Ystävällinen ihminen, jolla on ihan mulkero puoliso - mikä ihme tämä ilmiö on?
Tiedän todella monia tällaisia pariskuntia. Näitä löytyy molempiin suuntiin eli se mulkero osapuoli voi olla nainen tai mies. Ei siis selity sukupuolella.
A ja B ovat aviopari. A on luonteeltaan ystävällinen, empaattinen ja hauska. A on ihminen, josta suurin osa pitää ja kehuu mukavaksi. A:ta pidetään ihanana ihmisenä, joka saa toiset tuntemaan olonsa hyväksi. A puhuu kauniisti ja rohkaisevasti muille sekä hymyilee paljon. B taas on kuin A:n vastakohta. Ystävällisyyden sijaan B on suorastaan tyly, epäempaattinen ja vastaa ikävästi/piikittelevästi, jos joku kysyy häneltä jotain. Huumorintajusta ja ystävällisyydestä ei ole tietoakaan. Aika usein on tavallista, että B:n kaltaisia ihmisiä ei tippaakaan kiinnosta huomioida toisia sosiaalisissa tilanteissa, siinä missä yleensä peruspertit ja peruspetrat ottavat toiset läsnäolijat jollain lailla huomioon.
Jaksaa vain ihmetyttää, miten ihmeessä tällaiset ihmiset päätyvät pariskunnaksi, kun toinen on tosi mukava ja toinen ei todellakaan ole? Vaikea jotenkin kuvitella, että B:n kaltainen ihminen olisi kotioloissa kahdestaan A:n kanssa todella erilainen kuin muiden ihmisten seurassa. Jaksaa myös siksi hämmentää, kun luulisi, että A:n kaltaisille ihmisille olisi ottajia vaikka kuinka ja sitten puolisoksi on valikoitunut B:n kaltainen tapaus. Jaksaa myös hämmentää, miten osa vaikuttaa olevansa parisuhteeseensa aika tyytyväisiä, vaikka puoliso on kunnon mulkero muille.
Auttakaa mua ymmärtämään tätä ilmiötä.
Kommentit (138)
Ap on mustavalkoinen sekä liiallisen kiinnostunut muiden parisuhteista ja henkilökohtaisista asioista. Häntä harmittaa, kun joku on tyytyväinen parisuhteeseensa, kaikessa epätäydellisyydessään.
Karttakaa tuollaisia juoruilijoita.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ovatko nuo mulkerot ihan oikeasti mulkeroita, vai vaan sosiaalisesti taitamattomia?
Minun mieheni on tosi mukava ja tulee hyvin juttuun ihmisten kanssa juhlissa ja muualla. Hän keksii aina tuntemattomienkin ihmisten kanssa keskusteltavaa ja myöhemmin muistaa heidän nimensä ja naamansa jne.
Minä taas tunnen oloni epämukavaksi juhlissa, en ole kovin kiinnostunut tutustumaan uusiin ihmisiin, enkä keksi oikein mitään juteltavaa edes puolituttujen kanssa. Jos joudun olemaan juhlissa monta tuntia, saatan ihan väsähtää enkä jaksa enää jutella yhtään mitään. Voi olla, että vaikutan tylyltä varsinkin silloin, kun olen väsähtänyt. En kuitenkaan usko, että perhe kokee minua tylyksi kotona, tai ainakaan he eivät ole sellaista sanoneet. Jaksan oman perheen seurassa paljon paremmin ja sitä paitsi kotona pääsee hetkeksi lepäämään itsekseen, jos on tarvetta.
Eräällä kiltillä 33v naisella on aivan kusipää mies. En oikein ymmärrä kuinka tai miksi nainen on tämän miehen kanssa. Mies on niin lapsellinen ja sovinistinen vielä kaupanpäälle. Käytännössä nainen tekee kaiken tälle miehelle.
Olen huomannut saman, että toisen ihmisen paha luonne voi hyvinkin sairastuttaa toisen ihmisen monella tavalla, ei vain psyykkisesti. Se pahuus syö voimia ja kun tuollaista käytöstä huomaa omassa parisuhteessaan tai muussa ihmisessä, niin juuri oman hyvinvoinnin takia pitää tehdä sellaiseen pesäero. Minun veljeni on ihmisenä sellainen outolintu, joka on joskus ihan mukava ja tavallinen. Sitten kuitenkin häneltä voi odottaa mitä vain, varastaa tavaroita ja rahaa lompakosta kun käy kylässä, lähemmäs jo 56 vuotias mies, puhuu pahaa selän takana, valehtelee ja vääristelee asioita edukseen jne. Nyt kun hänen kanssaan ei tarvitse perinnönjaon jälkeen olla enää missään tekemisissä niin katkaisin välit heti, ja voin sanoa että voin paljon paremmin kun ei tarvitse kuluttaa energioitaan pahansuopaan ihmiseen, josta ei ole ollut koskaan muuta kuin harmia. On kuin iso kivi lähtisi pois harteilta kun jättää ilkeät pois elämästään. Elämä on kuitenkin sen verran lyhyt ettei sitä kannata kuluttaa murehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ja narsistin kynnysmattohan se siinä.
Been there, done that.
Mutta tuskin näiden kaikkien puolisot narsisteja ovat? Ovat hyvin erilaisia ihmisiä ja tunnen heidät eri yhteyksistä.
Ap
Lievemmässä mittakaavassa ilmaistuna: kiltiksi muut ensin -mentaliteetilla kasvatettu ihminen ja tuhma ihminen, jota sietää vain se kiltti hoivaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ja narsistin kynnysmattohan se siinä.
Been there, done that.
Mutta tuskin näiden kaikkien puolisot narsisteja ovat? Ovat hyvin erilaisia ihmisiä ja tunnen heidät eri yhteyksistä.
Ap
Lievemmässä mittakaavassa ilmaistuna: kiltiksi muut ensin -mentaliteetilla kasvatettu ihminen ja tuhma ihminen, jota sietää vain se kiltti hoivaaja.
Ja tässähän toimii sekin lainalaisuus, että tuhma ihminen saa syyllistämällä pidettyä tuon toisen suhteessa. Alistaja ja alistettu kärjistettynä.
Jos olet parisuhteessa olet kai jo huomannut teillä saman, toinen on A se joka määrää ja toinen B kynnysmatto.
Ei kantsi antaa koko valtaa eukkopirulle se vie koko käden.
Täällä yksi kuvailun kaltainen kiltti puoliso. Mieheni on kyllä ihan sosiaalinen, mutta on niiltä taidoiltaan aika kömpelö eikä ymmärrä esimerkiksi missä ja mitä voi sanoa. Saattaa todella sopimattomassa paikassa töksäyttää jonkun kömpelön vitsin eikä osaa ollenkaan asettua toisen asemaan.
Ihastuin ja rakastuin alunperin mieheeni juuri tuon vuoksi, koska itse olen konservatiivisesta ja hyvin vanhoillisesta perheestä. Halusin itsekin olla reipas ja suorasanainen, ihastuin miehen sanavalmiuteen.
Nyt kun olen aikuinen ja itsekin sanavalmiimpi sekä reippaampi, olen silti säilyttänyt lapsuudessa opitut käytöstavat ja tajunnut että suoruus ja reippaus ei sulje pois hyviä käytöstapoja.
Häpeän miestäni enkä ota häntä mukaan tietyn tyyppisiin tilaisuuksiin.
Ja kyllä- ollaan eroamassa!
Olen erilainen kotona puolisoni seurassa,aurinkoni paistaa vain hänelle Pyrin olemaan vieraille ystävällinen ja hymyillen paljon mutta ei jaksaisi puhua ventovieraille mitään,kun se on niin rasittavaa.Joutuu epämukavuusvyöhykkeelle ja näyttelemään sekä teeskentelemään kun en nyt vaan oikein jaksaisi.Olen erityisherkkä.
Meillä puolisoni kanssa kotona oma taika maailma.Kun en nyt jaksaisi höpötellä niitä näitä vieraiden ihmisten kanssa kun omat ja puolisoni intressit niin toisenlaisia.Kun mikään "arkinen"ei kiinnosta!Tylsää!
Jotkut ihmiset ovat valtavan mukavan oloisia. Heillä voi olla suuret, ruskeat silmät, joilla he katsovat ystävällisesti. He kysyvät ystävällisiä kysymyksiä, ja kuuntelevat vastaukset. He saavat elämässään paljon aikaan. He saattavat pitää itse itseään sellaisina mukavina talkootyyppeinä. Ja kun he esiintyvät näin, muutkin uskovat.
Sitten tosielämässä ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Äriseviä pirttihirmuja, joilla on aina oma etu lähinnä. Työnarkomaaneja, jotka eivät osallistu kuin päällisin puolin perheen pyörittämiseen. Pettäjiä. Vaatimassa milloin mitäkin, seksiä, hellyyttä, huomiota. Unohtavat kummilasten juhlat, ja syyttävät puolisoa siitä, että tämä ajattelee liikaa muiden etua.
Puoliso, joka on puun ja kuoren välissä, saattaa sitten vaikuttaa kireältä. Eihän hän tiedä, mistä milloinkin tuulee. Eikä ole toipunut edellisistäkään loukkauksista.
Että vaikea on päällepäin nähdä mitä kenenkin parisuhteessa tapahtuu. Ja miksi yhtä hymyilyttää ja toista ei.
Minä pistin mulkeron kierrätykseen. Päivääkään en ole katunut. :-D
Tai ehkä en vain ole tarpeeksi aikuinen henkisesti.Jospa se vain on se syy!Ja se on aina ollut niin!Olen erilainen enkä silti tarkoita olla töykeä vaikken jaksakaan jutustella smalltalkia!
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kuvailun kaltainen kiltti puoliso. Mieheni on kyllä ihan sosiaalinen, mutta on niiltä taidoiltaan aika kömpelö eikä ymmärrä esimerkiksi missä ja mitä voi sanoa. Saattaa todella sopimattomassa paikassa töksäyttää jonkun kömpelön vitsin eikä osaa ollenkaan asettua toisen asemaan.
Ihastuin ja rakastuin alunperin mieheeni juuri tuon vuoksi, koska itse olen konservatiivisesta ja hyvin vanhoillisesta perheestä. Halusin itsekin olla reipas ja suorasanainen, ihastuin miehen sanavalmiuteen.
Nyt kun olen aikuinen ja itsekin sanavalmiimpi sekä reippaampi, olen silti säilyttänyt lapsuudessa opitut käytöstavat ja tajunnut että suoruus ja reippaus ei sulje pois hyviä käytöstapoja.
Häpeän miestäni enkä ota häntä mukaan tietyn tyyppisiin tilaisuuksiin.
Ja kyllä- ollaan eroamassa!
Tsemppiä! Elämäsi tulee muuttumaan niin paljon paremmaksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaisuuteen!
Niinhän se aina menee.
"En olisi koskaan uskonut, että hän voisi tehdä mitään sellaista. Hän on aina niin mukava ja miellyttävä". Moni perheväkivallan uhri saa kuulla taivasteluita siitä että miksi hän meni eroamaan täydellisestä puolisosta.
Jopa Stalin tunnettiin hurmaavana ja karismaattisena henkilönä. Silloinkin kun hän teIoituttu miljoonia ihmisiä. Hän oli kuulemma hyvin ymmärtäväinen ja otti muut aina huomioon.
Ne ihanat ja mukavat ihmiset voivat olla kotona täydellisiä hirviöitä. Siinä vahvempikin ihminen helposti mulkkuuntuu jos päätyy sellaiseen suhteeseen.
Vakka kantensa valitsee. Ihmisillä on erilaiset tarpeet ja ja kukaan ei näe mitä 4 seinän sisällä tapahtuu. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että en voi sanoa aloituksen kuvaamalla tavalla kenestäkään tuntemastani pariskunnasta. Yleensä parisuhteessa toinen paikkaa jollain omalla ominaisuudellaan toisen puutteita.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat valtavan mukavan oloisia. Heillä voi olla suuret, ruskeat silmät, joilla he katsovat ystävällisesti. He kysyvät ystävällisiä kysymyksiä, ja kuuntelevat vastaukset. He saavat elämässään paljon aikaan. He saattavat pitää itse itseään sellaisina mukavina talkootyyppeinä. Ja kun he esiintyvät näin, muutkin uskovat.
Sitten tosielämässä ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Äriseviä pirttihirmuja, joilla on aina oma etu lähinnä. Työnarkomaaneja, jotka eivät osallistu kuin päällisin puolin perheen pyörittämiseen. Pettäjiä. Vaatimassa milloin mitäkin, seksiä, hellyyttä, huomiota. Unohtavat kummilasten juhlat, ja syyttävät puolisoa siitä, että tämä ajattelee liikaa muiden etua.
Puoliso, joka on puun ja kuoren välissä, saattaa sitten vaikuttaa kireältä. Eihän hän tiedä, mistä milloinkin tuulee. Eikä ole toipunut edellisistäkään loukkauksista.
Että vaikea on päällepäin nähdä mitä kenenki
Aina on kummiksi pakotettu!Miksi?Ei minullakaan kummit millään tavoin osallistuneet elämääni.Enkä osannut kummeja kaivatakaan,kun oli niin hyvät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ovatko nuo mulkerot ihan oikeasti mulkeroita, vai vaan sosiaalisesti taitamattomia?
Minun mieheni on tosi mukava ja tulee hyvin juttuun ihmisten kanssa juhlissa ja muualla. Hän keksii aina tuntemattomienkin ihmisten kanssa keskusteltavaa ja myöhemmin muistaa heidän nimensä ja naamansa jne.
Minä taas tunnen oloni epämukavaksi juhlissa, en ole kovin kiinnostunut tutustumaan uusiin ihmisiin, enkä keksi oikein mitään juteltavaa edes puolituttujen kanssa. Jos joudun olemaan juhlissa monta tuntia, saatan ihan väsähtää enkä jaksa enää jutella yhtään mitään. Voi olla, että vaikutan tylyltä varsinkin silloin, kun olen väsähtänyt. En kuitenkaan usko, että perhe kokee minua tylyksi kotona, tai ainakaan he eivät ole sellaista sanoneet. Jaksan oman perheen seurassa paljon paremmin ja sitä paitsi kotona pääsee hetkeksi lepäämään itsekseen, jos on tarvetta.
Tunnistan itseni tästä 100%. Jos porukka on ns. omaa porukkaa, viihdyn hyvin, mutta jos vähänkään vieraampaa, haluan häipyä heti kun mahdollista.
Meitä on todellakin moneen junaan sosiaalisissa tilanteissa. Mieheni on se, joka usein päätyy juhlien tai sosiaalisten tilanteiden keskipisteeksi, vaikka oikeasti ei pidäkään yhtään niistä tilanteista ja viettäisi mieluusti kaiken aikansa minun kanssani kahdestaan kotona. Se ei ole näyttelemistä, hän vain on karismaattinen ja häntä pidetään hyvänä tyyppinä.
Totta!