Ystävällinen ihminen, jolla on ihan mulkero puoliso - mikä ihme tämä ilmiö on?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hakevat vanhempiensa kaltaisia puolisoita. 

Tuttuus ja turvallisuus vetoaa. Oli se sitten huonoa tai hyvää. 

💯

Tähän se perustuu. Kotikasvatus.

Lapsuudenkodissa on ollut kiltti ja jyräävä vanhempi. Sitten hieman riippuu lapsen persoonasta kumpaan hän itse kääntyy. 

Kiltti etsii ulospäin näyttäytyvää kohteliasta, hyväkäytöksistä, jolla on kylmä sisus. 

Jyräävä ulospäin varauksellinen ja kohtelias etsii kilttiä miellyttämisen haluista, joka on valmis nuolemaan saappaat tilanteessa kuin tilanteessa.

Kilteillä on usein piilotettua vihaa, koska he eivät uskalla näyttää oikeita tunteitaan.

Kestää pitkään, ennenkuin henkilöstä voi sanoa minkälainen joku todellisuudessa on. "Ystävällinen" ei kerto vielä mitään.

Ei ole hyvä, jos pariskunnasta toinen on vahva ja dominoiva persoona ja toinen sit myötäilijä. Myötäilijä ruokkii dominoijan ikäviä piirteitä. Vahva persoona tarvitsee vahvan vastavoiman, jottei toinen tulisi alistetuksi. Ikäväähän se on, kun olis ihana saada elää siten, ettei tarvitse koko ajan pitää puoliaan. Toisten kanssa se elämä vaan on sellaista.

Vanha tuttuni kertoi kerran, että lapsuudessa hänen naapurissaan asui tällainen pariskunta. Mies oli kohtelias ja mukava, hyväntuulinen, ja vaimo taas päinvastainen. Yrmeä nainen. Myöhemmin kävi ilmi, että mies oli ollut vaimolleen uskoton ja vaimo oli ilmeisesti tiennyt sen. Tuttava päätteli, että vaimo oli siksi ollut aina huonolla tuulella.

Tuosta on siis kymmeniä vuosia. Avioerot eivät olleet yleisiä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen asiaa jotenkin näin, että moni mies on kuin isänsä, eli käyttäytyy naisia kohtaan sillä lailla kuin mitä on kotonaan nähnyt. Ei toki pidä yleistää, mutta aika monesti olen tämän huomannut. Olin pitkään parisuhteessa miehen kanssa, joka oli alussa ihan mukava ja huomaavainen, mutta ajan kuluessa tuntui että olin hänelle itsestäänselvyys. Ja sen veli oli ihmisenä täysi m*lkku, joka ei osannut muuta kuin arvostella toisia joka asiassa,.mistä sen kanssa joskus koetti keskustella. No hänen parisuhteissaan toistuikin juuri se että ne naiset olivat ihan lapasia. Oli yhdenkin nuoren tytön kanssa menossa naimisiin, hääkutsutkin lähetetty, niin ykskaks tämä avokin veli oli vain perunut häät ja jättänyt tytön kuin nallin kalliolle mitään selittelemättä. Minäkin lopetin suhteen, kun sain tarpeekseni sitä aliarvostamista. Näiden poikien isä eli appiukkoni oli minua kohtaan ihan asiallinen, mutta heillä käydessään huomasin joka kerta sen,

Tällainen epäarvostus voi sairastuttaa myös fyysisesti. Minulle pienikin jatkuva mollaaminen mukavitsinä on asia, jota en sulata. Sanon siitä useamman kerran, jos aikuinen mies ei tajua muuttaa käytöstään, poistun suhteesta. Voi tuntua liiottelulta, mutta tapa pahenee jatkuessaan. Siksi esim. negailijatyyliin iskevät pelimiehet ovat minulle menetettyjä tapauksia.

Olen omien vanhempieni kohdalla nähnyt mitä jatkuva epäarvostus tekee toiselle osapuolelle. Se tuhoaa ihmisen sielun ja kaiken ilon. 

Sitten se "mulkqvist" ei yleensä edes arvosta sitä puolisoaan edes julkisesti vaan tiuskii ja äksyilee sille. Joskus asiakaspalvelussa neuvonnassa olen huomannut pariskuntia joiden kanssa neuvottelusta saa ikään kuin "hyväpoliisi- pahapoliisi"- viboja.

Aihe on sikäli valitettavan tuttu, että meillä on hyvien ystävien kesken ollut vuosikausia ns. hyvä porukka, jolla on toteutettu niin yhteisiä matkoja, konsertteja, yhteisiä juhlia ym kivaa. Kaikki ovat toisiaan kunnioittavia, fiksukäytöksisiä kivoja ihmisiä. Nyt porukkaan on tullut erään uuden parisuhteen myötä varsinainen ankeuttaja ja päällepäsmäri. Oli ensin hipihiljaa mutta nyt on alkanut ottamaan "valtaa". Koskaan ennen tätä ei ole ollut mitään ongelmia, asioista on päätetty yhdessä ja ollaan oltu hyvinkin samanmielisiä, nyt mikään yhteinen tekeminen ei tahdo onnistua,koska ankeuttajan mielestä se ei sovi, ja jos joku muu päättää/tekee niin aina on kuulemma väärin toimittu ja jokainen yksittäinen toiminta saa arvostelua osakseen. Lisäksi hänen puhetapansa on töksäyttelevää, piilovittuilevaa ja marttyyrikorttikin on usein esillä.

Ei millään jaksaisi mutta emme voi häntä porukasta lempatakaan, koska tämä ankeuttajan puoliso on riittävästi kokenut aikoinaan kovia ja olemme iloisia hänen puolestaan että uusi puoliso on ylipäätään löytynyt (mutta voi sentään millainen)ja hän itse on todella pidetty ja ihana persoona, emmekä haluaisi hänestä luopua.  

Ajan kanssa tämä uusi puoliso tullee kuitenkin  saamaan tahtonsa perille ja nämä kokoontumiset ja kivat tekemiset yhdessä loppuvat, mutta ehkä jatkamme sitten pienemmällä porukalla. Ymmärrän että kaikki ihmiset eivät ole yhtä sosiaalisia, mutta onhan se aika ankeaa kun kesken kivan illan vieton yksi möläyttää, että minkä minä sille voin etten vain pidä ihmisistä. jepjep, kiitos me tästä taidammekin jo lähteä..

Puolisossa on tarpeeksi hyviä puolia, jotta suhde säilyy: tuo rahaa perheeseen,suvun parista saa tukea esim.lastenhoitoon, on perittyä omaisuutta tulossa hyvin, kohtelee puolisoa kotona hyvin mutta ei viihdy ulkopuolisten seurassa jne.jne. Kukapa näitä tietää?! 

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko kaikki NIIN hyvin että voit vuorenvarmasti kertoa sen toisen olevan ihan oikeasti mukava ja kiva..?

Isäni oli muiden mielestä kiva ja oikeasti väkivaltainen juoppo.

Tämä. Et voi tietää ulkoa päin millainen ihminen on parisuhteessa. Ihminen, joka on kaikille muille kiva ulospäin, voi kohdella omaa puolisoaan huonosti. 

Mulle tulee noista esimerkeistä mieleen, että ylikiltti miellyttäjä on ottanut sellaisen puolison, jolla on sitten tiukemmat rajat, koska yikiltillä miellyttäjällä niitä ei ole. Siinä kumpikin käyttää hyväksi toisensa haavaa oman haavansa ylläpitämiseen.

Se kiltti ei ole välttämättä parisuhteessa kiltti ja mulkero ei ole parisuhteessa mulkero. 

Ylikiltille ihmiselle tuo turvaa, jos joku joka on tyly muille, onkin hänelle mukava. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvä, jos pariskunnasta toinen on vahva ja dominoiva persoona ja toinen sit myötäilijä. Myötäilijä ruokkii dominoijan ikäviä piirteitä. Vahva persoona tarvitsee vahvan vastavoiman, jottei toinen tulisi alistetuksi. Ikäväähän se on, kun olis ihana saada elää siten, ettei tarvitse koko ajan pitää puoliaan. Toisten kanssa se elämä vaan on sellaista.

No vähän riippuu... moni miellyttäjä hakee sen dominoivan, koska tarvii jonkun asettamaan rajat ja suunnan itselleen. Koska oma itse on vajaasti kehittynyt eikä ole yhteyttä omaan tahtoon, niin ei pysty elämään muuten kuin sellaisen kanssa, joka päättää kaikesta. Se tuo turvaa. Ei tarvitse kohdata omaa sisäistä tyhjyyttä, kun voi täyttää sen toisen ihmisen tarpeilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Ei nämä mitään kilttejä naisia ja jännämiehiä ole läheskään aina. Tiedän myös useampia pareja, joista mies on mitä ystävällisin, hauskin ja mukavin ja nainen on se ilkeä osapuoli.

Ap

No tähän täytyy sanoa että se miltä ihmiset näyttävät ulospäin, ei kerro sitä minkälaisia he ovat parisuhteessa. Itse olin pari vuosikymmentä rankasti henkisesti alistavan narsistin kanssa jumissa, ja hän itsekeskeisenä ihmisenä, kiinnitti erittäin paljon huomiota siihen millaisen kuvan itsestään muille antaa. Eli tutuille hän oli "mitä ystävällisin, hauskin ja mukavin", ja minä, jonka itsetunto oli poljettu maanrakoon, ja joka sai jälkikäteen haukut jokaisesta suun avaamisesta, olin se tylyltä vaikuttava kun en uskaltanut mitään kunnolla puhua, ja samaan aikaan vitutti miehen mielistelevä teeskentely.

Meinasi mennä välit poikki ystävän kanssa eron jälkeen, kun hän ei uskonut kun avauduin siitä mitä neljän seinän sisällä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole hyvä, jos pariskunnasta toinen on vahva ja dominoiva persoona ja toinen sit myötäilijä. Myötäilijä ruokkii dominoijan ikäviä piirteitä. Vahva persoona tarvitsee vahvan vastavoiman, jottei toinen tulisi alistetuksi. Ikäväähän se on, kun olis ihana saada elää siten, ettei tarvitse koko ajan pitää puoliaan. Toisten kanssa se elämä vaan on sellaista.

No vähän riippuu... moni miellyttäjä hakee sen dominoivan, koska tarvii jonkun asettamaan rajat ja suunnan itselleen. Koska oma itse on vajaasti kehittynyt eikä ole yhteyttä omaan tahtoon, niin ei pysty elämään muuten kuin sellaisen kanssa, joka päättää kaikesta. Se tuo turvaa. Ei tarvitse kohdata omaa sisäistä tyhjyyttä, kun voi täyttää sen toisen ihmisen tarpeilla. 

Tunteeko joku oikeasti tällaisen lapamadon? Vähän taruolennolta nimittäin kuulostaa. Mua pidetään välillä ylikilttinä mutta samalla on sanottu, että olen maailman itsepäisin ihminen. Mihinkään pakotuksiin en lähde mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exmieheneni oli mukava vävypoika ja kaveri. Myös mukava vanhemmilleen, vaikka harvemmin hänen vanhempiaan tavattiin. Huono taas miehenä minulle ja isänä lapsilleen.

Käveli aina pari metriä edellä kun käveltiin yhdessä. Saman teki hänen isänsä kun käveli hänen äitinsä kanssa. Veemäinen luonne kotona useimmiten. Ihme huutamista pikkuasioista. Sama hänen isällään, selvisi mulle ajankanssa.

Mies alkoi kävelemään sinun edellä vasta saatuanne lapsia? Mies alkoi huutamaan pikkuasioista saatuanne lapsia? Sitä ennen hän oli aina niin ihana ja ystävällinen? 

Perheväkivalta usein alkaa joko naimisiin menemisestä tai lasten saamisesta. Ennen sitä väkivaltainen puoliso ei ole ollut väkivaltainen. Tietysti sitä jälkeenpäin yrittää muistella, oliko jotain merkkejä, mutta etukäteen niistä pienistä merkeistä ei voi osata päätellä mitään niin pahaa. Kaikillahan on välillä hetkiä, jolloin eivät ole täydellisiä, ja vain osalla nämä hetket ennakoivat suurta vaara. 

Siis täysin mahdollista, että mies alussa kävelee käsi kädessä rakastuneena ja vasta myöhemmin harppoo vihaisena edellä. Ja alussa on ihan mukava, sitten joskus vähän. hymähtelee, sitten kivahtelee ja myöhemmin vasta huutaa. Ja pitkään voi puoliso ajatella, että ei se ole oikeasti tuollainen, sillä on vaan tänään huono päivä. Kunnes tajuaa, että sillä on ollut nyt pelkkiä huonoja päiviä jo monta vuotta putkeen.

Minä elän tuollaisessa suhteessa. Olemme olleet yhdessä nuoresta saakka. Alussa herra B oli sopeutuvaisempi ja hän tuli mielellään mukaan myös minun kavereideni juhliin. Jossain vaiheessa vaan tilanne on muuttunut, eikä häntä enää kiinnosta. 

Suhteemme on huono, mutta vielä emme ole eronneet. Tärkein syy on lapset, ja on tässä muutakin hyvää paljon. Käyn harrastuksissa omien kavereideni kanssa, ja minulla on tärkeitä ystäviä muuallakin. Keskityn myös työhöni ja opiskelen samalla. Vakaat perhesuhteet ja hyvä taloustilanne ovat minulle monessa mielessä eduksi tällä hetkellä.

Mutta kyllä minäkin usein tätä samaa asiaa ihmettelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

Ei nämä mitään kilttejä naisia ja jännämiehiä ole läheskään aina. Tiedän myös useampia pareja, joista mies on mitä ystävällisin, hauskin ja mukavin ja nainen on se ilkeä osapuoli.

Ap

No tähän täytyy sanoa että se miltä ihmiset näyttävät ulospäin, ei kerro sitä minkälaisia he ovat parisuhteessa. Itse olin pari vuosikymmentä rankasti henkisesti alistavan narsistin kanssa jumissa, ja hän itsekeskeisenä ihmisenä, kiinnitti erittäin paljon huomiota siihen millaisen kuvan itsestään muille antaa. Eli tutuille hän oli "mitä ystävällisin, hauskin ja mukavin", ja minä, jonka itsetunto oli poljettu maanrakoon, ja joka sai jälkikäteen haukut jokaisesta suun avaamisesta, olin se tylyltä vaikuttava kun en uskaltanut mitään kunnolla puhua, ja samaan aikaan vitutti miehen mielistelevä teeskentely.

Meinasi mennä välit poikki ystävän

Tämä. Ja meinaa vieläkin pikkaisen rasittaa se että ex se vaan porskuttaa tuolla edelleen mukavan miehen maineella, ja minä olen se tyly tuppisuu.

Tilanne voi muuttua niinkin, että se kiltti puoliso muuttuukin vihatuksi. Tarvitaan vain yksi myrkynkylväjä sukulainen (ns. väärän koivun takaa), joka kääntää ympäristön ja seudun tätä kilttiä vastaan. Tämä kun yritti vain pitää perheensä puolia, eikä ole edes velkaa kellekään sukulaiselle. Tämä vain ei sopinut laskelmoivien suunnitelmiin. Kokemusta on tällaisestakin osasta.

AP vaikuttaa itse kovin arvostelevalta. Minkälainen sinä olet puolisona/miksi sinua kiinnostaa puuttua toisten asioihin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exmieheneni oli mukava vävypoika ja kaveri. Myös mukava vanhemmilleen, vaikka harvemmin hänen vanhempiaan tavattiin. Huono taas miehenä minulle ja isänä lapsilleen.

Käveli aina pari metriä edellä kun käveltiin yhdessä. Saman teki hänen isänsä kun käveli hänen äitinsä kanssa. Veemäinen luonne kotona useimmiten. Ihme huutamista pikkuasioista. Sama hänen isällään, selvisi mulle ajankanssa.

Mies alkoi kävelemään sinun edellä vasta saatuanne lapsia? Mies alkoi huutamaan pikkuasioista saatuanne lapsia? Sitä ennen hän oli aina niin ihana ja ystävällinen? 

Perheväkivalta usein alkaa joko naimisiin menemisestä tai lasten saamisesta. Ennen sitä väkivaltainen puoliso ei ole ollut väkivaltainen. Tietysti sitä jälkeenpäin yrittää muistella, oliko jotain merkkejä, mutta etukäteen niistä

Vanhemmuus nostaa esiin lapsuuden mallit. Suomessa todella yleinen kuvio, että kun pariskunnalle tulee lapsi ja naisesta siis äiti, niin mies ei kasvakaan isän rooliin vaan taantuu teinin rooliin. Tähän kaatuu moni liitto. 

Musta ja mun miehestä varmasti moni ajattelee näin. Tasapaino ja turva pitää meidät yhdessä.

Mies on tuttavallinen, sosiaalinen ja ystävällinen, mutta toisaalta hänellä ei ole tilannetajua ja saattaa ymmärtämättä/tarkoittamatta loukata muita, mitä mä sitten enemmän hiljaisena tarkkailijana paikkailen. Mies välttää viimeiseen asti konflikteja mun (ja lasten) kanssa, kun taas minä ulkopuolisten kanssa, joten ihan tilanteesta riippuu, kumpaa meistä pitäis A:na ja kumpaa B:nä.

Esimerkiksi naapurit varmasti ajattelee, että hän on ihan mahtava osallistuva isä, kun käy lasten kanssa puistossa ja aina juttelee mukavia kaikille. Mutta kotona taas ei pysty lapsille pitämään rajoja ja kaikki lasten tunnereaktiot ohjataan mulle, kun ei omasta taustastaan johtuen pysty negatiivisia tunnereaktioita ottamaan vastaan. Toisaalta taas mä voin luottaa täysin kodin ulkopuolella siihen, että 100 prosenttisesti pitää mun puolia ja on just niin hankala kuin tarvitsee, jotta esimerkiksi sairaalassa saa tarvitsemaansa hoitoa, mihin en taas itse pystyisi, vaan tyytyisin kiltisti osaani ja marisisin sitten myöhemmin.

Kyllä ihminen voi olla hyvin erilainen kotona kuin muiden seurassa. Tuttu mies on tosi mukava kahdenkesken, mutta voi olla täys mulkero isommassa porukassa. Toisaalta toinen on tosi mukava muiden seurassa, mutta kotona täysi kusipää.