Lue keskustelun säännöt.
Ystävällinen ihminen, jolla on ihan mulkero puoliso - mikä ihme tämä ilmiö on?
08.11.2025 |
Tiedän todella monia tällaisia pariskuntia. Näitä löytyy molempiin suuntiin eli se mulkero osapuoli voi olla nainen tai mies. Ei siis selity sukupuolella.
A ja B ovat aviopari. A on luonteeltaan ystävällinen, empaattinen ja hauska. A on ihminen, josta suurin osa pitää ja kehuu mukavaksi. A:ta pidetään ihanana ihmisenä, joka saa toiset tuntemaan olonsa hyväksi. A puhuu kauniisti ja rohkaisevasti muille sekä hymyilee paljon. B taas on kuin A:n vastakohta. Ystävällisyyden sijaan B on suorastaan tyly, epäempaattinen ja vastaa ikävästi/piikittelevästi, jos joku kysyy häneltä jotain. Huumorintajusta ja ystävällisyydestä ei ole tietoakaan. Aika usein on tavallista, että B:n kaltaisia ihmisiä ei tippaakaan kiinnosta huomioida toisia sosiaalisissa tilanteissa, siinä missä yleensä peruspertit ja peruspetrat ottavat toiset läsnäolijat jollain lailla huomioon.
Jaksaa vain ihmetyttää, miten ihmeessä tällaiset ihmiset päätyvät pariskunnaksi, kun toinen on tosi mukava ja toinen ei todellakaan ole? Vaikea jotenkin kuvitella, että B:n kaltainen ihminen olisi kotioloissa kahdestaan A:n kanssa todella erilainen kuin muiden ihmisten seurassa. Jaksaa myös siksi hämmentää, kun luulisi, että A:n kaltaisille ihmisille olisi ottajia vaikka kuinka ja sitten puolisoksi on valikoitunut B:n kaltainen tapaus. Jaksaa myös hämmentää, miten osa vaikuttaa olevansa parisuhteeseensa aika tyytyväisiä, vaikka puoliso on kunnon mulkero muille.
Auttakaa mua ymmärtämään tätä ilmiötä.
Kommentit (183)
Ei kaksi mulkeroa sovi saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla toisin päin kotioloissa
Hmm meillä on noin puolisoni kanssa. Minä olen mukava kaikille. Hän taas on niin jännittynyt sosiaalisissa tilanteissa että hän on joko hiljaa tai sanoo jotain outoja kommentteja.
Parisuhteessa hän on todella lämmin ja rakastava.
Ja olen hänen kanssaan ollut jo 10 v. koska hän on niin ihana minua kohtaan.
Tunnistan itseni ja ex-poikaystävän tuosta. Olen yltiöempaattinen kynnysmatto jolle on opetettu lapsesta saakka että muiden rakkaus ja ystävällisyys pitää ansaita jatkuvalla temppuilulla. Jos unohdat viedä roskat tai ehtymätön ymmärtämisen ja päänsilittelyn kaivosi onkin tyhjä, ihmiset hylkäävät sinut. Jos joku pyytää seisomaan päällä puoli tuntia, seison päälläni puoli tuntia. Mitä muita vaihtoehtoja on?
Eksä kasvoi tuon toisella puolella. Ihan sama mitä teet tai mitä sanot, tottakai rakastetaan ja ymmärretään. Tottakai saat kyydin harrastuksiin. Tottakai äiti tekee läksyt. Tottakai koko perhe seisoo päällään jos pyydetään.
Tuo suhde meni niin hyvin kuin olettaisikin.
Samaa ihmettelin miehessäni ennenkuin hänestä tuli puolisoni.
Olimme tuttuja samassa kaveriporukassa ja hän oli mahtava tyyppi, hauska, ystävällinen ja miellyttävä, mutta hänen vaimonsa oli tunnetusti aivan kamalan tyly, äkäinen, huumorintajuton ja semmoinen nyrpeä.
Ihmettelin usein miten kaksi niin erilaista ihmistä on päätynyt yhteen.
Lopulta heidän yhteiselonsa tuli päätökseen ja nappasin tuon ihanan ikkelin itselleni. Joskus kysyin häneltä miten niin erityyppiset ihmiset olivat noin kauan yhdessä ja hän vastasi kaikesta nyrpeästä käytöksestään huolimatta eksänsä olleen "empaattisin ihminen jonka on koskaan tavannut".
Mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet osaavat esittää mukavaa kun seurustellaan, pikkuhiljaa tilanne muuttuu eikä eroaminen ole helppoa. Toisaalta rakastumisen huumassa on pienet varoitusmerkit helppo ohittaa.
Joo, ja ikävät ihmiset tottakai valitsevat piirityksen kohteekseen herttaisia ja lempeitä ihmisiä, jotka mahdollistavat todennäköisemmin huonon käytöksen, jopa hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun. Tämähän on esim. narsistien peruskaava. Hyökkäävät aina kilteimpien kimppuun. Varmaan saadakseen tyydytystä sadistisille piirteilleen ja pitääkseen toisen liekassaan. Kilttien ihmisten syyllistäminen on usein helppoa, koska ovat tottuneet etsimään syyllistä peilistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kuvailun kaltainen kiltti puoliso. Mieheni on kyllä ihan sosiaalinen, mutta on niiltä taidoiltaan aika kömpelö eikä ymmärrä esimerkiksi missä ja mitä voi sanoa. Saattaa todella sopimattomassa paikassa töksäyttää jonkun kömpelön vitsin eikä osaa ollenkaan asettua toisen asemaan.
Ihastuin ja rakastuin alunperin mieheeni juuri tuon vuoksi, koska itse olen konservatiivisesta ja hyvin vanhoillisesta perheestä. Halusin itsekin olla reipas ja suorasanainen, ihastuin miehen sanavalmiuteen.
Nyt kun olen aikuinen ja itsekin sanavalmiimpi sekä reippaampi, olen silti säilyttänyt lapsuudessa opitut käytöstavat ja tajunnut että suoruus ja reippaus ei sulje pois hyviä käytöstapoja.
Häpeän miestäni enkä ota häntä mukaan tietyn tyyppisiin tilaisuuksiin.
Ja kyllä- ollaan eroamassa!
Tämä!
Ihastuin samoin miehen reippauteen, joka on osoittautunut vuosien mittaan olevan lähinnä röyhkeyttä ja oman edun tavoittelua.
Ja nyt kun hän on moninkertaisesti pettänyt ja pyrkinyt viemään rahani, olen vihdoin täysin valmis päästämään irti.
Ja seurustelemaan tälläisten hyväkäytöksisten ihmisten kanssa.
Kappas, löytyi vanha ketju ja olen tuo jolle vastasit.
Minuakin petettiin niin suhteessa kuin taloudellisesti.
Ja monet ihmiset ovat sitä mieltä, että hän on niin lehmänhermoinen, empaattinen ja luotettava... Not!
Todellakin tämä. Seurustelin pitkään (5v )kaikille kivan, kiltin, empaattisen ja lehmänhermosen miehen kanssa. Muuttui täysin kun mentiin naimisiin. Otin lopulta turpaan kuristuksineen kaikkineen ja loppui se satu siihen. En ikinä tule tajuamaan miten jaksoi feikata niin pitkään.
Ei kiinnosta enää kokeilla uutta tyyppiä.
Pointsit sulle että lähdit.
Ollaan samassa kerhossa. Itsellä meni vaan nopeammin nuo. Oli miehen puolelta kova kiire. Taisi tietää ettei jaksa esittää kovinkaan pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksi mulkeroa sovi saman katon alle.
Epäilen että on tälläisiä. Siis kaksi oikein luonnevikaista menee kimppaan. Näen niin silmissäni tälläisiä. Ei heidän tarvitse identtisiä toki olla. Jossain tilanteissa alistuva voi olla toisissa tilanteissa ja vaikka lastaan kohtaan välinpitämätön/julmuri. Siis lapsi työnnetään ankarimmin syntipukiksi.
Minäkin olen ihmetellyt tällaisia pareja. Yksikin mies on aivan pimeä ja kaikille vihainen 24/7 ja vaimo on todella mukava ja kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen itse joitakin ihmisiä, jotka esimerkiksi valitsevat vuoroittain kumppanikseen sosiaalisen, empaattisen ja mukavan ja turvallisen oloisen kumppanin ja sen jälkeen huonot sosiaaliset taidot omaavan ilkeän kusipään, joka ei halua puhua tuntemattomille ja uusille ihmisille, vaikka tämä olisi kumppanin lähisukulainen tai sydänystävä.
Joskus joku kehui aina maasta taivaisiin kumppaninsa. Toisesta kumppanistaan hänellä taas oli ainoastaan negatiivista sanottavaa. Luonne vaikutti todella epämiellyttävältä. Hän ei silti miettinyt eroamista ja vaikutti olevan tyytyväinen kumppaniinsa, vaikka mitään positiivista ei hänestä sanonut. Tämä oli hämmentävää.
Siis molemmat puheet vastakohtaisista kumppaneista tapahtuivat seurusteluaikana näiden kanssa, eikä esimerkiksi eron jälkeen. Nämä kumppanit vaikuttivat olevan luonteeltaan ja käytökseltään toistensa vastakohtia. Toiseen kasaantui kaikki hyvät puolet ja toiseen huonot puolet. Muilla vastakohtaisia kumppaneita vuorotellen vallitsevilla ei ole ollut näin radikaalia eroa kertomuksissa kumppaneistaan yhdessäolon aikana, mutta eron jälkeen on saatettu kertoa turvattomuudesta tai kumppanin vaikeista ongelmista.
Olen huomannut, että vastakohtia valitsevien ja vaihtelevien ihmisten kavereista löytyy myös molempaa samankaltaista ihmistyyppiä kuin heidän vastakohtaiset kumppanivalinnat. Toisten seurassa on mukava ja rento olla ja toisten seurassa on ahdistavaa ja ankeaa tai tylsää, koska he eivät halua puhua muille kuin tutuilleen ja voivat olla ryhmätilanteessakin esimerkiksi rajattomia, negatiivisia, piikitteleviä, valittajia tai passiivis-aggressiivisia. Mukavat kaverit voivat myös olla sivistyneitä ja asiallisia ja ei-mukavat juntteja. Myös heidän huumori voi olla täysin erityyppinen kuin vastakohtaa edustavilla kavereilla.
Nämä tuntuvat vielä hämmentävämmiltä kuin se, että valitsisi vain uudentyyppisiä kumppaneita, jotka ovat kaikki vaikka empaattisia ja hauskoja tai kaikki alkoholisteja. Sen ymmärrän hyvin, että jos valitsee aina yhdentyyppisiä kumppaneita ja sen, että valintaan voi vaikuttaa traumat ja lapsuuden kokemukset. Mutta jos valitsee luonteeltaan, huumoriltaan ja käytökseltään ja mahdollisesti myös arvomaailmaltaan kahta täysin erilaista persoonallisuustyyppiä kumpanneiksi, kavereiksi ja ystäviksi, niin liittyykö se jotenkin mahdollisesti dissosiointiin tai johonkin lapsuuden ristiriitaiseen kokemukseen, kuten vanhemman ennakoimattomat ja vaihtelevat reaktiot. En ole kuullut enkä lukenut tällaisesta ilmiöstä koskaan, vaikka olen kiinnostunut mitkä asiat vaikuttavat esimerkiksi parinvalintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksi mulkeroa sovi saman katon alle.
Epäilen että on tälläisiä. Siis kaksi oikein luonnevikaista menee kimppaan. Näen niin silmissäni tälläisiä. Ei heidän tarvitse identtisiä toki olla. Jossain tilanteissa alistuva voi olla toisissa tilanteissa ja vaikka lastaan kohtaan välinpitämätön/julmuri. Siis lapsi työnnetään ankarimmin syntipukiksi.
Juuri näin. Olet oikeassa, että sellaisia pareja löytyy ja eivät ehkä ole identtisiä ja alistumisen roolit voivat vaihdella eri tilanteissa. Usein alussa voidaan olla mukavia ja romanttisia ja vasta myöhemmin tulee esille mahdollinen henkinen tai fyysinen väkivalta.
Esimerkiksi kaksi narsistia voi joskus päätyä yhteen ja saada lapsia. Silloin todennäköisesti on jollain tavalla yhteensopivasti erilaiset luonteet, vahvuudet ja heikkoudet. Narsistit voivat täydentää toistensa puutteita myös oman pahan olon projisoinnissa yhteiseen kohteeseen. Toinen voi olla vaikka taitava manipuloimaan ja toinen fyysisessä väkivallassa ja hovin keräämisessä.
Pahinta manipulointia, aggressiivisuutta tai ilkeyttä ei välttämättä suunnata puolisoon, vaan sitä varten voidaan hankkia lapsi tai valita uhriksi joku muu lähipiiristä, joka yhdessä kumppaneina pyritään tuhoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisissa on vaan niin paljon mulkeroita, että harvalle miehelle riittää mukavaa ja ystävällistä naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko kaikki NIIN hyvin että voit vuorenvarmasti kertoa sen toisen olevan ihan oikeasti mukava ja kiva..?
Isäni oli muiden mielestä kiva ja oikeasti väkivaltainen juoppo.
Munkin äiti esittää aina ihan eri persoonaa, kun on joku perheen ulkopuolinen paikalle. Semmoista vähän tyhjäpäistä ja iloista vaikka olisi saattanut huutaa ja raivota 5min sitten. Sitten yhdessä katsotaan miten lapsella onkin itkukohtaus, että mikähän sillä. Vähän naureskellaan.
Minunkin narsistivanhemmat toimivat aina tälleen. Muille esitettiin täydellistä perhettä ja huolehtivat ulkoisten kulissien säilymisestä. He olivat täysin erilaisia ihmisiä kotona kuin perheen ulkopuolisten nähdessä. Edes heidän sisarensa ja vanhempansa eivät vaikuttaneet tietävän, millaisia he todella ovat. Myös heidän nähden oli kulissit pystyssä. Vain seinänaapuri tiesi totuuden.
Vanhemmillani on paljon kavereita ja isääni arvostetaan hänen luonteensa, ammattinsa (kaikki yhteisössä tiesivät hänet), saavutustensa ja asemansa takia. Kotona hän oli pikkuasioistakin raivoava, kaunainen, väkivaltainen keskustelutaidoton kusipää, joka haukkui myös monet työkaverinsa, sukulaisensa, kaverinsa ja tuttunsa toistuvasti ja kehui aina itseään ja saavutuksiaan. Hän ei ottanut koskaan vastuuta mistään käytöksestään. Hän vaikuttaa myös epävakaalta.
Myös äidin käytös oli täysin erilainen kotona ja muiden nähden. Hän keskittyi kotona manipulointiin ja kaikenlaiseen henkisen väkivallan käyttöön. Ei osoittanut minkäänlaista empatiaa, rakkautta tai välittämistä minua kohtaan enää koskaan, kun tulin murrosikään, kun en enää arvostanut vanhemmilleni tärkeitä asioita ja aatteita, enkä suostunut minulle valittuun rooliin. Olin vain hänen vihansa kohde. Muiden seurassa hän esitti täydellistä äitiä ja avuliasta ihmistä. Kotona ei halunnut auttaa missään (kun lapset täyttivät noin 10v) tai teki sen käyttäen samalla henkistä väkivaltaa. Kotona hän oli vaativa, kylmä, kireä, vihainen, ahdistunut, joustamaton, empatiakyvytön ja huumorintajuton sadisti. Hän nauroi vain ivallisesti. Muuta huumoria ei perheen kesken hänellä ollut, eikä rentoutta ja iloa. Muiden seurassa hän oli rento, iloinen ja kuunteli aina muita kärsivällisesti ja empaattisesti ja osoitti empatiaa ja välittämistä kaikkia kohtaan. En usko, että hän kykenee oikeasti tuntemaan empatiaa.
On hämmentävää, miten joku voi raivota ja syyttää toista omista virheistään 10 minuuttia, olla tuskaisen kuuloinen ja vaikuttaa olevan täysin poissa tolaltaan ja sitten kun puhelin soi tai paikalle tulee joku perheen ulkopuolinen heidän arvostamansa henkilö (tai ihan kuka tahansa perheen ulkopuolinen), narsisti pystyy muuttumaan sekunnissa täysin eri ihmiseksi. Tuskaisuus ja raivo katoavat kokonaan, äänensävy muuttuu ja sekunnissa hän pystyy muuttumaan mukavaksi ja rauhalliseksi, hymyillä ja nauraa iloisesti ja jutella kevyesti kuulumisista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se saa miettimään, oliko raivokohtauskin jotain teatteria.
Myös tuo välinpitämättömyys lapsen tunteista on tuttua. Äitini hymyili joskus sadistisesti, kun sai minut itkemään ja jätti minut pärjäämään yksin. He eivät ole koskaan pyytäneet anteeksi, eivätkä myönnä tehneensä mitään väärin. Ovat vain kehuneet, että ovat tehneet parhaansa. Olen katkaissut välit vanhempiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kaksi mulkeroa yhdessä toimii erittäin hyvin jos ne on yhdessä muuta maailmaa vastaan.
Eikö jokainen saakkaan olla omia itseään, kuten meille on opetettu?
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokainen saakkaan olla omia itseään, kuten meille on opetettu?
Saa. Saa olla ja tehdä ihan mitä tahansa, kunhan muistaa kantaa olemisestaan ja tekemisestään vastuun ja seuraukset - nekin voi olla sitten ihan mitä vaan. No, narsku, pelataanko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kuvailun kaltainen kiltti puoliso. Mieheni on kyllä ihan sosiaalinen, mutta on niiltä taidoiltaan aika kömpelö eikä ymmärrä esimerkiksi missä ja mitä voi sanoa. Saattaa todella sopimattomassa paikassa töksäyttää jonkun kömpelön vitsin eikä osaa ollenkaan asettua toisen asemaan.
Ihastuin ja rakastuin alunperin mieheeni juuri tuon vuoksi, koska itse olen konservatiivisesta ja hyvin vanhoillisesta perheestä. Halusin itsekin olla reipas ja suorasanainen, ihastuin miehen sanavalmiuteen.
Nyt kun olen aikuinen ja itsekin sanavalmiimpi sekä reippaampi, olen silti säilyttänyt lapsuudessa opitut käytöstavat ja tajunnut että suoruus ja reippaus ei sulje pois hyviä käytöstapoja.
Häpeän miestäni enkä ota häntä mukaan tietyn tyyppisiin tilaisuuksiin.
Ja kyllä- ollaan eroamassa!
Tämä!
Ihastuin samoin miehen reippauteen, joka on osoittautunut vuosien mittaan olevan lähinnä röyhkeyttä ja oman edun tavoittelua.
Ja nyt kun hän on moninkertaisesti pettänyt ja pyrkinyt viemään rahani, olen vihdoin täysin valmis päästämään irti.
Ja seurustelemaan tälläisten hyväkäytöksisten ihmisten kanssa.
Kappas, löytyi vanha ketju ja olen tuo jolle vastasit.
Minuakin petettiin niin suhteessa kuin taloudellisesti.
Ja monet ihmiset ovat sitä mieltä, että hän on niin lehmänhermoinen, empaattinen ja luotettava... Not!
Todellakin tämä. Seurustelin pitkään (5v )kaikille kivan, kiltin, empaattisen ja lehmänhermosen miehen kanssa. Muuttui täysin kun mentiin naimisiin. Otin lopulta turpaan kuristuksineen kaikkineen ja loppui se satu siihen. En ikinä tule tajuamaan miten jaksoi feikata niin pitkään.
Ei kiinnosta enää kokeilla uutta tyyppiä.
Pointsit sulle että lähdit.
Ollaan samassa kerhossa. Itsellä meni vaan nopeammin nuo. Oli miehen puolelta kova kiire. Taisi tietää ettei jaksa esittää kovinkaan pitkään.
Miehet on typeryksiä. Ihan kuin se avioliitto nykyään estäisi naista lähtemästä lätkimään, kun niiden oikea luonne paljastuu.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on ikävä kyllä juuri tällainen mulkero minun sukulaisia ja tuttavia kohtaan.
Hävettää todella paljon mennä esim. kylään kun tiedän jo etukäteen hänen käytöksensä muita kohtaan.
Puolisoni ei ole aina tällainen ollut, vaan on ajan kanssa muuttunut.
Hän on äitinsä kasvattama ja on ihan kuin kopio äidistään... puolisoni ei ole isäänsä tavannut eron jälkeen, kun äiti ei ole antanut.
Kuullostaa minun puolisolta. Jos menemme kyläilemään sukulaisteni luo, hän jurottaa puhelin kädessä eikä ota kontaktia kehenkään. Saattaa välillä heittää jonkun inhottavan huomautuksen tai vastaa ystävälliseen kommenttiin ilkeilyllä. Kyllä hävettää! Muille hän on kyllä hyvinkin ystävällinen. Tietäisipä mikä hemmetti vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on ikävä kyllä juuri tällainen mulkero minun sukulaisia ja tuttavia kohtaan.
Hävettää todella paljon mennä esim. kylään kun tiedän jo etukäteen hänen käytöksensä muita kohtaan.
Puolisoni ei ole aina tällainen ollut, vaan on ajan kanssa muuttunut.
Hän on äitinsä kasvattama ja on ihan kuin kopio äidistään... puolisoni ei ole isäänsä tavannut eron jälkeen, kun äiti ei ole antanut.
Kuullostaa minun puolisolta. Jos menemme kyläilemään sukulaisteni luo, hän jurottaa puhelin kädessä eikä ota kontaktia kehenkään. Saattaa välillä heittää jonkun inhottavan huomautuksen tai vastaa ystävälliseen kommenttiin ilkeilyllä. Kyllä hävettää! Muille hän on kyllä hyvinkin ystävällinen. Tietäisipä mikä hemmetti vaivaa.
Kivan puolison olet valinnut. Vittuilee sukulaisille ja muille on mukava. Selvästi ei siis tykkää sun suvusta. Jos olet itse sukurakas, niin pidemmän päälle tuskin homma toimii kovin yhden. Tai sitten sun on aina mentävä sukutapahtumiin ilman jurottajaa. Tuollainen tyyppi mahtaa olla muille aika epämiellyttävä kokemus, joten jätä suosista kotiin, jos et jätä kokonaan.
Olin suhteessa jossa mies oli tuo A), tosin suuri osa jutusteluista oli valetta ja showta, lupaukset pelkkää huulien liikettä ja myöskin tietty rajattomuus vaivasi.
Minä olin B), kaikessa yksin kantamassa vastuuta ja romahtamassa sen alle, lupaukset toistuvasti petettyinä ja yksin jätettynä. Kyllä se teki kiukkuiseksi ja jaksamattomaksi.