Ystävällinen ihminen, jolla on ihan mulkero puoliso - mikä ihme tämä ilmiö on?
Tiedän todella monia tällaisia pariskuntia. Näitä löytyy molempiin suuntiin eli se mulkero osapuoli voi olla nainen tai mies. Ei siis selity sukupuolella.
A ja B ovat aviopari. A on luonteeltaan ystävällinen, empaattinen ja hauska. A on ihminen, josta suurin osa pitää ja kehuu mukavaksi. A:ta pidetään ihanana ihmisenä, joka saa toiset tuntemaan olonsa hyväksi. A puhuu kauniisti ja rohkaisevasti muille sekä hymyilee paljon. B taas on kuin A:n vastakohta. Ystävällisyyden sijaan B on suorastaan tyly, epäempaattinen ja vastaa ikävästi/piikittelevästi, jos joku kysyy häneltä jotain. Huumorintajusta ja ystävällisyydestä ei ole tietoakaan. Aika usein on tavallista, että B:n kaltaisia ihmisiä ei tippaakaan kiinnosta huomioida toisia sosiaalisissa tilanteissa, siinä missä yleensä peruspertit ja peruspetrat ottavat toiset läsnäolijat jollain lailla huomioon.
Jaksaa vain ihmetyttää, miten ihmeessä tällaiset ihmiset päätyvät pariskunnaksi, kun toinen on tosi mukava ja toinen ei todellakaan ole? Vaikea jotenkin kuvitella, että B:n kaltainen ihminen olisi kotioloissa kahdestaan A:n kanssa todella erilainen kuin muiden ihmisten seurassa. Jaksaa myös siksi hämmentää, kun luulisi, että A:n kaltaisille ihmisille olisi ottajia vaikka kuinka ja sitten puolisoksi on valikoitunut B:n kaltainen tapaus. Jaksaa myös hämmentää, miten osa vaikuttaa olevansa parisuhteeseensa aika tyytyväisiä, vaikka puoliso on kunnon mulkero muille.
Auttakaa mua ymmärtämään tätä ilmiötä.
Kommentit (183)
Valitsen mukavuusvyöhykkeen kun olen niin laiska!
En omaa tarpeeksi sosiaalisia taitoja.En osaa puhua kuin itsestäni.Olen oman napani ympärillä pyörivä,kun muut ihmiset eivät oikein jaksa kiinnostaa minua.En jaksa kuin hymyillä ja myötäillä,kun minua ei nyt niin hirveästi aikuisten maailma jaksa kiinnostaa!
Ystävällinenkin ihminen on saattanut vahingossa avioitua vesikusipään persun kanssa. Ikäviä vahinkoja tapahtuu.