotihoidettuja vai päiväkodissa hoidettuja?



Heitä sensijaan yhdistää koulukiusattuna olo, netissä ajanvietto ja jonkinlainen arkuus/herkkyys/omituisuus.



Kotihoidossakin on paljon riskejä. Tilastojen mukaan myös matalasti koulutettujen vanhempien lapsista tulee helpommin syrjäytyneitä kuin korkeasti koulutettujen.

Yhteiskunta on niin suoritushenkinen ja kiireinen. Ei ehditä keskustella ja viettää yhteisiä hetkiä perheen kanssa. Epäonnistumia ei sallita. Kaikkien täytyy menestyä koulussa ja lukea yliopistossa. Ammattikoulua ei arvosteta jne.

mutta heille ei kotona anneta aikaa ja rakkautta niin ehkä heistä sitten voi heijastua tällaisia ikäviä piirteitä mutta siinäkin on sitten se hyvä puoli että he saavat siellä tarhassa sitä rakkautta. Mutta koti jossa on normaalia arkea päiväkotineen ja töineen sekä niiden lisäksi rakkautta ja yhdessä oloa tuskin tekee vastuuttomia nuoria ja aikuisia.

Minut itseni ja suurin osa kavereista vietiin 70-luvulla hoitoon siinä kolmen kuukauden iässä, eikä kenestäkään ole hullua/ tappajaa tullut, vaan ihan normaaleja empaattisia ihmisiä. Myöskään omissa nykyään päivähoidossa olevissa lapsissamme ei ole mitään häiriintymisen merkkejä nähtävissä, vaikka eivät kyllä kovin pieninä hoitoon ole menneetkään.



Tietysti päivähoito voi olla OSA ongelmaa, jos se on laadultaan huonoa (jatkuvasti vaihtuvat hoitajat, kiusaamista johon ei puututa jne.) JA perheessä muutenkin on ongelmia, lapsilta puuttuu perusturvallisuus. Tällaiseksi muuksi ongelmaksi lasken myös sen, että vanhemmilla on arvojärjestys pielessä niin että vaativa ura, harrastukset ja ylipäätään kaikenlainen suorittaminen menee aidon läsnäolon ja lasten kuuntelemisen edelle. Yhtä lailla ongelma on tietysti alkoholismi, sosiaalinen syrjäytyminen jne. eli niitä ongelmia on hyvin erilaisia. Näihin lisättynä sitten nuo valitettavan yleiset väkivaltaiset, jopa sairaat virikkeet (mukaanlukien ns. normiviihde, ihan perus-tv-sarjatkin ovat TOSI väkivaltaisia nykyään verrattuna esim. 80-90-lukuun) niin siinähän ne katastrofin ainekset jo ovatkin.



Omat lapsemme ovat nyt 4 v. ja 5 v. ja päivähoidossa, ja hoitopäivän ulkopuolinen aika vietetään tiiviisti yhdessä perheenä. Lapsillamme ei ole "harrastuksia" sillä mielestäni niiden aika ei ole vielä - mieluummin käydään yhdessä metsäretkillä, luistelemassa, luetaan, lauletaan jne. kaikessa rauhassa. Empaattisuuteen pyrin myös kannustamaan, vaikka tuntuu että se ei enää nykyisessä kilpailukulttuurissa enää kovin kovassa huudossa olekaan :(

ja kiitos. Juuri näin se onkin. Vähemmän negaa ja enemmän välittämistä muista!

onko sittenkään lottovoitto syntyä suomeen?



Tällä hetkellä mua jotenkin hävettää olla suomalainen, tai ainakin se miksi me ollaan ulkomailla puheenaiheena. Ei edes vuotta kerkeä kulua edellisestä verilöylystä, kun jo toinen tapahtuu.

Times oli ihan oikeessa, meidän pitää katsoa peiliin ja miettiä mikä on mennyt pieleen.



Pelottavaa!

Liikaa väkivaltaviihdettä, liikaa netissä roikkumista ja vieraantumista oikeista ihmisistä. Enää ei lapset pelaa samalla tavalla pihapeleja tms. ulkona porukalla vaan nuoretkin roikkuvat jossain irc galleriassa, pelaavat K16 tai K18 räiskintäpelejä ja katsovat tv:stä väkivaltaa.