Lue keskustelun säännöt.
Ystävällinen ihminen, jolla on ihan mulkero puoliso - mikä ihme tämä ilmiö on?
08.11.2025 |
Tiedän todella monia tällaisia pariskuntia. Näitä löytyy molempiin suuntiin eli se mulkero osapuoli voi olla nainen tai mies. Ei siis selity sukupuolella.
A ja B ovat aviopari. A on luonteeltaan ystävällinen, empaattinen ja hauska. A on ihminen, josta suurin osa pitää ja kehuu mukavaksi. A:ta pidetään ihanana ihmisenä, joka saa toiset tuntemaan olonsa hyväksi. A puhuu kauniisti ja rohkaisevasti muille sekä hymyilee paljon. B taas on kuin A:n vastakohta. Ystävällisyyden sijaan B on suorastaan tyly, epäempaattinen ja vastaa ikävästi/piikittelevästi, jos joku kysyy häneltä jotain. Huumorintajusta ja ystävällisyydestä ei ole tietoakaan. Aika usein on tavallista, että B:n kaltaisia ihmisiä ei tippaakaan kiinnosta huomioida toisia sosiaalisissa tilanteissa, siinä missä yleensä peruspertit ja peruspetrat ottavat toiset läsnäolijat jollain lailla huomioon.
Jaksaa vain ihmetyttää, miten ihmeessä tällaiset ihmiset päätyvät pariskunnaksi, kun toinen on tosi mukava ja toinen ei todellakaan ole? Vaikea jotenkin kuvitella, että B:n kaltainen ihminen olisi kotioloissa kahdestaan A:n kanssa todella erilainen kuin muiden ihmisten seurassa. Jaksaa myös siksi hämmentää, kun luulisi, että A:n kaltaisille ihmisille olisi ottajia vaikka kuinka ja sitten puolisoksi on valikoitunut B:n kaltainen tapaus. Jaksaa myös hämmentää, miten osa vaikuttaa olevansa parisuhteeseensa aika tyytyväisiä, vaikka puoliso on kunnon mulkero muille.
Auttakaa mua ymmärtämään tätä ilmiötä.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole narsisteja nuo.oma ex oli narsisti kotona ja kaikille muille ulkopuolisille mitä miellyttävin seuramies.onneksi pääsin eroon.
N48
Tämä tuli minullekin mieleen, että ehkä sillä mulkulla on ihan syylin olla pahantuulinen, että toinen jaksaa esittää ja manipuloida. Varmaan nauttii siitäkin, että toinen ei ole sosiaalisesti yhtä vahvoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko kaikki NIIN hyvin että voit vuorenvarmasti kertoa sen toisen olevan ihan oikeasti mukava ja kiva..?
Isäni oli muiden mielestä kiva ja oikeasti väkivaltainen juoppo.
Munkin äiti esittää aina ihan eri persoonaa, kun on joku perheen ulkopuolinen paikalle. Semmoista vähän tyhjäpäistä ja iloista vaikka olisi saattanut huutaa ja raivota 5min sitten. Sitten yhdessä katsotaan miten lapsella onkin itkukohtaus, että mikähän sillä. Vähän naureskellaan.
Tiedän ainakin, että jotkut naiset haluaa sellaisen miehisen miehen joka ei turhaan puhum eikä pussaa. On tyly ja kova. Se on niiden mielestä sitä perinteistä miehekkyyttä.
Toisaalta joillekin miehille se naisen ulkomuoto on niin tärkeä asia, että sitä sietää tylyä naista, kunhan kroppa on kunnossa ja kauniit kasvot.
Vaikee näistä on tietää. Ovien takana tapahtuu vaikka ja mitä. Mun isä oli tosi mukava perheen ulkopuolisille ja minun kavereille, mutta ovien takana totuus on jotain ihan muuta -raivoa ja huutoa, manipulointia, uhkailua, haukkumista. Me lapset pelättiin ja opittiin myös suojelemaan perheen ns. "kasvoja".
Mun pitkäaikaiset lapsuudenystävätkään ei tiedä vieläkään totuutta, luulevat varmaan että mun isä on aika kiva tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vanhemmat olivat varmasti tällaisia ulkopuolisten silmin. Isä kaikille yli-mukava ja sosiaalinen. Äiti taas joidenkin mielestä ehkä jopa tympeä. Eipä kukaan osannut arvata millainen perhehelvetti siellä kulissien takana kyti narsisti-isän toimesta. Muille esitti mukavaa, perhettään kidutti.
Yli-mukavuus on narsistinen piirre. Se on manipulointia.
Joo tunnen tuon niin. Toinen on periaatteessa koko ajan mukava ja hymyilee, mutta sitten on välissä sellaista piikittelyä, yli avuliaisuutta ja kaikki muistot siitä millainen kusipää hän on välillä ollut. Koko ajan sellainen kitka välillämme. Välttelen tällaista seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vanhemmat olivat varmasti tällaisia ulkopuolisten silmin. Isä kaikille yli-mukava ja sosiaalinen. Äiti taas joidenkin mielestä ehkä jopa tympeä. Eipä kukaan osannut arvata millainen perhehelvetti siellä kulissien takana kyti narsisti-isän toimesta. Muille esitti mukavaa, perhettään kidutti.
Yli-mukavuus on narsistinen piirre. Se on manipulointia.
Lipevä ns. smooth talker. Kylmät väreet nousee sellaisista epäaidoista ihmisistä. Toisaalta voivat olla hyvinkin piikikkäitä, mutta saavat ne loukkaukset jotenkin ujutettua vaivihkaa näennäisten kohteliaisuuksien sekaan. Nämä samat ihmiset kohtelevat sukulaisia/perhettä monesti hyvin eri tavalla (olemalla hyvin töykeitä ja arvostelevia). Paitsi jos kokevat voivansa hyötyä yksittäisistä henkilöistä jollain tavalla. Silloin kumarretaan toiseen suuntaan ja pyllistetään toiseen.
Näillä ei ole sielua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kuvailun kaltainen kiltti puoliso. Mieheni on kyllä ihan sosiaalinen, mutta on niiltä taidoiltaan aika kömpelö eikä ymmärrä esimerkiksi missä ja mitä voi sanoa. Saattaa todella sopimattomassa paikassa töksäyttää jonkun kömpelön vitsin eikä osaa ollenkaan asettua toisen asemaan.
Ihastuin ja rakastuin alunperin mieheeni juuri tuon vuoksi, koska itse olen konservatiivisesta ja hyvin vanhoillisesta perheestä. Halusin itsekin olla reipas ja suorasanainen, ihastuin miehen sanavalmiuteen.
Nyt kun olen aikuinen ja itsekin sanavalmiimpi sekä reippaampi, olen silti säilyttänyt lapsuudessa opitut käytöstavat ja tajunnut että suoruus ja reippaus ei sulje pois hyviä käytöstapoja.
Häpeän miestäni enkä ota häntä mukaan tietyn tyyppisiin tilaisuuksiin.
Ja kyllä- ollaan eroamassa!
Tämä!
Ihastuin samoin miehen reippauteen, joka on osoittautunut vuosien mittaan olevan lähinnä röyhkeyttä ja oman edun tavoittelua.
Ja nyt kun hän on moninkertaisesti pettänyt ja pyrkinyt viemään rahani, olen vihdoin täysin valmis päästämään irti.
Ja seurustelemaan tälläisten hyväkäytöksisten ihmisten kanssa.
Kappas, löytyi vanha ketju ja olen tuo jolle vastasit.
Minuakin petettiin niin suhteessa kuin taloudellisesti.
Ja monet ihmiset ovat sitä mieltä, että hän on niin lehmänhermoinen, empaattinen ja luotettava... Not!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on juuri tuollainen A. Kaikki pitää hänestä - koska hän on niin kiltti ettei halua tai uskalla sanoa ei. Hän on mukava - vaikkei jaksaisi oikeastaan olla, oman jaksamisen kustannuksella.
Minä sitten olen "mulkero", pidän rajat, minua ei voi pompotella, sanon varmasti takaisin jos minulle puhutaan ikävästi ja puolustan myös tuon minun puolisoni rajoja, kun huomaan ettei hän pysty pitämään niitä itse. Jos se tekee minusta mulkeron, niin helvetin hyvä. Ne eivät pidä jotka tuntevat.
Perhe, jossa mies on hiljainen, komea ja raamikas, mutta totaalinen lapanen. Rouva on ilkeä, pahasuinen ja häijy säksättäjä ja sivaltelija, josta näkee heti ennakkoon milloin suusta on pääsemäisillään jotain inhottavaa. Ilme muuttuu, silmät menevät oikein viiruiksi, leukaperät kiristyy ja hetken näyttää että nenä ja leuka napsahtavat yhteen.
Perheessä on aikuinen lapsi, joka on luonteeltaan ystävällinen, avulias ja kiltti, isänsä oloinen (tuo poloinen). Miten noin hirveälle naikkoselle on koskaan voinut syntyä niinkin täyspäis3ltä vaikuttava lapsi, ei voi ymmärtää...vaikka mistäpä sen tietää mitä siellä kotiseinien sisällä tapahtuu, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkinä huonosta huumoristamme on todeta miten osterit on yliarvostettu ruokalaji etenkin ranskalaisilla Semmoinen keuhkoista räkäisty räkäklimppi,sellaisen kun syö ja kerran pieraisee niin kohta on jo taas nälkä!Päälle päätteeksi saa vielä vatsataudin ja norin!Apua mutta pelkään oksentamista ala Triangle of sadeness elokuva!😅😭🤣😂
Juu-u, mutta muistatteko että porukassa olisi kohteliasta huomioida huumorissa kaikki, eikä vitsailla jotain ihan ihme insider-vitsejä joista kaikki ei ole perillä. Huumori on vaikea laji, jos kohde tai muu seura ei naura se ei ollut todennäköisesti siis kovin hauska juttu.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on juuri tuollainen A. Kaikki pitää hänestä - koska hän on niin kiltti ettei halua tai uskalla sanoa ei. Hän on mukava - vaikkei jaksaisi oikeastaan olla, oman jaksamisen kustannuksella.
Minä sitten olen "mulkero", pidän rajat, minua ei voi pompotella, sanon varmasti takaisin jos minulle puhutaan ikävästi ja puolustan myös tuon minun puolisoni rajoja, kun huomaan ettei hän pysty pitämään niitä itse. Jos se tekee minusta mulkeron, niin helvetin hyvä. Ne eivät pidä jotka tuntevat.
Missä weetee-ympyröissä oikein pyöritte, kun sinua yritetään pompotella, sinulle puhutaan ikävästi ja joudut puolustamaan miehesi rajoja? Siis vietättekö aikanne jossain räkälässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aistiyliherkkä.Minulta puuttuu aikuisen ihmisen tapa olla sosiaalinen.Minulla ei ole riittävää tietoisuutta maailmasta,mistä osaisin ihmisten kanssa keskustella.Minulla on rajoittuneet kiinnostuksen kohteet,minua ei oikein elämän banaliteetit kiehdo.Mieheni kanssa kotona meillä on yhteinen taikamaailmamme,jota muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä ja rakastamme toisiamme edelleen hurjan pitkässä parisuhteessamme.
Lisäys:Kun ei oikein "aikuisten"maailma kiinnosta,tylsää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aistiyliherkkä.Minulta puuttuu aikuisen ihmisen tapa olla sosiaalinen.Minulla ei ole riittävää tietoisuutta maailmasta,mistä osaisin ihmisten kanssa keskustella.Minulla on rajoittuneet kiinnostuksen kohteet,minua ei oikein elämän banaliteetit kiehdo.Mieheni kanssa kotona meillä on yhteinen taikamaailmamme,jota muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä ja rakastamme toisiamme edelleen hurjan pitkässä parisuhteessamme.
Toivottavasti se taikamaailma ei tarkoita mustaa silmää tai vielä pahempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aistiyliherkkä.Minulta puuttuu aikuisen ihmisen tapa olla sosiaalinen.Minulla ei ole riittävää tietoisuutta maailmasta,mistä osaisin ihmisten kanssa keskustella.Minulla on rajoittuneet kiinnostuksen kohteet,minua ei oikein elämän banaliteetit kiehdo.Mieheni kanssa kotona meillä on yhteinen taikamaailmamme,jota muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä ja rakastamme toisiamme edelleen hurjan pitkässä parisuhteessamme.
Toivottavasti se taikamaailma ei tarkoita mustaa silmää tai vielä pahempaa.
Tailamaailmassa soi aina musiikki elokuvat pyörii ja kirjat luetaan,ynnä meidän välinen huono huumori joka yhdistää!
Vierailija kirjoitti:
Semmoselta se herkästi näyttää kun ollaan tilanteissa, joissa vain toinen haluaa olla ja toinen on siellä velvollisuuden tunteesta eikä jaksa esittää.
Erittäin hyvä kommentti. Mulla on just puolen vuoden seurustelu meneillään. Oon jo 40 enkä jaksa enää esittää viihtyväni seurassa missä en viihdy koska fiilis on täysin eri oikeiden ihmisten kanssa. Sit taas mun nykyinen kumppani on sellainen et hän sosiaalisissa tilanteissa teennäisesti esittää ylikunnollista mukavaa ja empaattista ihmistä ja tekee niin kaikille.
Todellisuudessa hän nolaa mua julkisilla paikoilla, käy käsiksi sekunneissa jos en heti alistu hänen tahtoon ja julistaa sodan jos en lainaa rahaa juuri silloin kun hän määrää. Et se todellisuus mitä näätte voi olla joskus ihan päinvastainen.
Mun mies on mulkero vaan muille. Joku ukkoutuminen iski 50v jälkeen. Ei jaksa enää varsinkaan naisia. Homotkin menee sujuvasti mutta en tiedä miksi osa naisista sillä listalla. Ennen olisi ollut ihan hymy suin heittämässä läppää, nyt ihan kaks sanaa ja heippa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kuvailun kaltainen kiltti puoliso. Mieheni on kyllä ihan sosiaalinen, mutta on niiltä taidoiltaan aika kömpelö eikä ymmärrä esimerkiksi missä ja mitä voi sanoa. Saattaa todella sopimattomassa paikassa töksäyttää jonkun kömpelön vitsin eikä osaa ollenkaan asettua toisen asemaan.
Ihastuin ja rakastuin alunperin mieheeni juuri tuon vuoksi, koska itse olen konservatiivisesta ja hyvin vanhoillisesta perheestä. Halusin itsekin olla reipas ja suorasanainen, ihastuin miehen sanavalmiuteen.
Nyt kun olen aikuinen ja itsekin sanavalmiimpi sekä reippaampi, olen silti säilyttänyt lapsuudessa opitut käytöstavat ja tajunnut että suoruus ja reippaus ei sulje pois hyviä käytöstapoja.
Häpeän miestäni enkä ota häntä mukaan tietyn tyyppisiin tilaisuuksiin.
Ja kyllä- ollaan eroamassa!
Tämä!
Ihastuin samoin miehen reippauteen, joka on osoittautunut vuosien mittaan olevan lähinnä röyhkeyttä ja oman edun tavoittelua.
Ja nyt kun hän on moninkertaisesti pettänyt ja pyrkinyt viemään rahani, olen vihdoin täysin valmis päästämään irti.
Ja seurustelemaan tälläisten hyväkäytöksisten ihmisten kanssa.
Kappas, löytyi vanha ketju ja olen tuo jolle vastasit.
Minuakin petettiin niin suhteessa kuin taloudellisesti.
Ja monet ihmiset ovat sitä mieltä, että hän on niin lehmänhermoinen, empaattinen ja luotettava... Not!
Todellakin tämä. Seurustelin pitkään (5v )kaikille kivan, kiltin, empaattisen ja lehmänhermosen miehen kanssa. Muuttui täysin kun mentiin naimisiin. Otin lopulta turpaan kuristuksineen kaikkineen ja loppui se satu siihen. En ikinä tule tajuamaan miten jaksoi feikata niin pitkään.
Ei kiinnosta enää kokeilla uutta tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on mulkero vaan muille. Joku ukkoutuminen iski 50v jälkeen. Ei jaksa enää varsinkaan naisia. Homotkin menee sujuvasti mutta en tiedä miksi osa naisista sillä listalla. Ennen olisi ollut ihan hymy suin heittämässä läppää, nyt ihan kaks sanaa ja heippa.
Testosteroni vähentynyt, ei viitsi tehdä itseään enää tykö. Onko väsynyt?
Saatat olla osasyyllinen asiaan. Ei tuollaiseksi kynnysmatoksi synnytä itsestään vaan kasvatus ja lapsuudenkoti muovaa nämä roolit. Veikkaan, että pikkuveljesi ei uskalla perheellekään sanoa vastaan, kun on jo lapsuudessa tullut kyykytetyksi.